Tällä reissulla ehdoton ykköskohteemme oli Buckinghamin palatsi, joka ei kahden edellisen Lontoon vierailumme aikana ollut avoinna yleisölle. Palatsiin tutustumisen ohessa löysimme puolivahingossa siitä vierestä kivan puiston, jossa emme olleet aiemmin sattuneet käymään. Lopulta päädyimme vierailulle vielä toiseenkin palatsiin, jolla silläkin oli oma puistonsa kaverinaan.
St. James’s Park
Buckinghamin palatsi oli meille niin tärkeä, että teimme sinne varauksen jo heti matkan ajankohdan varmistuttua. Yleensä pyrimme pitämään etukäteisvaraukset minimissä, jotta lomasta ei tule liian aikataulutettu. Suosituimmat kohteet kuitenkin pakottavat vähän joustamaan tästä periaatteesta.
Kävimme jo ennen vierailupäivää pienellä kävelyllä palatsin tienoilla. Tarkoituksenamme oli selvittää jo etukäteen sisäänkäynnin tarkka sijainti, jotta saapuminen sujuisi ilman ongelmia. Kävelyreittimme kulki palatsin läheisen St. James’s Parkin läpi. Puisto oli meille entuudestaan tuntematon, mutta vaikutti todella kivalta. Loppujen lopuksi kävimme kävelemässä siellä useaan kertaan. Puistossa viehättivät niin kauniit kukkaistutukset kuin nurmikentätkin. Tarjolla olisi ollut myös kansituoleja vuokrattavaksi.
Ihmisten lisäksi myös linnut näyttivät pitävän St. James’s Parkista. Puiston pienessä järvessä ui monenlaista siivekästä. Suomestakin tuttujen kyhmyjoutsenien, nokikanojen ja punasotkien lisäksi nähtävillä oli myös pikkuisen harvinaisempiakin tirppoja. Vihreitä papukaijoja tulee nykyisin vastaan siellä sun täällä, joten niitä en enää jaksanut pitää kovin eksoottisina. Niin Rooman kuin Pariisinkin puistoissa ne kun ovat hyvin tuttu näky. Sen sijaan pelikaanit eivät tulleet ihan ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin Lontoossa mahdollisesti aikaansa viettäviä lintuja. Tuontitavaraahan nämä jättimäiset siivekkäät toki olivatkin, samoin kuin ne papukaijat ja myös samaisesta puistosta bongaamani hawaijinhanhetkin.
Buckinghamin palatsi
Pääkohteemme Buckinghamin palatsi oli jäänyt meiltä aiemmin väliin, koska olimme viimeisimmillä parilla kerralla olleet liikkeellä Lontoossa keväällä. Turisteille tarjotaan mahdollisuus vierailulle tähän kuninkaalliseen asumukseen vain kesäisin, jolloin kuningaspari asustelee muissa palatseissaan.
Olemme vierailleet monissa palatseissa useissa eri maissa. Kaikki niistä ovat olleet todella kauniita, mutta Buckinghamin palatsi on kyllä ihan omalla tasollaan. Vierailulla pääsimme tutustumaan audio-oppaan kanssa vähän reiluun kymmeneen huoneeseen tässä valtavassa kompleksissa. Esillä olevat huoneet olivat juuri niitä, joissa ulkomaisia delegaatioita hyysäillään. Jokunen huone jäi vielä näkemättäkin, sillä koko palatsin huoneluku on reilusti seitsemänsadan paremmalla puolen.
Oikeastaan ainoa pieni harmin aihe tällä vierailulla oli se, ettei palatsin sisäpuolella saanut valokuvata lainkaan. Hampaita kiristellen pidin näppini erossa kamerasta, vaikka ihan kaikki kiinalaiset eivät tätä ohjeistusta jaksaneetkaan noudattaa. Kylässä ollessa on kuitenkin hyvä noudattaa isäntäväen toiveita.
Kierros eteni palatsissa selkeästi merkittyä reittiä pitkin. Kutakin huonetta varten oli erillinen selostus audio-oppaassa. Opas sisälsi myös bonuslukuja joidenkin tärkeiden taideaarteiden osalta. Pääsipä ääneen muutama palatsissa meneillään olevaan remonttiin osallistuva ammattilainenkin. Nähtävää löytyi todella paljon ja kierrokseen sai helposti kulumaan tunnin verran. Ilman valokuvauskieltoa olisin varmasti viihtynyt paikalla vähintään tupla-ajan.
Palatsiin oli tarjolla useampia erilaisia vierailuyhdistelmiä. Me valitsimme peruskierroksen lisäksi opastetun kierroksen palatsin puutarhaan. Puutarhakierros oli automaattisesti aikataulutettu kahden tunnin päähän palatsivierailun alusta. Kun sisätiloissa tuhraantui tunnin verran aikaa, jäi yksi tunti vietettäväksi puutarhassa sijaitsevassa Garden Cafessa.
Palatsin puutarhasta olisi lopussa nähnyt pienen siivun ilman opastettua kierrostakin, sillä reitti uloskäynnille kulki puutarhan laitaa pitkin. Tälle etapille oli sijoitettu vielä valtava matkamuistomyymälä ja pieni jäätelökahvila. Kauneimmat puutarhan osat löytyivät kuitenkin sieltä toiselta reunalta, jonne pääsi vain opastettuna. Kun poistumisreitin varrella suorastaan kannustettiin ottamaan valokuvia, oli tällä puiston yksityisellä puolella voimassa sama valokuvauskielto kuin palatsin sisätiloissakin.
Opastettu kierros oli todella mainio. Puutarhan yksityinen osa oli huomattavasti kaikille vierailijoille avointa osuutta mielenkiintoisempi ja kauniimpi. Vaimoon teki vaikutuksen erityisesti kaunis ruusutarha. Oppaaksi meille osui vanhempi herra, joka oli aloittanut työnsä palatsissa poliisina jo vuonna 1982. Vuosikymmenten varrelta oli mukaan tarttunut tarina jos toinenkin ja näitä helmiä herra jakoi meille kierroksen edetessä. Vaiherikkaan uransa aikana hän oli mm. päässyt opastamaan sorsaperhettä läpi vilkkaasti liikennöidyn liikenneympyrän. Sorsat kun pesivät palatsin puutarhassa, mutta poikasten kuoriuduttua perhe muutti viereiseen St. James’s Parkiin.
Kensingtonin palatsi
Kun Buckinghamissa oli niin kivaa, päätimme piipahtaa myös Kensingtonin palatsissa. Sinne näkyi lippuja olevan saatavilla varsin lyhyellä varoajalla. Kun palatsissa ei tällä hetkellä asu kuninkaallisia, oli se paremmin avoinna ja lisäksi valokuvauskin oli sallittua. Olimme jo aiemmin tutustuneet palatsiin ulkoa päin, sillä olimme vierailleet parikin kertaa sen puutarhassa sijaitsevassa Orangery-ravintolassa. Iltapäivätee Orangeryssa olisi nytkin ollut kiva päätös palatsikierrokselle, mutta valitettavasti paikka oli suljettu koko päivän yksityistilaisuuden vuoksi.
Tämä palatsi on toki paljon vaatimattomampi kuin valtava Buckingham. Silti tälläkin rakennuksella on tärkeä paikka maan historiassa. Kuningatar Victoria syntyi palatsissa ja vietti siellä myös lapsuutensa. Osa palatsin huoneista olikin pyhitetty hänelle. Nähtävillä oli aikakauden asuun palautettuja huoneita, jotka kertoivat tulevan kuningattaren vaiheista hänen kouluttautuessaan valtakunnan keulakuvan tehtäväänsä. Tarinan seuraamista helpotti audio-opas, joka oli tarjolla joko tyypillisenä lainalaitteena tai omalta älylaitteelta netin kautta käytettävänä versiona. Jälkimmäinen vaihtoehto oli mainio ja toivoisin sen yleistyvän muuallakin. Oli paljon mukavampi käyttää opasta omasta tutusta puhelimesta omien langattomien kuulokkeiden kanssa sen sijaan, että kaulassa roikkuisi ylimääräinen piuhahelvetti.
Victoriaan keskittyvän näyttelyn lisäksi Kensingtonissa oli tarjolla palatsissa asuneiden kuningas Yrjö II:n sekä hänen kuningattarensa Carolinen edustustilat. Myös hoviasuja esitellyt näyttely löytyi, joskin sen kiersimme läpi pikakelauksella. Palatsin sisätilat olivat varsin kauniita, erityisesti kuninkaan edustustilat. Valitettavasti en kuitenkaan osannut olla vertaamatta näitä kahta palatsia keskenään, ja tässä vertailussa Kensington jäi selkeästi tappiolle. Järkevämpää olisikin kenties ollut jättää Kensington seuraavaan kertaan.
Kensingtonin puutarha
Kensingtonin palatsin valttikortti oli sen puutarha. Tämä yleisölle ihan ilmaiseksi avoin puutarha sijaitsee palatsin itäpuolella ja jatkuu aina viereiseen Hyde Parkiin asti. Ihan koko puutarhaa emme jaksaneet koluta palatsivierailun jälkeen, vaas keskityimme lähinnä runsain kukkaistutuksin koristeltuun puutarhan eteläosaan sekä lähinnä palatsia sijaitsevaan Upotettuun puutarhaan.
Upotettua puutarhaa olimme käyneet edellisen kerran katsomassa liki vuosikymmen aiemmin. Tuolloin ajankohta osui maaliskuun alkupuolelle, eikä puutarha ollut silloin edustavimmillaan. Paikka näytti kesän vehreydessään kovin erilaiselta. Erityisesti puutarhaa reunustava köynnösten varjostama kuja ei näyttänyt lehdettömänä oikein miltään. Sitten edellisen vierailumme puutarha oli saanut vetonaulakseen prinsessa Dianan patsaan, jossa edesmennyt kuninkaallinen on kuvattuna maailman lasten kanssa. Veistoksen ovat lahjoittaneet Dianan pojat.
Kensingtonin puutarhan eteläosan käytävä vei kuin väkisin valtavalle Albert Memorialille, jonka kuningatar Victoria rakennutti äkillisesti kuolleelle puolisolleen. Kuningattaren kokeman menetyksen järisyttävyyttä ei voi olla aistimatta tuota hurjan suurta ja loputtomin yksityiskohdin koristeltua pytinkiä katsellessa. Nopeasti ohi ajavan bussin ikkunasta vilkaisten muistomerkki saattaa tuoda mieleen thaimaalaisen stupan, jossa on vieläpä kultainen buddhapatsas koristeenaan. Tarkemmin katsottuna tuo ”buddha” onkin Albert.
Toisenlaisia kuninkaallisia
Reissun myötä pääsimme tutustumaan myös toisenlaisiin kuninkaallisiin, jotka eivät asu palatseissa. Mielemme nimittäin teki käydä pitkästä aikaa vilkaisemassa jokin musikaali ja pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme Leijonakuninkaaseen. Tarina ei ollut meille tuttu, koska emme ole nähneet elokuvaakaan. Vaimo sentään tunnisti osan lauluista, minulle nekin olivat vain etäisesti tutun kuuloisia.
Leijonakuninkaassa tapahtui paljon kaikenlaista. Oli ajojahteja savannilla ja valtaisia gnulaumoja vaihtamassa maisemaa. Suurikin näyttämö käy tällaisissa kohtauksissa helposti pieneksi, mutta varsin taidokkaasti oli nämä pulmat saatu ratkottua. Myös eläimiä esittävien ihmisten asut olivat nerokkaasti rakennettuja. Laulajat suoriutuivat erinomaisesti, osin jopa loistavasti. Ihan kivasti tämä lapsiperheiden suosikki sopi keski-ikäiselle pariskunnallekin, vaikka ennakkoon olinkin pikkuisen epäileväinen.
Päädyimme lopulta katsomaan myös toisenkin musikaalin. Edellisellä New Yorkin vierailullamme olin bongannut tuoreen Paluu tulevaisuuteen -musikaalin, jota emme kuitenkaan ehtineet katsomaan. Tämä jäi vähän harmittamaan, etenkin kun esitys poistui varsin nopeasti Broadwaylta. Kun nyt samainen musikaali näkyi pyörivän myös Lontoossa, päätin tarttua tilaisuuteen. Lippuja ei onneksi tarvinnut varailla etukäteen, vaan hankin ne kännykällä Kensingtonin palatsin kahvilassa istuskellessamme muutaman tunnin päähän samalle illalle.
Taustana tapaukselle kerrottakoon, että Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogia on ollut minulle todella tärkeä. Olen nähnyt kaikki kolme elokuvaa varmasti kymmeniä kertoja. Osaan edelleenkin ison osan repliikeistä ulkoa, vaikka en leffoja olekaan katsonut ainakaan kymmeneen vuoteen. Elokuvissa musiikki on tärkeässä roolissa, mutta mitään musikaaleja ne eivät toki ole. Siksi tässä teatteriesityksessä oli väkisinkin paljon uutta. Paljon oli kuitenkin myös tuttua. Musikaalin juoni käsitti ensimmäisen elokuvan tarinan, josta oli saatu mukaan kaikki oleellinen. Pikkuisen oli pakko oikaista, koska laulut venyttivät tarinaa väkisinkin. Mitään erityisen tärkeää ei kuitenkaan ollut jätetty pois. Muutama yksityiskohta oli muuttunut, kuten libyalaisten terroristien vaihtuminen säteilymyrkytykseen tohtori Brownin kuoleman aiheuttajana.
Näyttelijäsuoritukset olivat tässäkin esityksessä erinomaisia ja esikuvilleen uskollisia. Lavasteet olivat taidolla tehtyjä ja autoilukohtauksiin oli saatu uskottavaa vauhdin tuntua. Teatterissa oli myös selvästi aistittavissa jonkinlaista aika-avaruusjatkumon epästabiliteettia, johon älykellonikin reagoi. Rakkine boottasi itsensä esityksen alkua odotellessamme.
Tänne teatterisalin hämärään päättyy tämä osa matkakertomuksesta. Onneksi esirippu kuitenkin nousee pian ja on seuraavan osan vuoro. Siellä on luvassa lisää nähtävyyksiä. Osa niistä oli ihan etukäteen tärppilistalta napattuja ja osaan törmäsimme vasta paikan päällä.