USA:n länsirannikolta, noin puolivälistä Oregonin osavaltiota pohjoinen-etelä -suunnassa, löytyy Pohjois-Amerikan suurin yhtenäinen hiekkadyynialue Oregon Dunes National Recreation Area. Alue kuuluu Siuslawin kansallispuistoon. Dyynialueen pohjoisosa on varattu kaikenlaisille meluisille hupiaktiviteeteille, kuten mönkijäsafareille, kun taas eteläinen osa on rauhoitettu moiselta metelöinniltä, ja varattu vähemmän luontoa häiritseville toimille.

Ajelimme roadtripillämme tietä numero 101 pohjoisesta etelään Oregonin rannikon myötäisesti, joten koko hiekkadyynialuekin mahtui reitin varrelle. Dyynit jatkuvat parhaimmillaan reilut pari kilometriä sisämaahan päin, mutta monin paikoin tie kiersi vielä syvemmältä sisämaasta niin, ettei dyynejä oikeasti näkynyt tielle asti kovinkaan monessa kohtaa.

Oregonin osavaltion rannikolta, vähän Florencen pikkukaupungin pohjoispuolelta, löytyy vierailun arvoinen luontokohde Darlingtonia State Natural Site. Kyseessä on pieni suojelualue, jossa kasvaa Pohjois-Amerikan länsirannikolla tavattavia lihansyöjakasveja. Tämän kasvin latinankielinen nimi on darlingtonia californica ja suomeksi nimi kääntyy kaliforniantötteröksi. Tötterökasvi on siis kyseessä. Kuka näitä nimiä oikein keksii?

Kohde on pieni, eikä siihen tutustumiseen mene kauaa aikaa. Kiireisempikin ehtii hyvin käydä näitä kasveja ihmettelemässä. Rannikon päätieltä 101 käännytään sivuun pikkutielle kohti Mercer Lake -järveä. Opasteet eivät ole huippuluokkaa, joten paikka kannattaa merkitä navigaattorin kartalle. Välittömästi päätieltä kääntymisen jälkeen on oikealla puolella tietä pieni pysäköintialue, jolta johtaa ympyrän kiertävä polku suojelualueelle.

Oregon oli etukäteen vähän väliinputoaja reitillämme. Sen läpi olisi pakko ajaa, jotta pääsisi Kaliforniaan. Mitään mielenkiintoisia kaupunkejakaan ei rannikon varrella näkynyt. Tarkempi tutustuminen Lonely Planetin ja netin avulla paljasti kuitenkin, että osavaltiolla on paljonkin tarjottavaa läpi ajavalle. Jos ei muuta, niin ainakin länsirannikon upeimmat rantamaisemat. Paikan päällä havaitsimme iloksemme, että Oregonin pikkukylissä oli lähes aina tarjolla pieniä drive-thru-kahviloita, joissa matkailijan oli helppo saada kofeiinitasapainonsa korjattua.

Saavuimme Oregonin puolelle ensimmäisenä autoilupäivänä tietä 101 ja Astoria-Megler-siltaa pitkin Washingonin osavaltiosta. Mainittu silta on huomattavan pitkä ja se ylittää osavaltioiden rajajoki Columbian. Meidän oli tarkoitus ajella tietä 101 Washingtonin Aberdeenista asti, mutta huomaamattamme navigaattori oli ohjannut meidät hetkeksi sisämaahan tielle numero 401. Tämä tosin osoittautui loistavaksi kierrokseksi. Matkan varrelle sattui mm. hauska pieni Nasellen kylä, jossa mainostettiin lipuin heinäkuun Suomi-aiheista tapahtumaa.