Junakatu Hanoissa on erikoinen nähtävyys. Ennen vuotta 2018 se oli melko tuntematon turistien keskuudessa. Sitten se alkoi esiintyä somessa ja loppuvuodesta 2019 siitä oli julkaistu Instagramissa jo miltei 20 000 kuvaa. Tämä arkipäiväinen kahden kadunkulman välinen junaradan pätkä kohosi nopeasti yhdeksi kaupungin suosituimmista ja kuvatuimmista kohteista. Me kävimme paikalla kesällä 2019, jolloin paikalle sai kävellä ilman sen ihmeellisempiä seremonioita. Sittemmin turistien turvallisuudesta huolestuneet viranomaiset ovat viheltäneet pelin poikki ja nykyisin paikalle saapuminen vaatii jo pikkuisen ennakkovalmistelua.

Junakatu on oikeasti vain pätkä Hanoista pohjoiseen vievää rautatietä. Tämä vuonna 1902 valmistunut junarata kulkee muutoinkin läpi kaupungin, mutta juuri katujen Trần Phú ja Lê Duẩn välissä etäisyys rataa reunustaviin taloihin on todella pieni. Lyhimmillään talon ovelta pääsee radalle kahdella askeleella. Tästä hämmentävästä ratasuunnitelmasta vastasivat tuolloin ranskalaiset siirtomaaisännät. Junaradan varrella sijaitseviin rakennuksiin kuljetaan sisään junaradalta, eli rata toimii näiden talojen asukkaiden kotikatuna. Paitsi tietysti silloin, kun on junan vuoro. Paikallisille katu ei ennen turistien saapumista ollut mikään ihme vaan osa arkista ympäristöä.

Kun turistit sitten löysivät junakadun, alkoi alue muuttua. Varsin pian ensimmäiset asukkaat keksivät uuden tulonlähteen ja talot alkoivat yksi kerrallaan muuttumaan turisteja palveleviksi kahviloiksi. Pienet puutuolit- ja pyödät saapuivat kiskoille, josta ne sitten nostettiin pois junan saapuessa. Tämä toistuu noin kymmenen kertaa päivittäin. Paikalliseen tapaan aikataulut eivät ole kiveen hakattuja. Aikataulun sijaan rituaali käynnistyykin junan pillin soidessa. Silloin alkaa tapahtua ja niin turistit kuin kalusteetkin siirretään nopeasti turvaan. Meidän paikalla käydessämme kahviloita oli vasta jokunen aivan junakadun keskivaiheilla. Nyt niitä näkyy olevan jo yli 30. Ensimmäisenä ovensa turisteille avasi jo vuonna 2017 Railway Tuan, jonka perustaja Thao Quanch oli aikaansa edellä.

Vuoden 2019 lopulla junakatu suljettiin joksikin aikaa kokonaan turistien määrän kasvaessa ja ylilyöntien johtaessa huoleen ihmisten turvallisuudesta. Korona-aikana turisteja ei ollut suitsittavaksi asti, mutta syksyllä 2022 tilanne vaati jälleen toimia. Kahvilat pakotettiin lopettamaan toimintansa perumalla niiden toimiluvat ja kadun päihin lisättiin teräsportit ja varoituskyltit. Kirjoitushetkellä junakatu on edelleen virallisesti suljettu turisteilta, mutta kahvilat toimivat yhä siitä huolimatta. Porteilla on usein vartijat, jotka pysäyttävät radalle pyrkivät turistit, mutta audienssin sopiminen jonkin kahvilayrittäjän kanssa yleensä mahdollistaa pääsyn sisälle portista. Käytännön kokemusten mukaan kahvilan pitäjät myös päivystävät portin lähellä kalastamassa asiakkaita, jolloin ilman audienssiakin sisäänpääsy voi onnistua. Kohtalaisen tuore tällainen kokemus on luettavissa Merjan matkassa -blogista syyskuulta 2024.

Junakatu on hanoilainen erikoisuus, jonka moni turisti haluaa nähdä. Monille tärkeintä on kokea juuri se junan jyristely ohi ihan vierestä, mutta meille riitti paikan näkeminen ilman junaakin. Junakokemusta hakevan on syytä muistaa, että paikka ei ole täysin turvallinen ja siksi paikallisten ohjeisiin ja varoituksiin on syytä suhtautua vakavasti. Paikalla on sattunut viime vuosina monia läheltä piti -tilanteita ja jopa yksi turistin kuolemaan johtanut onnettomuus. Monen tonnin painoinen juna ei Vietnamissakaan pysähdy hetkessä. Ei myöskään ole kivaa matkustajien kannalta, jos juna joutuu tekemään hätäjarrutuksen radalla perseilevän turistin takia.