Kesälomareissumme viimeinen etappi oli Thaimaan pääkaupunki Bangkok. Olemme olleet Bangkokissa ennenkin. Tämä olikin ainoa ennalta tuttu kohde. Kaupunki valikoitui reissulle mukaan osittain sijaintinsa puolesta. Bangkok on kivasti alle tunnin lennon päässä edellisestä kohteestamme Siem Reapista ja toisaalta suoran lentoyhteyden päässä Helsingistä. Helppo kotimatka oli siis turvattu. Toisaalta Bangkok on myös erittäin kiva kaupunki, jonne palaa mielellään uudelleen.

Aiemmilla kerroilla olemme olleet Bangkokissa kevään kuumimpaan vuodenaikaan. Näin kesällä lämpötila oli muutamia asteita matalampi ja iltaisin tuli jonkin verran sadetta. Onneksi isompi sade oli kuuroluonteista ja loppui nopeasti. Pientä tihkusadetta saattoi kuitenkin esiintyä vielä myöhemminkin illalla. Sade yleensä alkoi samoihin aikoihin, joten osasimme hankkiutua sisätiloihin hyvissä ajoin. Yhtenä päivänä tosin saimme vähän vettä niskaamme.

AirAsia ei operoi Bangkokin päälentokentältä Suvarnabhumista, vaan pienemmältä Don Muengin kentältä, käsin. Kenttä oli meille uusi tuttavuus. Taksijono löytyi kuitenkin kohtalaisen kivuttomasti ja taksikin hetken odottelun jälkeen. Kuskiksi arpoutunut pappa sai taksitiskin tädiltä, jolle olimme näyttäneet majapaikkamme osoitteen paperilla, ohjeet kyydistä paikallisella kielellä. Silti matka majapaikkaamme, Saphaipae Hosteliin, tuntui kestävän ikuisuuden. Kuski oli pahasti eksyksissä ja välillä tuntui, että lähestymme hotellia asymptoottisesti. Lopulta muutaman neuvon kysymisen ja ylimääräisen korttelikierroksen jälkeen olimme perillä. Tälle nauroimme vielä pitkään, joskin siellä takapenkillä istuskellessa hermot olivat hetkittäin koetuksella.

Emme ole koskaan aiemmin majoittuneet hostelliin. Emme vain yksinkertaisesti ole reppureissaajia. Onneksi Saphaipae tarjosi myös huoneita omalla kylpyhuoneella. Päädyimme tällaiseen majapaikkaan, koska olimme aiemmalla reissulla kävelleet paikan ohi ja se näytti silloin houkuttelevalta. Paikka on myös saanut varsin hyviä arvioita Tripadvisorissa. Hostelli sijaitsi parin korttelin päässä lähimmältä Skytrain-asemalta. Silti ehkä tärkein kriteeri oli varsin edullinen hinta.

Huoneemme osoittautui ihan riittävän kokoiseksi ja oma kylpyhuone oli kiva. Valitettavasti huone oli ilmastoinnista huolimatta aina todella inhottavan tunkkaisen tuntuinen. Jopa siinä määrin, että hengittäminen tuntui raskaalta. Lisäksi kylpyhuoneen valot oli sijoitettu omituisen etäälle altaasta ja peilistä. Tämä teki perustoiminnoista, kuten parranajosta ja piilolinssien kanssa operoinnista vähän haastavaa. Suihkussa veden lämpötila seilasi laidasta laitaan ihan riippumatta vivun asennosta. Emme siis ehkä majoitu tässä paikassa enää toiste.

Ensimmäinen päivä Bangkokissa kului aluksi majapaikan nurkilla ja sitten Siamin alueen ostoskeskuksissa, joista löytyi jo aiemmista reissun kaupungeista tuttu Food Republic -food court. Ruoka ei ehkä ollut Bangkokin Food Republicissa ihan Singaporen ja Kuala Lumpurin vastineiden tasoa, mutta hyvää ja edullista joka tapauksessa.

Siamiin matkasimme Skytrainilla, jolla liikkumista varten hankimme majapaikkaa lähimmältä Surasakin asemalta paikalliset ladattavat Rabbit-matkakortit. Kortti maksoi THB 200 (noin 5€), josta THB 100 oli arvoa, THB 50 palautettavaa panttia ja viimeiset THB 50 varsinainen kortin hinta, jota ei saa takaisin. Käytännössä tuo THB 100 riitti meillä yhden päivän matkustustarpeisiin. Toistaiseksi Rabbit-kortti käy vain Skytrainissa ja BRT-busseissa (joihin en ole tutustunut tarkemmin). Tulevaisuudessa myös Bangkokin metron on tarkoitus tulla Rabbit-kortin piiriin, mutta nämä suunnitelmat realisoituvat kaupungissa hyvin hitaasti.

Koska kaupunki oli tuttu, valitsimme varsin rauhallisen tahdin ja keskityimme nauttimaan. Ensimmäisenä varsinaisena kokonaisena Bangkokin päivänä päätimme käydä veneajelulla vanhan Bangkokin kanavilla. Kaupungin ykköskulkuväylinä olivat aiemmin nämä kanavat, jotka kuitenkin viime vuosisadan jälkipuoliskolla täytettiin ja muutettiin kaduiksi. Onneksi toisella puolen jokea kanavia on edelleen jäljellä.

Emme koskaan ole olleet pitkähäntäveneen kyydissä, joten päätimme sellaista kokeilla. Googlailimme ensin hotellilla (siis hostellilla) vinkkejä hyvistä veneenvuokrauspaikoista. Näytti siltä, että yhden Skytrain-asemanvälin päästä hostellilta, Sathornin laiturilta, olisi veneitä mahdollista vuokrata. Siispä junaan ja menoksi.

Perillä ei yhtään kuvaukseen sopivaa venettä näkynyt odottamassa turisteja. Sen sijaan 1000 bahtin hintaan per henkilö oli tarjolla pitkähäntäveneajeluja jonkun turistivenefirman tiskillä. Kun ei muutakaan löytynyt, otimme sitten sellaisen. Lopulta vene paljastui paljon pitkähäntävenettä isommaksi härveliksi ja kierros kanavilla jäi myöskin vähän torsoksi.

Käytännössä vene vei meidät jokea pitkin yhdelle isolle kanavalle, jota pitkin ajettiin ”kelluvalle torille”, jossa oli ehkä oikeasti 4-5 myyntivenettä ja sitten kaikenlaista, lähinnä turistikrääsää, myyviä kojuja ihan kuivalla maalla. Siellä oli ohjelmassa puolen tunnin torilla kiertely ja paluumatka samaa reittiä takaisin. Oikealla pitkähäntäveneellä olisimme selvinneet halvemmalla ja pakollisen toripysähdyksen sijaan olisimme voineet kierrellä pieniä kanavia pitkin ympäriinsä. En siis suosittele Sathornin laituria, enkä ainakaan näitä järjestettyjä turistikierroksia. Kannattaa mieluummin etsiä itsenäinen veneenkuljettaja ja neuvotella hinnasta ja reitistä hänen kanssaan suoraan.

Veneajelu oli kuitenkin sinällään kiva ja kanavan vartta ehti näkemään siinäkin matkalla jo jonkin verran. Olemme kuitenkin aiemmin kierrelleet pidemmän matkaa kanavia pitkin ja siihen verrattuna tämänkertainen ajelu oli pettymys.

Sen sijaan vanha kunnon Lumphinin puisto ei petä koskaan. Ajelimme Skytrainilla takaisin päin Silomin asemalle ja siitä kävelimme kadun yli puistoon. Paikka oli täynnä lenkkeilijöitä keskipäivän kuumuuden jo helpotettua.

Myös muutama varaani oli lähtenyt iltapäiväkävelylle.

Puistoon saapuessamme oli taivas osittain kevyiden pilvien peitossa ja aurinko paisteli pilvien lomasta. Pian kuitenkin paksut tummat pilvet saapuivat taivaanrantaan. Tässä kohden totesimme viisaimmaksi siirtyä sisätiloihin. Palasimme jälleen Skytrain-asemalle, josta pääsi siirtymään läheiseen Silom Complexin ostoskeskukseen. Sen alakerran ravintolamaailmasta löytyi jo Singaporesta ja Kuala Lumpurista tuttu japanilainen pikaruokala Pepper Lunch, jossa päätimme vaihteeksi vierailla, sillä näitä herkkuja emme kuitenkaan ihan pian näkisi uudelleen.

Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme käydä eksymässä Chinatownin kapeille kujille. Aiempi havainto paikallisliikenteen vesibussin ylivertaisuudesta kulkuvälineenä Chinatowniin oli päässyt unohtumaan ja niinpä yritimmekin saapua Skytrainin ja metron yhdistelmällä. Sinällään tämä yhdistelmä tuo kohtalaisen lähelle Chinatownin laidalle, mutta jotenkin suuntavaisto ohjaa meidät tätä reittiä käyttäessämme väärään suuntaan. Niinpä tälläkin kertaa teimme pienen ylimääräisin kierroksen ennen kuin löysimme Chinatownin portille.

Matkan varrelle sattui useampikin buddhalainen temppeli. Osa jäi tuntemattomiksi, koska niitä ei ollut merkitty mukanamme olleisiin karttoihin. Lonely Planetin matkaopas tarjosi kohtalaisen tarkan kartan osasta alueesta, mutta ehdottomasti paras apuväline Chinatownissa harhailevalle on Nancy Chandlerin Bangkokin kartan Chinatownin osuus. Meillä oli mukana muutamia vuosia vanha painos, jonka kävimme päivittämässä tuoreeseen versioon Siam Paragon -ostoskeskuksen Asia Books -kirjakaupassa. Nämä rahat eivät menneet hukkaan.

Bangkokin Chinatownissa parasta ovat kapeat kujat, joiden varsilla myydään kaikkea mahdollista. Kujat ovat tupaten täynnä ihmisiä ja vähän väliä joutuu väistämään ohi pyrkivää tavarankuljetusmopoa. Aikansa kujalabyrintissä kierreltyään ei sijainnistaan enää oikein osaa sanoa mitään.

Onneksi ennemmin tai myöhemmin kuja päättyy ja jokin varsinainen katu tulee vastaan. Siinä kohtaa on taas mahdollista palauttaa itsensä kartalle ja valita uusi suunta. Hyvä vaihtoehto perinteiselle kartalle on kännykän karttasovellus, johon voi ladata kartat valmiiksi. Tällaisen kanssa ei ole koskaan hukassa.

Chinatownista löytyy myös hieno kultaisen buddhan temppeli Wat Traimit. Jostain noin 1200- tai 1300-luvuilta peräisin oleva patsas on maailman suurin kultainen buddha ja se painaa noin 5,5 tonnia. Patsaan arvo ehti välillä unohtua, sillä 1700-luvun lopulla se peitettiin laastilla, jotta maahan tunkeutuneet burmalaiset eivät varastaisi sitä. Todellinen laita paljastui, kun patsasta siirrettäessä 1950-luvulla tapahtui onnettomuus ja laasti halkesi. Nykyinen Wat Traimitin temppeli valmistui 2010 ja näin hieno patsas sai arvoisensa kodin.

Kolmas Bangkokin päivä oli sunnuntai ja suuntasimmekin kulkumme Chatuchakin (voidaan kirjoittaa myös Jatujak, Chatujak tai ihan vaan JJ) viikonloppumarkkinoille. Nämä markkinat ovat vakio-ohjelmistoa Bangkokissa käydessämme. Harvemmin mitään ihmeellistä ostamme, korkeintaan jotain mausteita tai jonkin pienen ja käytännöllisen puuesineen.

Nancy Chandlerin Bangkokin kartassa on liitteenä myös Chatuchakin kartta, josta on valtavasti apua markkinasokkeloissa suunnistettaessa. Kartasta on myös apua, jos sattuu etsimään jotain erityistä. Paikka on jaettu alueisiin, joissa kussakin kojut ovat erikoistuneet tiettyihin myyntiartikkeleihin. Esimerkiksi keittiötarvikkeet löytyvät yhdeltä alueelta, antiikkihuonekalut yhdeltä alueelta jne. Tosin missä tahansa voidaan myydä mitä tahansa, mutta suurin osa kojuista noudattaa tätä jaottelua. Lisäksi Nancyn kartan avulla on mahdollista löytää myös kiva Viva-kahvila, jossa jääkahvi ja hedelmämehut ovat erinomaisia.

Chatuchakin jälkeen kävimme Siam Paragonin food courtissa syömässä lounasta. Tämä paikka oli ehdottomasti huonoin food court, johon reissulla eksyimme. Pääosin food courteissa ruoka oli erinomaista, mutta Paragonissa satunnaisesti valitsemamme kaksi tiskiä olivat molemmat todellisia pettymyksiä. Paistettujen nuudelien kanssa tarjottu kana oli mautonta ja sitkeää. Satay-kana lämmitettiin mikrossa. Kiva, emme tule takaisin.

Jatkoimme Siamista pikaisesti Skytrainilla Sathornin lauturille, josta lähdimme paikallisliikenteen vesibussilla ajelemaan kohti Wat Phon temppeliä ja yhtä Thaimaan suurimmista buddha-patsaista (46m pitkä makaava buddha). Tämä temppeli on aiemmilta reissuilta tuttu, mutta halusimme silti vilkaista sitä jälleen kerran. Temppelin alue monine hienoine rakennuksineen ja korkeine stupineen on vain niin hieno joka kerta.

Kävimme myös vilkaisemassa itse buddhapatsasta. Kyllähän se edelleen näytti suurelta. Onnistuimme ihailemaan patsasta juuri iltapäivän ensimmäisen sadekuuron ajan. Valitettavasti jäimme ihailemaan temppelialueen rakennuksia vähän liian pitkäksi aikaa ja toinen sadekuuro ehti kohdalle juuri kun olimme poistumassa alueelta kohti venelaituria. Sateenvarjojen avulla selvisimme onneksi kohtalaisen kuivina.

Viimeisenä iltana kävimme vielä Siamin ostoskeskuksissa kiertelemässä. Söimme myös illallisen alueella ja ostimme mukaan aamiaistarvikkeita. Aikaisen lennon vuoksi emme ehtineet seuraavana aamuna hostellin aamiaispöytään.

Finnairin suora lento Helsinkiin oli ohjelmassa seuraavana päivänä klo 8.50. Hostellin respan ohjeiden mukaan lähdimme jahtaamaan taksia jo ennen aamukuutta. Hylkäsimme hostellin nurkalla vaanineen epävirallisen taksikuskin tarjouksen ja nappasimme lennosta oikean taksin, joka suostui mukisematta laittamaan mittarin päälle. Oikea taksi kustansi noin puolet epävirallisen tarjoamasta hinnasta. Lisäksi pääsimme sinne minne pitikin.

Bangkok on yksi ehdottomista suosikeistani kaupunkikohteiden osalta. Varmasti tulemme palaamaan tänne vielä jossain vaiheessa.

Joitain hintoja:

1 Thaimaan baht (THB) = 0,025€

• Suora lento Siem Reap-Bangkok (AirAsia, matkatavara 25kg): 94,46€ (per henkilö)
• Yö Saphaipae -hostellissa (2h deluxe ensuite): 42,28€
• Rabbit-matkakortti (sisältäen THB 100 arvoa): 4,94€
• Taksimatka Changin lentokentältä Silomin alueelle: 13,83€
• Wat Pho -temppelin pääsymaksu: 2,50€ (per henkilö)
• Ruoka-annos Food Republicissa: 1,88€-2,75€
• Överi sushilounas Fuji-ketjuravintolassa (tilasimme vähän liikaa): 18,15€
• Lounas Paragon Food Hallin thaimaalaisravintolassa: 12€
• Tall latte (se pienin) Starbucksissa: 2,63€