Keskisessä Vietnamissa Da Nangin kaupungin eteläpuolella sijaitsee viisi ympäristöään korkeammalle kohoavaa kalkkikivistä tötteröä, joita kutsutaan Marmorivuoriksi. Vuoret on nimetty kiinalaisen filosofian viiden elementin veden, metallin, puun, tulen ja maan mukaan. Alueella on perinteisesti tehty paljon kiviveistoksia, joskin nykyisin materiaalin hakkaaminen Marmorivuorista itsestään on kiellettyä. Veistoksia tehdään edelleen, mutta kivi tulee muualta Vietnamista.

Vietnamin viidenneksi suurimman kaupungin Da Nangin tärkein nähtävyys on sen pitkä hiekkaranta, jonka takia kaupunkiin on kohonnut suuri joukko isoja hotellikomplekseja. Muita nähtävyyksiä etsiessään turistin on yleensä lähdettävä retkeilemään kaupunkialueen ulkopuolelle. Yksi poikkeus on kuitenkin tämä Lohikäärmesilta, joka on etenkin pimeän aikaan näkemisen arvoinen. Kannattaa huomata, että vaikka silta sijaitseekin kaupungin alueella, on sinne kuitenkin jonkin verran matkaa rannalta.

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.

Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Hotellin nimi herätti epäilyksiä. Arvelin sen olevan lähinnä markkinoinnillinen hämäys, mutta ilmeisesti jotain tottakin oli mukana. Ainakin kaikki pesunesteet olivat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja pyyhkeitä ei vaihdettu aivan yhtä maanisella tarmolla kuin muissa matkamme majapaikoissa. Oli heillä jokin ympäristösertifikaattikin. Hotellin eduksi on laskettava myös sen aulasta löytyvä kiva kahvila. Sieltä sai tilattua kahvin vaikka suoraan huoneeseen.