Clintonin pikkukaupungissa Oklahoman länsiosassa sijaitsee hienoin näkemämme Route 66 -aiheinen museo. Jonkinlainen Route 66 -museo löytyy liki jokaisesta reitin kaupungista, mutta pääosa näistä on varsin kotikutoisesti toteutettuja. Clintonin Oklahoma Route 66 Museum on monista muista museoista poiketen maksullinen, joskin pääsymaksu on varsin maltillinen $7. Pääsymaksulle on kuitenkin katetta, sillä museo on todella hienosti toteutettu.

Museo esittelee vanhan valtatien tarinan sen rakentamisesta tähän päivään. Tältä jo kohta sadan vuoden pituiselta jaksolta löytyy monia erilaisia kausia. Näitä kaikkia esitellään kivasti kootun esineistön ja infotaulujen avulla.

Route 66 sai alkunsa 1920-luvulla osana koko maan laajuista tieverkon yhtenäistämistä. Tässä vaiheessa lähinnä yhdistettiin vanhoja teitä yhtenäisen numerokoodiston alle. Tasakymmennumerot varattiin tärkeimmille rannikolta rannikolle johtaville teille. Muut tiet saivat ne väliin jäävät numerot. Tähän joukkoon kuului myös Route 66. Tieuudistuksen myötä valtatien asemaan nostettuja reittejä pyrittiin päällystämään. Route 66 oli pääosin päällystetty jo valmiiksi Chicagon päästä lähtien, mutta välillä oli paljon hiekkatietä.

1930-luvun lama aiheutti massatyöttömyyttä. Samoihin aikoihin keskilännen pölykulhon (eng. dust bowl) alueella liian ahneen pellonmuokkauksen myötä aikaansaatu valtava luonnonkatastrofi ajoi alueen maanviljelijät ahdinkoon. Näiden koettelemusten piinaamat ihmiset sortuivat uskomaan mainosmiesten lupauksiin paremmasta elämästä Kaliforniasta. Niinpä 1930-luvulla moni viimeiset varansa juuri ja juuri kasassa pysyvään autonromuun sijoittanut perhe vaelsi Route 66:lla kohti lännen luvattua maata. Tätä aikaa kuvaa John Steinbeck kirjassaan Vihan hedelmät (eng. Grapes of Wrath). Steinbeckin kynästä on lähtöisin yksi Route 66:n lempinimistä: Mother Road.

Seuraava vuosikymmen alkoi suursodalla, joka toi tielle matkaamaan rannikolta toiselle siirtyviä sotilaita. Sodan aikana Route 66 -reitillä matkanneista sotilaista moni palasi tien päälle taistelujen päätyttyä lomamatkoilla. Route 66 alkoi esiintyä lauluissa ja elokuvissa. Tätä kautta syntyi tien legendaarinen maine, joka yhä edelleenkin houkuttelee matkalaisia maailman kaikista kolkista.

Sodan jälkeiset vuodet olivat vaurastumisen aikaa. Autosta tuli amerikkalaisen vapauden symboli ja automatkoista perheiden suosittuja lomanviettotapoja. Tien varren liikeyritykset kukoistivat, oli sitten kyse huoltoasemista tai majapaikoista. Valomainostensa avulla nämä keitaat houkuttelivat yössä vaeltavia matkalaisia pysähtymään.

Museossa on nähtävillä myös mielenkiintoinen ravintolakonsepti, joita myytiin Route 66:n kulta-aikoina. ympäri maata. Valmiina yksikkönä toimitettava ravintola tarvitsi vain betonista valetun pohjan sekä sähkö-, viemäri- ja vesiliitännät. Ravintola toimitettiin paikoilleen, liitännät tehtiin ja liiketoiminta oli valmis alkamaan. Niin keittiö kuin ravintolasalikin olivat täysin varusteltuja ja käyttövalmiita. Oman yrityksen perustamiseen ei tarvinnut edes suurta pääomaa. Ravintolan pystyi maksamaan takaisin osamaksulla. Rakennuksen kyljessä oli jopa valmis laatikko osamaksun suorittamista varten. Yrittäjä pudotti laatikkoon viikottaisen osamaksuerän ja ravintolayksiköitä myyvän firman edustaja kävi poimimassa rahat.

1980-luvulla Route 66 hiipui pois suurempien Interstate-motareiden korvattua sen koko matkaltaan. Lopulta vanha valtatie lakkautettiin kokonaan. Amerikkalaisilla ei enää ollut aikaa tien päällä vietettäväksi. Monet tien varren yritykset joutuivat laittamaan lapun luukulle. Isompi tie vei asiakkaat ohi pikkukaupunkien keskustojen. Moderneilla autoilla pystyi ajamaan pidempiä matkoja kuin menneiden vuosikymmenten menopeleillä, eivätkä pienet huoltoasemat pärjänneet kilpailussa moottoriteiden varsille avattujen uusien isojen kompleksien kanssa.

Onneksi osa yrittäjistä ei suostunut luovuttamaan. Moni keksi alkaa myydä Route 66 -reittiä nostalgiannälkäisille ulkomaalaisille. 2000-luvulla vanha valtatie onkin tehnyt jonkinlaisen epävirallisen paluun. Kulkijoita ei tiellä ole kuin murto-osa huippuvuosien määrästä, mutta turistit ovat kuitenkin löytäneet vanhan valtatien ja osa pikkukaupungeista on onnistunut pysymään elinvoimaisina.

Museon pihalta löytyy vielä kokonainen ravintolayksikkö ihailtavaksi. Emme sattuneet kokeilemaan, olisiko sinne päässyt sisälle.

Oklahoma Route 66 Museum on ehdottomasti vilkaisemisen arvoinen museo. Meidän vierailemistamme Route 66 -museoista tämä oli ylivoimaisesti paras. Ilmeisesti varsin mainio museo löytyy myös Arizonan Kingmanista (Arizona Route 66 Museum). Kävimme myös tämän museon nurkalla kääntymässä, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa varsinaiselle vierailulle.

Muut kirjoitukset aiheesta Route 66:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.