Andalusian pääkaupunki ja samalla suurin keskus Sevilla oli tämän reissun ensimmäinen ennalta tuntematon kohde. Olimme lukeneet siitä paljon hyvää muista matkablogeista, joten odotukset olivat korkealla auton nokan kääntyessä Córdobasta kohti länttä Quadalquivir-jokea seuraillen uudenvuoden aattona 2023.

Matka kulki yli sumuisten kukkuloiden lähinnä moottoritietä pitkin. Hetkittäin näkyvyys oli niin heikko, että sumuvaloillekin tuli käyttöä. Perillä sää oli pilvinen, mutta onneksi jo kirkastumaan päin. Iltapäivän edetessä aurinko tuli jo esiin ja lopulta viimeisetkin pilvenriekaleet katosivat taivaalta.

Poliisin pakeilla

Etukäteen en osannut odottaa, että pääsisin Sevillassa keskustelemaan paikallispoliisien kanssa jo heti ensimmäisenä päivänä useammin kuin missään muualla koskaan. Tosin mistään kovin fataalista ei ollut kyse. Hotellimme vain sattui sijaitsemaan lähellä kaupungintaloa ja sen vierelle uudenvuoden juhlallisuuksia varten pystytettyä esiintymislavaa. Lähitienoolla oli pelkästään kävelykatuja ja poliisi oli pystyttänyt alueelle tarkastuspisteitä, joilla alueelle saapuvaa autoliikennettä ja myöhemmin illalla myös jalankulkua kontrolloitiin.

Ensimmäinen kerran pääsimme keskustelmaan virkavallan kanssa pian kaupunkialueelle saavuttuamme. Viimeinen kilometri ajomatkastamme kulki kävelykatuja pitkin ja tälle alueelle ei uudenvuoden aattona ollut asiaa muuta kuin poliisin tarkastuspisteen kautta. Onneksi hotellin nimen muistaminen edes suunnilleen oikein avasi pääsyn eteenpäin. Seuraavat kaksi kohtaamista olivat luvassa ennen illallista piipahtaessani lähikaupassa juotavaa ostamassa. Matka lähimmälle kaupalle kulki poliisin tarkastuspisteen läpi. Poliisia eivät pois päin kaupungintalolta kulkevat ihmiset kiinnostaneet, joten pääsin läpi ilman neuvottelua. Ostokset jäivät kuitenkin tekemättä, sillä kaupan ovet oli jo laitettu säppiin normaaleista aukioloajoista poiketen. Lyhin reitti seuraavalle kaupalle olisi kulkenut osan matkaa takaisin päin, mutta tähän suuntaan ei tarkastuspisteen läpi enää päässytkään.

Vaihtoehtoista reittiä etsiessäni jouduin tekemään muutaman korttelin kierroksen. Matka ei onneksi ollut turha, sillä kauppa oli avoinna. Palatessani ostoksineni hotellille päin isompaa katua pitkin jouduin taas poliisin pysäyttämäksi. Tästä tarkastuspisteestä pääsi kyllä läpi, mutta mitään pulloja ei alueelle saanut tuoda. Ostoskassin tarkastuksen jälkeen oli edessä neuvottelu, joka saattoi vierestä katsoen näyttää hieman koomiselta. Minä kun en puhunut kovin kummoisesti espanjaa eikä herra poliisi sen paremmin englantia. Lopulta kännykän näytöltä hotellin sijaintia poliisille esiteltyäni ja hänen näyttöä likinäköisesti käsivarren mitan päästä tihrustettuaan matkani sai jatkua pulloineni kaikkineni.

Espanjalainen uusivuosi

Olemme viettäneet uuttavuotta useammankin kerran Espanjassa, joskin aiemmilla kerroilla olemme aina olleet liikkeellä Kanarialla. Tiesimme siis ennalta mm. perinteisen viinirypäleiden syömisen keskiyön kellonlyöntien tahtiin. Tätä rituaalia varten olimme saaneet hotellin tarjoamina pienet pussilliset rypäleitä valmiiksi huoneeseen toimitettuina. Otimme rypäleet mukaamme lähtiessämme seuraamaan uudenvuoden spektaakkelia kaupungintalon vierelle.

Virallinen ohjelma koostui lähinnä DJ:n älyttömällä äänenvoimakkudella soittamasta jumppamusiikista. Olimme onneksi varautuneet äänivalliin ottamalla korvatulpat mukaan ulos lähtiessämme. Niille tulikin heti käyttöä. Väkeä oli pakkautunut lavan edustalle melkoisesti, eikä koko porukka enää lähempänä puolta yötä mahtunut aukiolle. Me asetuimme suosiolla joukon hännille yhdelle aukiolta lähtevistä kaduista. H-hetken lähestyessä tapahtuman juontajat heräsivät ääneen. Vaikka lavallekin olisi DJ:n ja hänen pienen pöytänsä lisäksi mahtunut hyvin, oli juontajien oma kioski pystytetty kaupungintalon katolle. Heitä ei sieltä tietysti juuri kukaan nähnyt, mutta onneksi lavalla oli suuri näyttö, jolta juontajien edesottamuksia pystyi seuraamaan.

Vuoden vaihtumisen viinirypälerituaalia selitettiin pitkään ja hartaasti, vaikka eiköhän jokainen espanjaa ymmärtävä paikalla olija sen tuntenut jo entuudestaan. Rypäleiden syömistä kuivaharjoiteltiin moneen kertaan virtuaalisten kellonlyöntien kanssa siihen malliin, että lopulta erehdyin aloittamaan prosessin liian aikaisin. Oikeasti tarkoitus oli siis syödä yksi rypäle jokaisen kellonlyönnin kohdalla. Siinä sai pitää melkoista kiirettä ja ihan jokaisessa välissä ei ehtinyt nielaisemaan. Vaan ehkä yksi osa tämän rituaalin hauskuutta onkin juuri sen vaikeus. Monikohan ihminen vuosittain tukehtuu rypäleisiin? Vuoden vaihduttua totesimme osan juhlijoista onnistuneen poliisin tarkastuspisteistä huolimatta muiluttamaan paikalle cava-pulloja.

DJ palasi taas levyjensä pariin, mutta musiikki ei enää näyttänyt kiinnostavan ketään. Väki alkoi purkautua pois paikalta ja mekin luovimme virran mukana kohti majapaikkaamme. Jukka viihtyi kuitenkin tiskinsä ääressä kello yhteen asti. Ilmeisesti siinä vaiheessa joku nykäisi töpselin seinästä, sillä musiikki loppui kuin seinään. Me kiitimme. Jytke oli sen verran seismistä tasoa, että koko hotellimme tärisi sen voimasta.

Uusivuosi tuli ja meni, mutta jouluinen meininki sen kuin jatkui Sevillassa. Espanjassa lahjat jaetaan vasta loppiaisaattona, sillä niiden kuljettaminen on joulupukin sijaan itämaan tietäjien, paikallisittain kolmen kuninkaan, vastuulla. Vuoden ensimmäiset päivät olivat siis Sevillankin kaupoissa kaikista kuuminta joulusesonkia. Jouluvalojen ystäville Sevilla näkyi olevan mainio kohde, sillä koristeisiin oli todella panostettu. Valoja oli ripustettu useiden isojen katujen ja aukioiden ylle. Lisäksi niissä oli myös paljon vaihtelua.

Maailmanperintöä odotellessa

Sevillassa on kaikkiaan kolme Unescon maailmanperintökohdetta. Meitä kiinnostivat näistä erityisesti maailman suurin goottilainen katedraali sekä alun perin kalifaatin kaudella rakennettu linna Alcázar. Emme olleet tehneet reissua varten mitään ennakkovarauksia ja arvelimme lippuja olevan hyvin saatavilla samaan tapaan kuin Córdobassakin. Valitettavasti pian kävi selväksi, että kaikki liput oli jo myyty loppuun molempien kohteiden osalta kaikille reissumme päiville. Kenties lippuluukulla jonottamalla olisi ollut mahdollista päästä sisälle, mutta tämän varaan emme halunneet laskea. Muutoinkaan tuntikausien tuhlaaminen jonossa seisomiseen ei houkutellut. Jotain muuta oli siis keksittävä.

Kun virallisia kanavia pitkin ei lippuja löytynyt, päädyimme tarkastelemaan kansainvälisten matkatoimistojen tarjontaa. Pelkkiä pääsylippuja ei löytynyt näistäkään kanavista, mutta opastetuille kierroksille oli vielä joitain hajapaikkoja jäljellä. Lopulta päädyimme katedraaliin espanjankieliselle kierrokselle ja Alcázariin englanninkieliselle pienryhmäkierrokselle. Opastetut kierrokset olivat toki merkittävästi kalliimpia kuin pelkät pääsyliput, mutta mieluummin maksoimme vähän ekstraa kuin jäimme kokonaan ilman. Lisäksi yleensä oppaan johdolla kohteista saa paremman otteen ja vierailu rytmittyy järkevämmin. Usein itse haahuillessa jaksaa alussa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin hyvinkin tarkasti, mutta loppua kohden keskittyminen herpaantuu. Tässä on vaarana se, että huomio kiinnittyy lillukanvarsiin ja kaikki oleelliset kohdat jäävät huomaamatta.

Katedraalikierroksen opastusta pystyimme seuraamaan hyvin rajoitetusti heikon kielitaidon takia. Silti kierroksemme eteni oppaan johdolla loogisesti ja löysimme ne tärkeimmät taideaarteet tästä valtavan kokoisesta rakennuksesta. Opastuksen jälkeen oli vielä mahdollista tutustua kirkkoon omaan rauhalliseen tahtiin. Vietimmekin vielä toisen tunnin katsellen ympärillemme. Minä kävin myös kiipeämässä kellotorni Giraldaan, joka oli melkoinen vikatikki. Ylös kiertävällä rampilla oli tolkuton jono, joka eteni todella hitaasti. Huipulla odotti todellinen antikliimaksi, sillä eihän sieltä oikeasti edes nähnyt juuri mitään ja sekin vähä näkymä aukesi metalliverkon rakosista. Katedraalin katolta olisi tarjoutunut paremmat näkyvät ja sinnekin olisi ollut mahdollista päästä erillisellä opastetulla kierroksella. Näitä ei tosin ollut enää meille mattimyöhäisille tarjolla. Unelmatrippi-blogissa on hyvä kuvaus tästä kierroksesta.

Valtavasta kirkosta tuli osin samanlainen fiilis kuin Rooman Pietarinkirkostakin. Suuri koko vääristää mittasuhteita ja yksityiskohtien runsaus suorastaan sokaisee. Lopulta saa oikeasti tehdä töitä nähdäkseen metsän puilta. Tästä syystä opastettu kierros voi olla ihan järkevä ratkaisu tämän elefantin hotkaisemiseen. Yksityiskohdista jäivät erityisesti mieleeni Columbuksen hauta sekä alttaritaulu, joka koostui valtavasta määrästä pieniä viestoksia. Valitettavasti viimeksi mainittua ei päässyt näkemään kuin metalliportin takaa.

Alcázar oli valtava sekin ja sitä kiertäessämme oppaasta oli todella paljon iloa. Emme olisi itse osanneet kiinnittää huomiota erilaisiin koristeisiin tarpeeksi huomataksemme mikä on aitoa ja mikä jälkikäteen vähän fuskaten tehtyä. Opas myös vaihtoi kohteiden järjestystä tarpeen mukaan, jotta emme juuttuneet ruuhkaan. Tämän ansiosta pääsimme kaikessa rauhassa ihailemaan suurinta osaa huoneista ilman muita turisteja. Tosin väkeä oli liikkeellä niin paljon, että kaikista suosituimmissa paikoissa oli vain pakko luovia ruuhkan mukana.

Oppaamme myös neuvoi ryhmän ulkopuolista eksynyttä turistia, joka etsi Game of Thronesista tuttua näkymää Dornen vesipuutarhaan. Kuulemma muutama vuosi sitten valtaosa Alcázarin vierailijoista oli paikalla juuri tämän yhden kuvakulman takia. Pettymys lienee ollut suuri, sillä sarjassa esitetty näkymä puutarhasta on kuvattu yleisölle suljetusta osasta linnaa. Juuri meidän vierailumme aikana sarjassa näytetty osa puutarhasta oli kaiken kukkuraksi remontissa.

Kierroksen jälkeen olisimme mielellämme tutustuneet valikoituihin osiin linnasta vielä itseksemme, mutta valitettavasti tämä ainoa tarjolla ollut opastettu kierros sijoittui iltapäivälle ja sen päätyttyä linna oli jo sulkeutumassa. Kyllähän tuossa kahdessa tunnissa toki ehti nähdä paljon, mutta muistikortilla olisi ollut vielä tilaa jokuselle lisäkuvalle linnan yksityiskohdista. Olimme toki tässä vaiheessa muutoinkin päättäneet palata Sevillaan joskus ajan kanssa uudestaan, joten tappio ei ollut kovin suuri. Kenties seuraavalla kerralla varaamme vierailuajan etukäteen, jotta ehdimme nuuskia kaikki nurkat läpi rauhassa.

Luistinrata palmujen varjossa

Pysyttelimme Sevillassa pääasiassa historiallisen keskustan kapeilla kaduilla. Poistuimme alueelta kuitenkin nähdäksemme mm. Lähtöportti-blogin valokuvissa varsin mielenkiintoiselta näyttäneen Plaza de Españan. Polkumme kulki raitiovaunun reittiä mukaillen aina Prado de San Sebastianin puutarhan reunalle asti. Oikaisu puutarhan läpi toi meidät talviseen tivoliin, jossa oli myös telttakatoksella suojattu luistinrata. Olemme ennenkin katselleet luistelua palmujen varjossa ja edelleenkin totesimme tämän olevan ehdottomasti meille mieluisin luistelumaisema. Jätimme jäiset leikit kuitenkin suosiolla niitä enemmän arvostaville.

Perillä Plaza de Españalla menimme hetkeksi sanattomiksi. Aukio ja sitä puolikaaren muotoisena reunustava rakennus näyttivät aurinkoisena päivänä luonnossa paljon valokuvia upeammilta. Tätä kauneutta ihastellessa vierähtikin helposti koko iltapäivä. Samalla huomasin, että oikeuden tekeminen tälle kokonaisuudelle valokuvauksen keinoin ei vain yksinkertaisesti onnistu minultakaan. Parasta olisikin ollut keskittyä kuvaamaan pelkkiä yksityiskohtia. Espanjan eri maakuntia esittelevät kaakeloidut loosit olisivat olleetkin hienoja kuvauskohteita, mutta aurinkoisena talvipäivänä ne olivat myös kaupungin lämpimin paikka ja siksi hyvin suosittuja. Ainoastaan varjon puoleisesta osasta kaarta löytyi vapaita paikkoja.

Aukiota kiertävässä kanavassa oli tarjolla soutuveneitä vuokrattavaksi. Ilmeisesti soutamisessa eteneminen oli sivuseikka ja tärkeintä olivat valokuvat. Ei siis ihme, että veneet törmäilivät airoja hallinnoivien henkilöiden keskittyessä veneen ohjaamisen sijaan poseeraamiseen. Tätä toimintaa oli ihan hauskaa seurata vierestä. Sen sijaan aukiota ympäri vaunuissa ajelevia turisteja katsoessa kävi väkisinkin sääliksi vaunuja vetäviä hevosia. En ole mikään asiantuntija, mutta silti totesin pian eläinten näyttävän melko huonokuntoisilta. Pälvikalju ei käsittääkseni kuulu terveen hevosen tunnusmerkistöön. Samaa epäili moni paikallinenkin, aiheesta nimittäin käytiin keskustelua kaupungintalon Facebook-seinällä. Suosittelen välttämään näitä turistiajeluja.

Plaza de Españan lisäksi kävimme vilkaisemassa paria muutakin kauniiksi kehuttua aukiota. Ihan lähellä majapaikkaa sijaitseva Plaza del Cabildo oli niin ikään puolikaaren muotoisen rakennuksen reunustama. Toki tämä keskeinen aukio oli huomattavasti Espanjan aukiota pienempi. Cabildo sijaitsi lisäksi sen verran tiukasti talojen ympäröimänä, että sille tuskin olisimme päätyneet ihan vahingossa. Aukio oli sinällään ihan nätti, mutta ei saanut meitä haukkomaan henkeämme Espanjan aukion tavoin.

Toinen ihan erikseen hakemamme aukio sijaitsi läheisessä juutalaiskorttelissa, joka levitti kujaverkostonsa varsin laajalle katedraalin itäpuolella. Tämä alue vaikutti pienen kierroksemme perusteella ehdottomasti tarkemman tutkimisen arvoiselta. Tällaiset kapeat kujat ovat juuri parhaita päämäärättömään vaelteluun ja mielenkiintoisten yksityiskohtien bongailuun. Keskellä sokkeloa sijaitsevaa Plaza de Doña Elviraa kehuttiin jossain jopa koko Andalusian romanttisimmaksi aukioksi. Kenties se saattaisi sitä jonain vuodenaikana ollakin, mutta näin keskitalvella löysimme paikalta vain ihan kivan aukion. Appelsiinipuut olivat kauniita niin kuin aina, mutta kenties tarjolla olisi myös kukkaloistoa keväällä ja kesällä. Lienee syytä palata paikalle uudemman kerran jotain toisena aikana vuodesta.

Suuria sieviä sieniä

Kun maailmanperintökohteet ja Espanjan aukio oli saatu pois päiväjärjestyksestä, päätimme vilkaista vielä vähän tuoreempaa Sevillan maamerkkiä. Alunperin Metropol Parasoliksi nimetty ja nykyisin Sevillan sieninä (Setas de Sevilla) tunnettu puinen rakennelma on reilussa kymmenessä vuodessa vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin tunnetuimmista symboleista. Tämä siitäkin huolimatta, ettei näillä suomalaisesta männystä rakennetuilla jättisienillä ole oikein mitään koristetta kummempaa käyttötarkoitusta. Rakennelman nimi vaihtui ahneen arkkitehdin rekisteröityä Metropol Parasol -nimen itselleen ja vaadittua kaupungilta lisenssimaksua sen käytöstä. Setas de Sevilla kävi hyvin uudeksi viralliseksi nimeksi, koska kaupunkilaiset olivat jo alkaneet kutsua rakennelmaa sieniksi.

Sieniä saattoi ihailla joko maan tasolta tai niiden päältä käsin. Rakennelman varjossa maanpinnan tasolla sijaitsi erilaisille tapahtumille varattu alue, jossa oli meidän paikalla käydessämme jonkinlainen perheen pienimmille suunnattu joulutivoli. Sienien alta löytyi myös tuo ylimmän kuvan I ♥ Sevilla -kyltti. Pakkohan sinne kaupungin katollekin oli kiivetä, vaikka hissimatkalle oli saatu leivottua kohtalaisen suolaisen kuuloinen 15€ hintalappu. Vaan täytyyhän tälle rakennelmalle saada jotenkin katetta, häkkyrä kun tuli maksamaan kaupungille pyöreät 100 miljoonaa euroa. Suunnitelmissa lukema oli vielä vain puolet tuosta, mutta rakennusvaiheessa taisi tulla vastaan muutamia yllätyksiä. Maisemat tuolta ylhäältä olivat toki mainiot, joten kyllähän sinne lopulta kuitenkin kannatti nousta.

Sieniretken ohessa kävimme myös kaupungintalon vieressä sijaitsevalla aukiolla Plaza Nuevalla. Olimme kävelleet sen ohi jo aiemminkin, mutta tuolloin aukio oli ollut täynnä suljettuja kojuja. Kopperoiden avauduttua paikka paljastui joulutoriksi. Jos oli luistinrata palmujen varjossa meidän mieleemme, niin samaa voin sanoa myös samaisten puiden reunustamasta joulutorista. Lainkaan ei tullut ikävä taannoista paleluamme Tallinnan hyisellä raatihuoneenaukiolla. Tämä Sevillan keskeinen joulutori paljastui vieläpä oikein asialliseksi. Perinteinen turistikrääsä loisti liki täysin poissaolollaan ja sen sijaan myynnissä oli koruja ja muita käsityöläisten tuotteita. Tokihan näitä on tarjolla monilla joulutoreilla, mutta Sevillassa tarjonnan selvä laadukkuus pisti erityisesti silmään. Ostokset jäivät kuitenkin tekemättä.

Joulutorilta majapaikkaan kävellessämme saimme niskaamme reissun ainokaisen sadekuuron. Onneksi tämäkin tarjoili vain enemmänkin tihkua kuin oikeaa sadetta, joten vaatteet ehtivät sen jäljiltä kuivua hyvin hetkisen hotellihuoneessa viivyttyämme ennen ilalllista.

---

Sevilla osoittautui todella mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Pelkän historiallisen keskustankin alueella riitti nähtävää muutaman päivän tarpeiksi ja muut alueet jäivät liki tyystin näkemättä. Seuraavalla kerralla olkoon sitten niiden vuoro. Toivon mukaan pääsemme palaamaan näihin maisemiin pian uudestaan. Tässä kohdassa on kuitenkin aika heittää hyvästit Sevillalle toistaiseksi ja siirtyä matkamme viimeiseen kohteeseen Málagaan. Siispä kiinnitetään turvavyöt ja käännetään auton nokka kohti rannikkoa, jossa häämöttää tämän matkakertomuksen viimeinen osa.