Keskitalven Andalusian kierroksemme viimeisenä kohteena toimi rannikolla sijaitseva Málaga. Se oli helppo valinta reissun päätöskohteeksi jo lentokenttänsä takia. Kotimatka oli helpompi aloittaa vartin ajomatkan päässä lentokentältä. Erityisesti aamupäivän puolella lähtevän lennon tapauksessa tämä tarjosi mahdollisuuden nukkua pikkuisen pidempään.

Viimeinen siirtymätaival Sevillasta eteni tuulilasinpyyhinten viuhuessa tiheään tahtiin. Sade alkoi oikeastaan heti autoon istuttuamme ja päättyi vasta lasketellessamme viimeisiä kukkulan rinteitä kohti Málagaa. Taisin siis vähän valehdella aiemmin matkakertomuksessa väittäessäni, että Sevillan sadekuuro jäi reissun ainoaksi. Toisaalta valhe ei ollut kovin suuri, sillä tämä siirtymätaipaleelle osunut sade ei meitä haitannut. Oikeastaan sateessa oli leppoisampi ajella kuin auringon paistaessa suoraan päin pläsiä. Málagassa viettämiemme matkan viimeisten päivien aikana meillä ei enää ollut mitään käyttöä vuokra-autolle, joten palautimme sen saman tien lentokentän vuokraamopisteelle ja jatkoimme viimeiset kilometrit kaupunkiin taksin kyydissä.

Meren äärellä

Olimme aiemmilla Andalusian vierailuillamme nähneet Málagasta vain sen lentokentän. Itse kaupunki on jäänyt aina muiden kohteiden varjoon, mutta tällä kerralla ajattelimme vihdoin tutustua sen tarjontaan lähemmin. Majoituimme aiempien kohteiden tapaan historiallisen keskustan alueelle. Näin pääsimme jo majapaikan ovelta sukeltamaan suoraan tutun näköiseen kujasokkeloon.

Málagassa olisi ennakkoon tutkimieni ennusteiden mukaan pitänyt olla tarjolla reissun korkeimpia lämpötiloja, mutta valitettavasti nämä 20 asteen lukemat katosivat perille päästyämme sääkartoilta ja elohopea asettui jo aiemmissa kohteissa tutuiksi käyneisiin vähän yli 15 asteen lukemiin. Mereltä todella navakasti puhaltanut tuuli sai lämpötilan tuntumaan paikoin vielä reilusti tätä kylmemmältä. Toisaalta iltapäivisin tuulelta suojaisilla kaduilla saattoi auringon paisteessa tuntua oikeinkin lämpimältä, jopa ilman takkia.

Kun nyt rantakaupungissa olimme, täytyi merta käydä katsomassa vähän lähempää. Tutuksi tulivat niin satama kuin historiallista keskustaa lähin hiekkarantakin. Näistä viimeksi mainitulla tuuli niin, että tukka oli päästä lähteä. Valokuvaaminen oli hyvin haastavaa, sillä tuiverruksessa kameran tukeminen kävi ihan työstä ja lisäksi toinen käsi tarvittiin pitämään kiinni lippalakista. Tästä kokemuksesta viisastuneina kävelimme satamaan vasta auringonlaskun aikoihin tuulen jo vähäsen tyynnyttyä. Auringonlaskun sävyjen värjäämää taivasta oli kiva katsella penkillä istuskellen. Ääniraidasta vastasivat lokit, joita en ole koskaan nähnyt yhtä monta samalla kerralla.

Málagan herkut

Kysyimme heti majapaikkaan sisäänkirjautuessamme vinkkejä hyvästä churropaikasta. Respan väki kävi ensin pienen palaverin keskenään ja lopulta hihasta ravistettiin nimi Casa Aranda. Päätimme käydä tarkistamassa tämän suosituksen heti alkuillasta paikan avauduttua. Churrojahan tarjoillaan oikeaoppisesti vain aamiaisella ja alkuillasta. Casa Aranda löytyi kapealta kujalta. Se oli levittäytynyt kujan molemmille puolille ja ulkopöytineen vielä itse kujallekin. Jonoja oli kaksi ja molemmat olivat melko pitkän näköisiä. Liityimme näistä toiseen odottamaan vuoroamme. Pian meille selvisi näiden kahden jonon ero. Me seisoimme noutotilausjonossa, kun taas toisessa jonossa odotettiin paikkaa pöytään. Olimme kuitenkin jo ehtineet tämän tajutessamme jonottaa niin kauan, että emme halunneet enää vaihtaa jonoa.

Casa Arandassa churrot paistettiin isona spiraalina, joka sitten saksittiin sopivan pituisiksi annospaloiksi. Pötköt myytiin kappalehinnalla. Kaakaota oli tarjolla mukaan otettavaksi eri kokoisia annoksia, paikan päällä nautittuna annoskokona oli kahvikuppi. Nappasimme mukaamme kolme churroa ja yhden pienen mukillisen kaakaota. Ruokailu sujui kahdestaan ihan hyvin seisaaltaankin toisen pidellessä kaakaomukia ja toisen dippaillessa churroja. Puolivälissä vaihdettiin rooleja. Totesimme hotellin vinkin varsin mainioksi, nämä olivat reissun parhaat churrot. Myöhemmin aihetta itse netistä tutkiessani totesin Casa Arandan komeilevan liki kaikkien Málagan churropaikkojen listojen kärjessä.

Kaupungin nähtävyyksistä päätimme keskittyä katedraaliin sekä Alcazaba-linnoitukseen. Molemmat sijaitsivat lyhykäisen kävelymatkan päässä majapaikastamme. Ostimme Sevillan kokemuksista viisastuneina molempiin liput etukäteen netistä. Katedraaliin myytiin sisäänpääsyä tasatunneittain, kun taas Alcazabaan ostettu lippu kelpasi koko päiväksi. Katedraaliin oli normaalin lipun lisäksi tarjolla myös kattokierros, jonka varasin oitis itselleni. Vaimo halusi mieluummin käyttää tuon ajan ostoskadulla kiertelemiseen.

Málagan katedraalissa oli jonkin verran samaa kuin edellisen kohteemme Sevillan valtavassa kirkossa, vaikka ensin mainittu olikin renessanssikirkko jälkimmäisen edustaessa goottilaista arkkitehtuuria. Huomattavasti pienemmän Málagan katedraalin mittasuhteet tekivät siitä kuitenkin helpommin lähestyttävän. Sivukappeleissa ei Málagassakaan ollut säästelty. Nykyaika oli läsnä lahjoituslippaiden ohessa tarjolla olleen korttimaksupäätteen muodossa. Valikoiduille pyhimyksille oli omat lahjoituslippaansa. Tähän joukkoon olivat päässeet niin pyhä Lucia kuin pyhä Nikolauskin. Jälkimmäinenhän tunnetaan paremmin joulupukkina.

Vierailimme katedraalissa ennen lounasta. Ruokailun jälkeen jakauduimme omille teillemme vaimon jatkaessa kohti ostoskatua. Minä puolestani palasin katedraalille odottelemaan kattokierroksen alkua. 45 minuuttia kestänyt kierros alkoi kiipeämisellä katon tasalle kellotornin portaita pitkin. Rappusia oli kiivettävänä noin 200. Ylhäällä henkilökunta päästi vierailijat vähän kerrassaan eteenpäin koko katedraalin katon kiertävällä reitillä. Maisemien puolesta tämä muutaman euron lisäinvestointi kyllä kannatti, sillä aurinkoisella säällä korkeuksista näki kauas.

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä oli vuorossa vierailu Alcazabassa. Olimme lukeneet netistä, että linnoitukseen pääsee jonottelematta sisälle käyttämällä hissiä, joka löytyy kaupungintalon takaa. Tämä vinkki toimi hyvin, sillä jonoa ei tosiaankaan ollut. Lipun tarkistaminenkin oli melko puolivillaista. Käytävän suulla päivystäneelle papalle riitti, kun vilautin kännykän ruudulta lipun QR-koodia. En usko hänen osanneen sitä ihan silmämääräisesti tulkita.

Ylhäällä linnoituksessa oli väkeä jonkin verran, joskaan mistään isosta tungoksesta ei voinut puhua. Paikka oli varsin pieni ja helposti alle tunnissa läpi koluttu. Linnoituksen nykyinen versio on rakennettu 1000-luvulla Córdoban kalifaatin hallitessa Málagaa. Tämä näkyi koristeluissa, jotka olivat tuttuja monista muista saman aikakauden kohteista Andalusiassa, kuten vaikkapa Granadan Alhambrasta tai Sevillan Alcázarista. Linnoituksen pienestä koosta johtuen nähtävää oli kuitenkin näihin muihin kohteisiin verrattuna hyvin vähän. Kenties olisimme innostuneet paikasta enemmän, jos emme olisi jo ehtineet vierailla Alcázarissa paria päivää aikaisemmin. Parasta antia olivatkin joka suuntaan muurien harjalta avautuvat maisemat. Vielä ylempänä kukkulalla olisi ollut toinen linnoitus Gibralfaro, jonka kuitenkin jätimme seuraavaan kertaan. Lopuksi kävelimme takaisin katutasolle pitkin kivettyä polkua, joka mutkitteli alas kukkulan rinnettä.

Kolmen kuninkaan kulkue

Loppiainen on aina mielenkiintoista aikaa olla Espanjan maaperällä, sillä loppiaisaatto vastaa siellä suunnilleen Suomen jouluaattoa. Espanjalaislapsille lahjoja tuovat joulupukin sijaan itäisen maan kolme tietäjää, joita paikalliset kutsuvat kolmeksi kuninkaaksi. Heidän kunniakseen järjestetään monissa kaupungeissa kulkueita, joissa erilaiset enemmän tai yleensä vähemmän jouluiset hahmot kulkevat varsinaisten kuninkaiden edellä ja viskelevät ämpärikaupalla karkkeja kadun varteen kulkuetta seuraamaan saapuneille ihmisille.

Me satuimme viettämään loppiaista Málagassa, jossa ainakin joidenkin lähteiden mukaan järjestetään yleensä koko Andalusian parhaimmistoon kuuluva loppiaiskulkue. Tarkoituksenamme oli saapua pelipaikoille hyvissä ajoin ennen klo 18 tapahtuvaa kulkueen starttia, mutta aikataulumme vähän petti iltapäivällä. Lopulta ehdimme paikalle aivan viime tipassa. Tosin mikään kiire meillä ei olisi ollut, kulkue kun pääsi vauhtiin vasta noin tuntia myöhemmin. Olisihan tämä pitänyt arvata parin aiemman Teneriffan kokemuksen perusteella. Jos joku näyttää Espanjassa tapahtuvan ajallaan, niin luultavasti kellosi on vain väärässä.

Kulkueen odottelu oli niin pitkäveteistä hommaa keskellä joka suuntaan vellovaa väkijoukkoa, että kulkueen ehtiessä kohdallemme olimme jo ehtineet kyllästyä koko touhuun. Niinpä jaksoimme lopulta seurata itse kulkuetta vain vähän aikaa. Tämän vuoksi en osaa sanoa, miten hieno spektaakkeli itse kuninkaiden saapuminen mahtoikaan olla. Kulkueen avasivat moottoripyöräpoliisit, joita seurasi joukko Abban tahtiin tanssivia tyttösiä. Näistä esiintyjistä ei muutaman metrin päähän ihmisten päiden yli näkynyt juuri mitään. Lopulta kuitenkin vuoroon pääsivät auton vetämillä kärryillä kulkevat isommat hahmot, jotka näkyivät jo hyvin vähän etäämmällekin. Joukosta löytyi niin ihmeperhettä kuin Simpsoneitakin.

Mereltä käyvän viileän tuulen kylmettäminä totesimme tilanteen vaativan churroja, joten poistuimme vähin äänin paikalta jo reilusti ennen kulkueen puoliväliä. Ajoitus olikin mainio, sillä Casa Arandassa oli selkeästi lyhyempi jono kuin edellisellä vierailullamme. Pääsimme ulkopöytään istumaan alta aikayksikön. Vauhtia Arandassa riitti silti edelleen ja siinä tuoksinassa ulkopöytään täyttä tarjotinta kantanut tarjoilija kompastui saaden kuumat kaakaot paljaalle käsivarrelleen. Ilmeisesti pahoilta palovammoilta kuitenkin selvittiin, sillä samainen herra oli taas pian työn touhussa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Málaga oli lopulta paljon ennakko-odotuksiamme mielenkiintoisempi kohde. Se oli reissumme kohteista vahvimmin kansainvälisten turistien suosiossa, mikä näkyi eniten kielimuurin mataluutena. Kun muissa kohteissa espanjan puhuminen tarjoilijoille ravintoloissa oli normi, Málagassa turistin suusta päässeet espanjan sanat saivat palveluhenkilöt hihkumaan ihastuksesta. Toisaalta juuri Málagassa nautimme reissun ainoan fine dining -tyylisen illallisen. Nähtävää riitti ja monia kohteita jäi myös jemmaan tulevia vierailuja varten. Olisimme nytkin voineet jäädä jatkamaan seikkailujamme Andalusiassa vielä viikoksi tai pariksi, mutta valitettavasti matkapäivät olivat tältä erää lopussa.

Kotiinpaluuseen toivat lisäjännitystä Málagan lentokentällä lakkoilevat maapalvelujen työntekijät. Finnair ilmoitti asiasta edellisenä päivänä ja varoitteli mahdollisista haasteista ruumaan menevien matkatavaroiden kanssa. Haasteita tosiaan oli havaittavissa, sillä koneesta saatiin edellisten matkustajien matkatavarat purettua vasta uusien matkustajien jo ollessa paikoillaan valmiina lähtöön. Lopulta lähdimme kotimatkalle varsin kevyellä kuormalla. Iso osa matkatavaroista jäi Espanjaan, mistä kertova tekstiviesti odottikin meitä puhelimessa lennon laskeuduttua. Meille kuitenkin osui voittoarpa ja laukkumme jo odottelivat hihnalla lentoaseman läpi käveltyämme. Monella muulla näkyi käyneen huonommin, mikä oli luettavissa hihnan äärelle laukkujaan odottamaan jääneiden happamilta naamoilta.

---

Näin siis sekä matkaajat että heidän omaisuutensa selvisivät ilman ongelmia takaisin kotiin. Matka oli kaikin puolin oikein onnistunut, ja sekä ennalta tuttu Córdoba että uudet kohteet Sevilla ja Málaga olivat kaikki nappivalintoja. Espanjan talvi ei auringon puolesta edelleenkään pettänyt. Seuraavalta talvikohteeltamme odotamme kuitenkin vähän enemmän lämpöä.

Tämä matkamertomus oli nyt tässä ja seuraavaa lienee lupa odottaa vasta kesän korvalla. Vaan ei syytä huoleen. Vaikka emme nyt aktiivisesti reissaakaan vähään aikaan, on blogissa vielä paljon puolivalmiita luonnoksia odottamassa julkaisukuntoon laittamista. Uutta luettavaa on siis luvassa tasaiseen tahtiin.