Yhdeksi tämän roadtripin teemaksi muodostuivat Andalusian valkoiset kylät. Lopulta vierailimme vain kahdessa tällaisessa, mutta useampia ehdimme miettiä vaihtoehtoisina kohteina. Valkoiset kylät sijaitsevat pääosin läntisessä Andalusiassa Cádizin provinssissa. Poikkeuksiakin on. Mijas lähellä Malagaa on yksi tällainen.

Valkoisiksi näitä kyliä sanotaan yksinkertaisesti talojen värityksen vuoksi. Seinät ovat valkoisia ja katot punatiilisiä. Valkoinen väri lienee lähtöisin talojen rakentamiseen käytetystä paikallisesta kalkkikivestä. Nämä kylät ovat vanhoja ja tiiviisti kapeiden katujen varsille rakennettuja. Useat näistä ovat olleet asutettuja jo roomalaisella ajalla. Joukossa on kaksi rajakaupunkia, de la fronteraa, jotka sijaitsivat Granadan islamilaisen kuningaskunnan ja kristityn Espanjan rajalla.

1. Mijas Pueblo

Mijas oli ensimmäinen reitillemme osunut valkoinen kylä. Mijakseen kuuluu oikeastaan laaja alue rannikolta alkaen, mutta varsinainen valkoinen kylä, Mijas Pueblo, löytyy ylempää kukkulan rinteeltä. Kylä on suosittu vierailukohde Aurinkorannikolta, joskin joulukuussa turisteja oli liikkeellä hyvin hillitysti.

Mijakseen pääsee ilmeisesti julkisilla liikennevälineilläkin, mutta me saavuimme vuokra-autolla. Olimme katsoneet Googlen kartasta valmiiksi parkkihallin, jota kohti suunnistimme. Tarkoituksemme ei ollut lähteä kurvailemaan kapeille kujille, vaan pysäköidä auto nopeasti ja jalkautua sitten kaupungille. Tämä pysäköintilaitos sijaitsi turisti-infon alakerrassa ja sinne oli todella helppo löytää. Pysäköinti maksoi muistaakseni 1€ vuorokaudelta, eli kovin kalliiksi tuota ei voinut mennä sanomaan.

Aukiolla nauttimamme mitäänsanomattoman lounaan jälkeen menimme etsimään jälkiruokaa pienestä sulkaatehtaasta Mayan Monkey Mijaksesta, joka sijaitsee saman aukion laidalla. Saimme pikaisen esittelyn suklaan valmistuksen saloihin ja olisimme päässeet itsekin tekemään suklaata niin halutessamme. Päätimme ohittaa tämän vaiheen ja siirtyä suoraan maistelemiseen. Suklaan lisäksi Mayan Monkey Mijas tekee itse jäätelöitä. Valintamme kohdistuikin näihin herkkuihin. Jokaiseen jäätelöannokseen tökätään pala suklaata mukaan. Otimme myös majapaikassa syötäväksi levyn kardemummalla maustettua tummaa suklaata. Sekä jäätelö että suklaa olivat mainioita.

Mijaksen kirkon ovet olivat kiinni, joten siihen oli tutustuminen vain ulkoa päin. Kirkon edustalla oli kauniisti mosaiikein koristeltuja suihkulähteitä. Kirkkoa vastapäätä sijaitsee ulkoilma-auditorio.

Mijaksen härkätaisteluareena toimii nykyisin museona, joka esittelee tätä Andalusiassa aikoinaan hyvin tärkeää lajia. Neljän euron lipun ostamalla voi käydä vaikka kuvautumassa kohtalaisen aidon näköisen valehärän kanssa. Areenalla oli hauska pyöriä, etenkin kun siellä ei ollut ketään muita. Itse härkätaistelua en kannata, mutta onhan tämä toki historiallisesti tärkeä paikka, ja sellaisena näkemisen arvoinen.

Mijaksen katujen varsille oli sinne tänne rakennettu kierrätysmateriaaleista joulukuusia. Yhden ”kuusen” viereen oli seinään kiinnitetty juliste, jossa oli kaikkien näiden kuusien kuvat. Ilmeisesti kyseessä olivat kuusien missikisat ja yleisö sai äänestää omaa suosikkiaan. Emme tosin tutustuneet asiaan tarkemmin.

Kaupungin hienoimmat maisemat avautuvat kirkon läheisestä puistosta, Parque la Murallasta. Tarjolla on näkymiä niin merelle päin kuin yli Mijaksen valkoisten talojen. Puistosta löytyy vanha linnantorni, johon voi kiivetä. Torni ei ole korkea, mutta sen huipulla pääsee kuitenkin sopivasti kylän kattojen yläpuolelle ja näkymät ovat sen mukaiset.

Kapeita kujia Mijaksessa riittää kierrettäväksi yhden iltapäivän verran. Tarjolla on myös shoppailunhaluisille pieniä putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista pientä ja kivaa. Jokin pieni koru taisi meillekin mukaan päätyä.

2. Vejer de la Frontera

Toinen näkemistämme valkoisista kylistä oli Vejer de la Frontera, joka sijaitsee vähän matkaa sisämaahan päin Atlantin rannikolta, kaakkoon päin Cádizista. Kylästä näkee kirkkaalla säällä merelle ja jopa meren yli Afrikkaan asti. Me emme tosin lyhyellä vierailullamme sattuneet näköalapaikalle, joka olisi antanut sinne alarinteelle päin.

Vejer on yksi Espanjan monista kylistä ja kaupungeista, joissa järjestetään vuosittain härkäjuoksu. Kaksi härkää päästetään vapaiksi ja niitä juostaan porukalla karkuun pitkin kapeita kujia. Harvinaisen urpoa hommaa, jos minulta kysytään.

Onneksi järkevämpiäkin juhlia osataan järjestää. Cádizin provinssin kaupungeissa tuntuu karnevaaliperinne olevan vahva. Pääkaupunki Cádizin karnevaalit ovat alueen tunnetuimmat, muta myös Vejerissä karnevaalia vietetään viikko Cádizin karnevaalien jälkeen, eli helmi-maaliskuussa, vähän vuodesta riippuen. Cádizin tapaan juhlintaa jatkuu kymmenisen päivää. Espanjalainen karnevaaliperinne poikkeaa ilmeisesti hieman Latinalaisen Amerikan vastaavasta.

Vejerissäkin olisi ollut pieni linna, johon olisi päässyt tutustumaan ilmaiseksi. Löysimme linnalle helposti ja seinässä olevan kyltin mukaan olimme ihan aukioloaikojen puitteissa liikkeellä. Sisäpihalla kuitenkin paljastui, että linnassa olivat remonttimiehet hommissa. Netistä tutkimalla löysimme lopulta tästä remontista jonkin maininnan. Remontin vuoksi suljettuja ovia ei kuitenkaan katsottu niin tärkeäksi asiaksi, että siitä olisi ollut tarpeen mitään infoa siihen ovelle laittaa. No, ehkä Vejerissä ei käy kauheasti turisteja talvikaudella.

Niin Vejerin linna kuin monet vanhat talotkin ovat muistoja maurilaiselta ajalta, joka kesti täällä 700-luvulta 1200-luvun puoliväliin.

Matkan teemana olivat valkoisten kylien lisäksi kapeat kujat, joita oli niin valkoisten kylien kuin muidenkin kohdekaupunkiemme vanhoissa keskustoissa. Juuri tällaiset kujat, mielellään autovapaat sellaiset, ovat kovasti minun mieleeni. Tällaisia löytyi niin Córdobasta kuin lännempää sherrykaupunki Jerez de la Fronterasta ja Costa de la Luzin eli valon rannikon kauniista Cádizistakin.

Córdoban ja Cádizin loiston päivät ovat kaukana takana päin. Jerez puolestaan on kasvukeskus, joka on ohittanut provinssinsa pääkaupunki Cádizin. Kaupunki kuitenkin osaa kätkeä menestyksensä hyvin. Jerez nimittäin vaikutti tästä kolmikosta rähjäisimmältä. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö olisi kaupungista pitänyt. Rähjäisyydellä tarkoitan lähinnä pientä maalipinnan korjauksen tarvetta siellä täällä, hieman vaikkapa Lissabonin tapaan. Mielestäni tällainen pieni rosoisuus tekee paikasta oikeastaan mielenkiintoisemman näköisen.

3. Córdoba

Pääosaa koko Pyreneiden niemimaata aikoinaan hallinnut muslimivaltio piti pääkaupunkinaan Córdobaa. Tätä perua kaupungissa on upea vanhakaupunki ja siellä valtava moskeija. Kristittyjen vallattua alueita takaisin Córdoba lopulta vaihtoi omistajaa ja muslimien hovi siirtyi vuosisadoiksi Granadaan. Córdoba jäi hiljalleen muiden kaupunkien jalkoihin. Moskeijakin muutettiin katedraaliksi.

Moskeijan edustan Patio de los Naranjos eli appelsiinipiha on appelsiinipuineen ja palmuineen Córdoban kaunein aukio. Nämä appelsiinipuut ja palmut kuuluvat vahvasti Andalusiaan ja niitä voikin bongailla miltei missä tahansa. Silti niihin ei oikein koskaan kyllästy. Varmaan suurimmassa osassa reissulla ottamistani valokuvista näkyy vähintään yksi appelsiinipuu.

Erikoista kalifaatin pääkaupunki Córdobassa oli kristittyjen ja juutalaisten asema. Näitä vääräuskoisia ei sorrettu, vaan he olivat tärkeä osa yhteiskuntaa. Aivan moskeijan kulmalta alkava hienosti säilynyt juutalaiskaupunginosa on tästä hyvä osoitus. Kapeiden kujien ja kauniiden talojen alue on kenties koko Córdoban mielenkiintoisin osa.

Córdobassa on myös moderni keskusta ostoskeskuksineen ja ketjuliikkeineen, mutta siitä näimme vain pienen nurkan. Majoituimme juutalaiskaupunginosassa, eikä meillä ollut mitään tarvetta lähteä pois kapeilta kujilta.

Córdoban vanhakaupunki on vaikkapa Granadaan verrattuna hyvin kompakti. Tästä tykkäsimme erityisesti. Koko keskustan pystyy kiertämään läpi kaikkine kapeine kujineen jalkaisin helposti yhdessä päivässä. Toisaalta mielenkiintoisia nähtävyyksiä löytyy sen verran, että meille jäi kahden päivän vierailun jäljiltä vielä jotain pientä näkemättä.

Córdoba on sisäpihojen kaupunki. Monen vanhan talon ovi avautuu kauniille patiolle, jonka kautta kuljetaan varsinaisiin sisätiloihin. Tämä juontaa juurensa jo roomalaiselta ajalta. Kasvein ja vesielementein koristeltu patio auttoi pitämään talon viileänä kesäisin kuivassa ja kuumassa ilmastossa. Keväisin nämä sisäpihat avataan yleisölle, kun on aika valita kaupungin kaunein patio. Myös muina aikoina ihmisillä näkyy olevan tapana vähän raottaa oveaan ohikulkijoille. Täällä jos missä avoimista ovista kannattaa luoda silmäys sisälle, toki kuitenkin ihmisten kotirauhaa kunnioittaen.

Córdoban upea moskeija on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja sen ansiosta kaupunki on Espanjan toiseksi suosituin matkakohde heti Granadan jälkeen. Joulukuussa turistit olivat enimmäkseen espanjalaisia,  mutta toki mukana oli myös muualta tulleita. Meidän vierailumme ajalle osui erityinen turismipiikki, jota varmaankin siivittivät niin torstaille kuin lauantaillekin osuneet kansalliset pyhäpäivät. Etenkin ennen puoltapäivää moskeijaan riitti jonoa. Onneksi kello kolmen jälkeen iltapäivällä oli jo paljon rauhallisempaa.

Moskeija on tunnettu erityisesti raidallisista kaaristaan. Näitä onkin valtavassa hallissa satoja. Eri puolilla rakennusta niin kaarien kuin pylväidenkin tyyli hieman poikkeaa toisistaan. Samoin kattojen koristelussa on isoja eroja. Kaiken huipuksi keskelle moskeijaa on rakennettu katedraali kupoleineen kaikkikeen. Katedraali on kuitenkin osa samaa tilaa, joka jatkuu raidallisine kaarineen joka suuntaan. Lopputulos on varsin hämmentävä.

4. Jerez de la Frontera

Jerez de la Frontera on kenties paras paikka maailmassa, jos sattuu tykkäämään sherrystä tai flamencosta. Sherryn, tuon jalon väkevöidyn viinin, valmistus on keskittynyt vahvasti Jereziin. Jerez on sherrykaupunki ihan kirjaimellisesti, sillä espanjan sana jerez tarkoittaa sherryä. Varsinaiset viiniviljelmät löytyvät jonkin matkaa kaupungin ulkopuolelta, mutta viinin valmistus ja kypsyttäminen tapahtuu Jerezissä.

Jerezin vanhassakaupungissa on myös paljon kapeita kujia ja hienoja aukioita. Kaupunki sijaitsi aikoinaan islamilaisen Granadan kuningaskunnan ja kristityn espanjan rajavyöhykkeellä, mistä tulee nimen loppuosa de la frontera. Arabivaikutteita löytyy niin kaupungin hienosta linnasta Alcázarista kuin joka puolilla kaupunkia kuuluvasta flamencostakin. Vanhankaupungin leveällä kävelykadulla tosiaan on valotolpissa kaiuttimia, joista flamenco raikaa pitkin päivää ja iltaa. Kaupungissa on myös monia tapasravintoloita, joissa on ruoan ohessa tarjolla musiikkia. Flamenco-esitykset ajoittuvat niin lounas- kuin illallisaikaankin.

Alcázarin linna on alunperin islaminuskoisten maurien rakentama, mutta sitä on sittemmin muokattu maurien menetettyä alueen hallinnan. Tärkeimpänä muutoksena linnan muurien suojissa sijainnut maurilainen palatsi on korvattu nykyisellä vaaleanpunaisella renessanssipalatsilla, jonka kautta sisäänkäynti linnaan tapahtuu. Lippuluukkua ja matkamuistomyymälää kummemmin ei palatsin sisätiloihin kuitenkaan pääse tutustumaan. Linnavierailu koostuukin lähinnä sisäpihojen kiertelystä. Maurien vanhaan kylpylään saa kuitenkin kurkistaa sisälle ja yhteen torniinkin kiivetä. Kappeliksi muutettuun pieneen moskeijaan voi niin ikään käydä tutustumassa.

Jerezissä kannattaa ehdottomasti käydä vierailulla jollain sherrytilalla. Me valitsimme González Byassin, joka sijaitsee kivasti aivan Alcázarin vieressä. 1800-luvulla pienestä aloittanut González sai rahoittajakseen brittiläisen Byassin. Briteille sherry on maistunut, samoin kuin Portugalin vastaava tuote portviinikin, ja siksi brittiläistä rahaa on valunut alueelle paljon. Tämä näkyy monien muidenkin sherrytalojen nimissä.

Ainakin González Byassin tapauksessa espanjalais-brittiläinen yhteistyö on kantanut hedelmää, vai pitäisikö sanoa rypälettä. Tila on laajentunut haukaten lähikortteleita sisäänsä pala palalta. Laajentumisen myötä myös talojen väliset kujat ovat jääneet alueen sisälle. Niiden yllä katoksena kasvavat viiniköynnökset saavat paikan näyttämään satumaisen kauniilta. Kierros tiluksilla oli todella mielenkiintoinen ja hauskaa katsottavaa löytyi joka nurkalta. Kyllä tuolla olisi voinut pidempäänkin kierrellä.

Joillain on onni saada asua González Byassin viinikellareissa, tai viinin katedraaleissa, kuten Jerezissä viinin kypsytykseen rakennettuja halleja kutsutaan. Ne kun sijaitsevat maan päällä, eivät maan alla tyypillisten viinikellareiden tapaan. Tosin nämä asukit taitavat oikeasti olla kutsumattomia vieraita. Kyse on nimittäin hiiristä. Tarina kertoo erään kellarimestarin säälineen hiiriä, jotka eivät saaneet nauttia sherryä ihmisten tapaan. Hän rakensi pienet tikapuut ja laittoi ne sherrylasia vasten. Siitä lähtien on tällainen sherrykattaus ollut hiirille laitettuna joka päivä.

Ja kyllähän se sherry hiirillekin maistui. Tästä on valokuvia todisteena. Tosin hiiret ovat ronkeleita, sherryn on oltava makeaa. Hiiret ovatkin fiksuja eläimiä, en minäkään kuivaa sherryä ymmärrä. Makea sitä vastoin on mahtavaa vaikkapa suklaisen jälkiruoan kanssa. Tai ehkä se toinen hyvä vaihtoehto, juustot, sopii hiirille paremmin.

5. Cádiz

Provinssinsa pääkaupunki Cádiz sijaitsee Atlantin rannalla Jerezistä vähän lounaaseen päin. Näiden kaupunkien välin ajaa autolla noin kolmessa vartissa. Cádizin sijainti on mainio. Foinikialaiset löysivät paikan jo yli 3000 vuotta sitten ja perustivat sille kaupungin. Cádiz onkin Länsi-Euroopan vanhin kaupunki. Sijainti kelpasi myös Bourbon-suvun hallitsijoille, jotka ottivat Cádizin laivastonsa pääsatamaksi 1700-luvulla.

Sijainti toi Cádizille vaurautta sen suurimpina loiston päivinä löytöretkien aikakaudella. Kolumbuksen matkoista kaksi starttasi Cádizista. Espanjaan aarteita merten takaa tuonut laivasto piti Cádizia satamanaan ja tämän seurauksena osa rikkauksista jäi kaupunkiin. Toisaalta kaupunki oli tämän vuoksi myös vihollisten tähtäimessä ja otti kahnauksissa pahojakin osumia.

Jokiyhteyden huononeminen Sevillaan pakotti Espanjan 1700-luvulla siirtämään koko Amerikan liiketoimintansa Cádiziin. Vaikka imperiumi ei ollut aivan parhaassa iskussaan enää tuossa vaiheessa, nousi Cádizin vielä uuteen kukoistukseen tämän muutoksen johdosta. Vanhankaupungin kauniit talot ja upeat aukiot ovat pääosin tältä ajalta. Myös kaupungin suuri katedraali on rakennettu Amerikan rosvoamisesta kertyneillä tuloilla.

Näiden maisemien jälkeen jatketaan matkalla syömiemme herkkujen äärelle. Näistä kerron siis tarinan seuraavassa osassa.

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tekstissä mainitut paikat. Numerot kartalla vastaavat otsikoiden numeroita.

4 kommenttia

  1. Espanjaan 6.1.2019 at 19:22

    Olipa kiva lukea kaikista näistä. Toistaiseksi vain Mijas on tuttu ja sieltäkin olemme useimmiten kiivenneet saman tien ylemmäs vuoripoluille. Tuo kymmenkerroksinen halpa parkkitalo on huippuhelppo. Cordoba on tämän kevään listalla. Valkoisia kyliä olemme enemmän kuljeskelleet Malagan länsi- ja pohjoispuolella. Comares ja Frigiliana ovat suosikkini.

    Vastaa
    1. Aron 8.1.2019 at 14:40

      Córdoba on kyllä kaunis kaupunki. Valkoisia kyliä näkyy olevan myös Malagan ympäristössä, mutta netistä lukemani perusteella hienoimpina pidetyt näistä löytyvät juuri Cádizin provinssista. Joskin nämä nyt on aina mielipideasioita. Kannattaa kuitenkin käväistä siellä lännempänä myös.

      Vastaa
  2. Tämä matka -blogi 13.1.2019 at 06:04

    Aaah… Andalusia. Lähdetään kohta sinne. Katsellaan hieman säätä ja mietitään sitten reittiä, mutta Malaga, Sevilla, Ronda, Jerez nyt ainakin ….

    Córdoba ja Granada jäävät varmaan välistä, koska niissä on kylmä. Rondakin on vähän siinä hinttaalla, mutta jos ei nyt ihan kamalasti pakkasen puollelle mene, niin käväistään.

    Anna / Tämä matka -blogi

    Vastaa
    1. Aron 13.1.2019 at 11:08

      Oi, kuulostaapa kivalta! Meidän kokemuksemme mukaan Granada on kyllä selvästi rannikkoa kylmempi paikka. Joulukuun alkupuolella oli yöllä pakkasta. Córdobassa ja Rondassa sen sijaan lämpötila oli suunnilleen samoissa lukemissa kuin rannikolla. Kannattaa tosiaan seurata sääennusteita, mutta tuskin on tarpeen näitä paikkoja viileyden vuoksi kiertää. Meille tuolla rannikollakin oli turhan viileää. 🙂

      Jos Jerez on listalla, niin suosittelen kyllä myös Cádizia. Ja jos matkalla Jereziin Malagan suunnalta on aikaa, kannattaa tutustua siihen välille osuviin valkoisiin kyliin. Näyttivät kuvissa ainakin todella upeilta.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Aron Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *