Länsimaisesta näkökulmasta Vietnamin sodaksi kutsuttu kaksi vuosikymmentä jatkunut brutaali konflikti näyttää kovin erilaiselta vietnamilaisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Vietnamissa tätä sotaa kutsutaan Amerikan sodaksi ja sitä esitellään turisteille yhä edelleenkin monissa eri kohteissa. Tämä Saigonin (Ho Chi Minh City) yksi suosituimmista museoista oli aiemmalta nimeltään Kiinan ja Amerikan sotarikosten museo, mutta se nimettiin uudestaan vähän leppoisammin Sotajäänteiden museoksi USA:n kanssa uudelleen solmittujen diplomaattisuhteiden myötä.

Museo esittelee nimensä mukaisesti muistoja sodasta. Näkökulma on vietnamilainen ja näyttelyn perusteella sodasta saa hyvin erilaisen kuvan kuin esim. jenkkiläisissä museoissa vieraillessa. Varmasti amerikkalaiset syyllistyivät räikeisiin ylilyönteihin ja heidän liittymistään koko konfliktiin voidaan pitää kovin kyseenalaisena. Kuitenkin totuuden sijaitessa aina jossain ääripäiden välillä, on oikeastaan ihan hyvä tutustua molempien osapuolten näkemykseen aiheesta. Kuten laulussakin sanotaan, asioilla on aina kolme puolta: sinun, minun ja totuus.

Museon aikaskaala alkaa ensimmäisestä konfliktista ranskalaisten siirtomaaisäntien kanssa ja jatkuu aina näihin päiviin asti. Vaikka sen kaikista tunnetuimman amerikkalaisia vastaan käydyn sodan katsotaan alkaneen vuonna 1955 ja päättyneen 1975, alkoivat taistelut Indokiinan alueella jo vuonna 1946 ja sotimista jatkui enemmän tai vähemmän yhtenäisesti vuoteen 1991 asti. Ranskalaisten ja amerikkalaisten jälkeen Vietnam kävi taisteluja Kambodžan puhakhmerien kanssa vuosina 1975-1989 ja lisäksi myös Kiinan kanssa otettiin yhteen lyhyesti vuonna 1979. Viimeksi mainitun ottelun jälkeen rajakahinat jatkuivat aina vuoteen 1991 asti. Sotien vaikutukset ovat edelleen nähtävissä Vietnamissa.

Museon näyttely alkaa jo ulkoalueella, jossa on nähtävillä amerikkalaisilta talteen otettua sotasaalista. Mukana on kaikenlaista aseistusta kenttätykeistä panssarivaunuihin sekä lentokoneisiin ja helikoptereihin.

Ulkoalueella on nähtävillä myös pieni kopio Con Daon pahamaineisesta vankilasaaresta. Vankilan perustivat jo ranskalaiset siirtomaaisännät 1800-luvun loppupuolella, mistä kertoo näytillä oleva giljotiini. Ranskalaisten poistuttua saari jäi Etelä-Vietnamin amerikkalaisten tukeman hallinnon käsiin, eikä vankien kohtelu siitä ainakaan leppoisammaksi muuttunut. Nähtävillä on luonnottoman ahtaita verkkohäkkejä, joissa vaarallisina pidettyjä ihmisiä pidettiin pitkiä aikoja kerrallaan.

Museon kokoelmissa on myös paljon maastosta kerättyjä räjähtämättömiä ammuksia ja muuta sotamateriaalia varsinaisten aseiden lisäksi.

Kaikista koskettavin ja myös samalla vahvimmin mieleen jäänyt osa museon kokoelmasta oli kuitenkin sisätiloista löytynyt valokuvanäyttely. Sodassa oli mukana paljon tapahtumia dokumentoineita amerikkalaisia valokuvaajia. Näistä osan kuvaama materiaali päätyi vietnamilaisten käsiin joko kuvaajan kuoltua tai muutoin. Valokuvanäyttelyn alkuosa koostuu näistä kuvista, jotka esittelevät todella selvästi paitsi sodan brutaalia luonnetta myös vietnamilaisten maisemien kauneutta. Kuvien esittämiä tilanteita myös selitetään niiden lomaan sijoitetuilla infotauluilla.

Loppu osa valokuvanäyttelystä esittelee sodan kaltoin kohtelemia vietnamilaisia. Vihollisten piilopaikkojen tuhoamiseksi amerikkalaiset kylvivät viidakkoon valtavan kuumana palavaa ja joka paikkaan tarttuvaa napalmia sekä Agent Orangeksi kutsuttua kasvimyrkkyä. Napalm toki tappoi paljon ihmisiä ja aiheutti henkiin jääneillekin pahoja palovammoja, mutta Agent Orange oli näistä kuitenkin se ikävämpi aine. Se tehosi hyvin kasveihin, mutta lisäksi se aiheutti myös ihmisille sairauksia ja erityisesti pahoja sikiöiden epämuodostumia. Muistona myrkyn käytöstä Vietnamissa elää edelleen pahasti vammautuneita ihmisiä. Myrkky on osoittautunut myös varsin pitkäikäiseksi kiusaksi niin ihmisten kuin viljelykelvottomaksi saastuneen maankin näkökulmasta. Molempien aineiden vaikutukset ihmisiin käyvät hyvin ilmi valokuvanäyttelyn myötä.

Valokuvat olivat todella koskettavia, mutta niiden näkeminen kertaalleen riitti minulle. En halunnut niitä enää kotona katseltavaksi, joten en tullut ottaneeksi valokuvanäyttelystä muita valokuvia kuin yhden yleisnäkymän. Siitä käy ilmi ainakin kuvamateriaalin määrä. Valokuvia riitti useamman tällaisen huoneen seinille. Museossa on myös Agent Orangen vaikutuksista kärsivien lasten piirroksia sekä kenties järkyttävimpänä yksittäisenä näyttelyesineenä nesteeseen säilöttyjä epämuodostuneita sikiöitä.

War Remnants Museum on avoinna joka päivä klo 7.30-12 ja klo 13-17. Pääsymaksu on 40 000 dongia (noin 1,50€). Ajantasaiset tiedot kannattaa kuitenkin varmuudeksi tarkistaa museon virallisilta sivuilta täältä. Sivut eivät näytä kovin moderneilta ja kielikin on vähän mitä sattuu, mutta tietoihin voinee silti luottaa.

---

Museon synkästä tunnelmasta huolimatta meille jäi vierailustamme iloinen muisto. Tämä ei ollut varsinaisesti museon ansiota, vaan kyse oli ihan puhtaasta sattumasta. Siinä mustavalkoisia valokuvia Agent Orangen aiheuttamista epämuodostumista katsellessamme bongasimme samoja kuvia tuijottamasta aiemmin Halonginlahdella kanssamme samalla laivalla seilanneen australialaisperheen, johon olimme risteilyllä ehtineet jo vähän tutustuakin. Seikkailimme Vietnamissa selvästi samaa reittiä, koska olimme ehtineet törmätä heihin samalla tavoin sattumalta jo kaksi kertaa aiemminkin, ensin Huessa ja myöhemmin keskellä ei mitään matkalla Huesta Hoi Aniin. Sen sijaan yrittäessämme ihan tarkoituksella tavata Hoi Anissa menivät aikataulut ja sijainnit niin pahasti solmuun, että tapaaminen jäi toteutumatta.