Sonoran aavikolla Tucsonin kaupungin ympäristössä eteläisessä Arizonassa sijaitsevassa Saguaron kansallispuistossa voi tutustua autiomaan kasveihin. Nimensä kansallispuisto on saanut valtavilta saguaro-kaktuksilta, joita alueella on runsaasti. Tosin niin on paljon muitakin kaktuksia. Vierailijan huomio kuitenkin helposti tarttuu juuri korkeisiin monihaaraisiin saguaroihin, jotka todellakin dominoivat maisemaa. Ainakin meille tästä paikasta muodostui välittömästi yksi ehdottomista suosikeistamme USA:n kansallispuistojen joukossa.

Palasimme juuri reilu viikko sitten vuoden ensimmäiseltä oikealta matkaltamme, Kuusamon Rukalle suuntautuneelta ruskaretkeltä. Olimme tehneet mökkivarauksen jo vuotta aiemmin kivan edullisen tarjouksen osuttua kohdalle. Kyseessä oli vuoden halvin viikko parhaan ruska-ajan lopulla ja ennen hiihtokauden alkua. Varaushetkellä koronan uusi aalto nosti päätään ja Suomi oli menossa säppiin. Tulevaisuus ei siis näyttänyt valoisalta ja siksi halusimme tämän varauksen myötä varmistaa edes jonkin reissun tällekin vuodelle. Onneksi tuli tuo varaus tehtyä.

Totean heti alkuun, ettei minussa ole ensinkään eräjorman vikaa. Luonnossa liikkuminen on kyllä kivaa, kunhan se tapahtuu sopivissa paloissa. Yöni nukun kuitenkin sängyssä, ruoat valmistan keittiössä ja retkikahvinkin keitän etukäteen valmiiksi termospullossa mukaan otettavaksi. Nuotiopaikat ja laavut, teltoista ja riippumatoista puhumattakaan, jätän siis suosiolla muille. Mökkeily pohjoisessa Suomessa ei varsinaisesti vastaa käsitystäni unelmalomasta, mutta onneksi mökistämme löytyivät kaikki modernit mukavuudet ja Rukan maisemissa oli tarjolla kivaa nähtävää muillekin kuin himovaeltajille.

Vietnamin kesäisen matkamme ykköskohde oli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Halonginlahti. Olemme haaveilleet vierailusta tällä upeista karstikallioista tunnetulla merialueella jo pitkään ja kun nyt kerran olimme juhlistamassa kahta yhteistä vuosikymmentämme, päätimme panostaa risteilyyn kahden yön verran.

Tutustuttuamme tarjontaan laivayhtiöksi valikoitui Aphrodite Cruises, josta olen lukenut paljon hyvää. Monet neuvoivat varaamaan risteilyn vasta paikan päällä Hanoissa, mutta me halusimme kuitenkin varmistaa paikkamme haluamallamme laivalla jo kotoa käsin. Siispä vertailimme hintoja netissä. Hieman hämmentävästi edullisin hinta löytyi Hotels.comista. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä samaa kautta tein myös kaikki reissun hotellivaraukset. Risteilykin kerrytti siten ilmaisia öitä, joita saa yhden kymmentä yöpymistä kohti.

Eteläisessä Kaliforniassa sijaitseva Joshua Treen kansallispuisto on liki 3200 neliökilometrin kokoinen palanen autiomaata. Kansallispuisto on parhaiten tunnettu nimikkopuistaan, joiden suomenkielinen nimi on joosuanjukka. Tämä parsakasveihin kuuluva jukkapalmun sukulainen onkin varsin mielenkiintoinen ilmestys. Ei ihme, että autiomaan läpi kulkeneet mormonit näkivät puissa kädet kohotettuina viittoilevan Joosuan. Näin tuli nimi kasville. Lähin isompi kaupunki on San Bernardino lännen suunnassa. Majoituksen kannalta kätevä on myös Palm Springs, joka sijaitsee vielä lähempänä kansallispuistoa.

Tämä suuri vuonna 1994 perustettu kansallispuisto sijaitsee kahden autiomaan välimaastossa. Läntinen osa puistosta kuuluu Mojaven autiomaahan, joka on korkeammalla merenpinnasta, ja on siten ilmastoltaan viileämpi. Puiston itäosa puolestaan on matalammalla sijaitsevaa Coloradon autiomaata. Joosuanjukka viihtyy erityisesti Mojaven autiomaan puolella viileämmässä ilmastossa. Puut kasvavat paikoin mätsäisen tiheässä, kun taas toisin paikoin niitä on vain harvakseltaan.

USA on täynnä upeita luonnonihmeitä. Maan kansallispuistot tarjoavat maisemia laidasta laitaan. Myös Route 66 -reitin varrelle mahtuu monta hienoa kohdetta, joissa luonnon muovaamia maisemia voi ihailla. Keräsin tähän viisi suosikkia omalta Route 66 -matkaltamme.

Kaliforniasta läheltä Nevadan rajaa löytyy Kuolemanlaakson kansallispuisto, joka on manner-USA:n kansallispuistoista suurin. Se on siis suurempi kuin Yellowstone, jota moni varmasti suurimmaksi arvelisi. Kuolemanlaakso on autiomaata, josta löytyy niin suola-aavikkoa, hiekkadyynejä, kallioita, laaksoja kuin kanjoneitakin. Badwaterin suola-aavikko on USA:n matalin paikka, se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella.

Evergladesin kansallispuisto Floridassa on manner-USA:n kolmanneksi suurin kansallispuisto. Tämä hitaasti virtaava joki on erikoinen kokoelma rämettä, mangrovemetsää ja matalaa merialuetta. Alueella elelee alligaattoreita ja amerikankrokotiileja sekä lukuisia kala- ja lintulajeja. Merialueella Floridanlahdella voi tavata myös manaatteja ja delfiinejä. Pieni hai tai rausku ei sekään ole epätavallinen näky. Viimeisimpänä lisänä alueen faunaan ovat burmanpytonit, joiden populaatio on saanut alkunsa vapaaksi päästetyistä lemmikkikäärmeistä. Alue on osoittautunut hyvin pytoneille sopivaksi ja nämä suuret käärmeet ovatkin lisääntyneet huolestuttavan nopeasti.

Evergladesiin voi tutustua joko lännessä Everglades Cityssä tai idässä Flamingossa. Näiden välille jää vielä Shark Valley, jossa myös on turisti-info ja vaelluspolkuja. Me tutustuimme niin Shark Valleyyn kuin Flamingoonkin.

Olen erittäin kiitollinen sille sattumalle, joka tutustutti minut koillisessa Arizonassa sijaitsevaan pieneen kanjoniin nimeltään Canyon de Chelly. Muistaakseni kaikki alkoi etsiessäni majapaikkaa Route 66 -reitin ja Monument Valleyn väliltä. Chinlen kaupungista löytyi Holiday Inn Canyon De Chelly, joka antoi ensimmäisen vihjeen paikasta.

Tutustuin kanjoniin aluksi Googlen katunäkymän avulla. Myöhemmin luin siitä myös Lonely Planetin opaskirjasta. Kuvat paikasta näyttivät todella vakuuttavilta. Kanjonin pieni koko myös houkutteli tutustumaan tarkemmin. Useamman näköalapaikan kiertäminen vaikutti helposti yhdessä iltapäivässä toteutettavissa olevalta.

Texasin pannunkahvasta, läheltä Amarilloa ja Route 66:n reittiä, löytyy USA:n toiseksi suurin kanjoni, Palo Duro. Kanjoni on noin 250 metriä syvä, keskimäärin noin 10 kilometriä leveä ja 190 kilometriä pitkä. Se häviää mittasuhteissa selvästi sille suurimmalle eli Arizonan Grand Canyonille, mutta muutoin varsin näyttävä kanjoni on kyseessä.

Palo Durossa voi toki viettää mielin määrin aikaa vaellellen kanjonissa, mutta myös pikaisempi vierailu on ihan mahdollinen. Kanjoni kuuluu osavaltion kansallispuistoon, mistä johtuen sinne on maksettava pääsymaksu. Maksu on aikuisilta $5 per päivä. Ajomatkaa Amarillosta turisti-infolle kertyy reilun puolen tunnin verran, lähemmästä Canyonin kaupungista vähän reilu vartti.

Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.

Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.