Joulukuussa kävimme viikon verran tutustumassa Espanjan Andalusiaan. Majoituimme viikon ajan lomahuoneistossa aurinkorannikon pikkukaupungissa Elviriassa. Kyseessä ei siis ollut roadtrip ihan perinteisessä mielessä, vaan pikemminkin autoilua sisältävä loma. Roadtrip vain kuulostaa kivemmalta, joten sillä mennään.

Lensimme Malagaan SASin suoralla lennolla. Lähtöaika oli inhimillinen 9.30. Perillä nappasimme vuokra-automme Skoda Rapidin Hertzin pisteeltä, jossa meitä palveltiin hyvin ja ripeästi, vaikka olimmekin yli puoli tuntia sovittua aiemmin jo valmiita matkaan. Auto oli hauskasti samaa merkkiä kuin oma kotoinen kärry ja lisäksi myös saman värinen. Olo ratin takana oli siis välittömästi kotoisa. Kulkupeli sai noudon yhteydessä nimekseen Rane. Nimi on aina tärkeä olla kaikilla.

Hurautimne Elviriaan, jossa tyhjässä ravintolassa myöhäisen lounaan nautittuamme haimme kämpän avaimet ja asetuimme taloksi jääkylmään toisen kerroksen asuntoon. Avaimia hallinnoiva vartiointiliike oli juuri vaihtunut ja homma sujui espanjalaisen kitkattomasti, mistä johtuen puhelinsoittoja ja yleistä puhinaa tarvittiin jonkin verran ennen kuin avaimet olivat meillä.

Olimme tehneet joitakin alustavia suunnitelmia matkan varalle, mutta mitään ei oltu lyöty lukkoon. Alustavista suunnitelmistani kirjoittelin jotain pientä jo aiemmin. Matkan tärkein tarkoitus oli kuitenkin ottaa rauhallisesti ja levätä muutettuamme juuri uuteen kotiin. Kun lukkoon lyötyjä suunnitelmia ei ollut, oli helppo tehdä muutoksia. Ja muutoksia me teimmekin.

Elvirian kylässä ei sinällään näkemistä kauheasti ole talvisaikaan. Kylä on sinällään varsin viehättävän näköinen, mutta kämppämme lähitienoolla on läninnä näitä lomahuoneistokomplekseja. Lähiostarin ravintolat ovat selvästi keskittyneet palvelemaan nimenomaan muualta tulleita, arvatenkin erityisesti pohjoiseurooppalaisia eläkeläisiä. Tripadvisorissa jokaisella kuppilalla on huippupisteet, vaikka ruoka on geneeristä turistiravintolaevästä. Laadussa sinällään ei ollut testaamissamme ravintoloissa valittamista, mutta jotain espanjalaista vivahdetta olisin kyllä kaivannut. Myös joitain aasialaista ruokaa tarjoavia ravintoloita oli tarjolla. Kenties olisi pitänyt kiertää aluetta vähän laajemmin, jotta sen espanjalainen puoli olisi paljastunut.

Elviriasta käsin teimme retkiä lähiseudun kohteisiin. Kävimme vilkaisemassa huvijahteja Puerto Banuksen satamassa, jossa oli talvella keskellä päivää hyvin hiljaista. Paha sanoa, olisiko tässä bilemestassa ollut menoa ja meininkiä illalla.

Vilkaisimme myös Benalmadenasta Malagan kupeesta löytyvän perhospuutarhan Mariposario de Benalmadenan. Nämä paikat ovat aina kivoja, joskaan en ihan ymmärrä miksi niissä pitää olla lintuja ja liskoja mös. Perhosille paikoissa on hienot olosuhteet, muiden eläinten puolesta käy vähän sääliksi.

Yksi ennalta suunniteltu retkikohde oli Gibraltar. Sinne oli Elviriasta noin tunnin ajomatka. Britannialle kuuluvan Gibraltarin puolelle siirryttäessä pitää olla passit mukana, joskaan niitä ei ihan hirveästi haluttu nähdä. Vilautimme passeja vähän auton ikkunan läpi ja virkailija viittoi meidät eteenpäin. Gibraltarilla näimme apinoita ja häivähdyksen meren takaista Afrikkaa.

Alkuperäiseen suunnitelmaamme ei kuulunut vierailua Granadassa. Päätimme kuitenkin piipahtaa kaupungissa. Vinkki tuli Unalmatrippi-blogin Jenniltä, joka kommentoi suunnitelmapostaustani ja vinkkasi muutaman oman suosikkinsa Andalusiasta. Varasimme jopa yhden hotelliyön Granadasta, jotta ehdimme viettää kokonaisen iltapäivän Alhambran palatsissa ennen paluuta rannikolle. Tämä olikin mainio ratkaisu. Granada oli todella kiva kaupunki ja siellä pääsimme maistelemaan aitoa espanjalaista ruokaa. Kaupunki on erityisen tunnettu churroistaan, jotka olivatkin mainioita. Ja se Alhambran palatsi oli kertakaikkiaan mielettömän upea paikka.

Kävimme piipahtamassa myös Marbellan vanhassakaupungissa, joka vaikutti todella kivalta. Turistien puuttuessa lähes tyystin oli kapeilla kujilla hyvin tilaa vaellella. Appelsiinipuistaan kuuluisa Plaza de los Naranjos oli kaunis. Kahviloiden pöydissä oli myös hyvin tilaa. Reissun lämpimin sää sattui juuri tälle päivälle. Elohopea kohosi 20 asteeseen.

Rannalla emme käyneet kuin pari kertaa kääntymässä. Sää aurinkorannikolla joulukuussa oli koleahko, vaikka lämpötila nousi parhaimmillaan 20 asteeseen. Kosteus ja hyytävä tuuli kävivät todella luihin ja ytimiin. Kyllähän jotkut sitkeät sissit olivat ihan shortseissa liikkeellä, mutta minä pidin farkut visusti jalassa ja takinkin päällä. Iltaisin siirryin kevytuntuvatakkiin. Sadetta ei onneksi saatu kuin yhtenä yönä ja seuraavana aamupäivänä. Pääosin ilma oli hyvin kirkas. Parasta oli nähdä aurinko pitkästä aikaa. Keskellä Suomen talven synkintä aikaa sitä oli jo pikkuisen ikävä.

Matka tarjosi myös erittäin harvinaista herkkua, kävin nimittäin rannalla ihailemassa auringonnousua. Yleensä olen niihin aikoihin vielä sängyssä, mutta talvella aurinko nousi vasta puoli yhdeksän aikoihin, joten aamu-unisempikin ehti sitä ihailemaan.

Viihdyimme talvisessa Andalusiassa oikein hyvin, vaikka tarjolla ei ollutkaan ihan sellaista lämpöä kuin mitä yleensä talvilomalta lähdemme hakemaan. Työnantajani tarjoama loma-asunto oli oikein kiva, eikä siitä tarvinnut maksaa kuin alle yhden hotelliyön hinta koko viikolta. Henkilökunnan kesken arvottavat asunnot ovat joulukuussa lähinnä tyhjillään, joten halukkaille riittää aina tilaa. Taidammekin tulla vuoden päästä uudelleen.

Esittelen vierailukohteitamme tarkemmin matkakertomuksen seuraavissa osissa. Linkit niihin ilmestyvät tähän alle sitä mukaa kuin tarina valmistuu.