Sevillan katedraali on melkoinen rakennus. Tämä valtaisa kompleksi on yhdellä laskentatavalla jopa maailman suurin kirkko. Miten tahansa laskien se kuuluu neljän suurimman joukkoon ja goottityylisten katedraalien joukossa se on selvä ykkönen. Lisäksi se on ainakin joidenkin lähteiden mukaan maailman suurin katolilainen katedraali. Pietarinkirkko on toki rakennuksena suurempi, mutta sepä ei olekaan katedraali. Unescon maailmanperintökohteeksikin se on päässyt. Sevilla on täynnä upeita nähtävyyksiä, mutta tämä katedraali itsessään on jo riittävä syy vierailla kapungissa.

Moskeijasta katedraaliksi

Katedraali sai alkunsa Córdoban vastaavan kirkon tapaan moskeijana. Almohadien kalifi Yuqub Yusuf laittoi Sevillan uuden moskeijan alulle vuonna 1172 ja valmista tuli parikymmentä vuotta myöhemmin. Samalla paikalla sijaitsi ennen uutta tulokasta 250 vuotta aiemmin rakennettu moskeija. Kastilian kuninkaan Ferdinand III:n joukkojen valloitettua Sevillan takaisin kristityille vuonna 1248 muunnettiin moskeija nopeasti katedraaliksi. Ajan kuluessa moskeijan suuresta yhtenäisestä tilasta eristettiin kappeleita seiniä rakentamalla. Näin syntyi myös kuninkaallinen kappeli, jonne Ferdinand III on haudattu samoin kuin hänen vaimonsa Beatriz ja heidän poikansa Alfonxo X Viisas.

Sevillan katedraali on aluksi ollut siis paljolti samanlainen moskeijan ja katedraalin sekoitus kuin Córdoban vastineensa. Vuonna 1401 tilanne kuitenkin muuttui, sillä vanhan moskeijan paikalle haluttiin rakentaa uusi Sevillan vaurautta korostava katedraali. Kaupungista kun oli tullut tärkeä kaupan keskus kristittyjen palattua valtaan. Tarinan mukaan katedraalia suunnitelleen tuomiokapitulin jäsenet halusivat tulevan kirkon kauneuden ja valtavan koon saamaan ihmiset pitämään heitä hulluina. Eikä tuo kyllä ihan selväjärkisten tekeleeltä näytäkään. Rakennus on niin valtava, ettei siitä oikein saa järkevää käsitystä mistään suunnasta. Asiaa ei auta se, että koko pömpeliä ei oikein näe kerralla mistään, sitä kun ympäröivät lähinnä kadut ja se ainokainen aukiokin on ihan liian pieni. Sain kohtalaisen valokuvan laajakulmalinssillä, mutta silloinkin jouduin pakittamaan aukion aivan taaimmaiseen nurkkaan.

Nykyisin katedraalin suunnittelu alkoi vuonna 1402 ja rakennustyöt pääsivät käyntiin joskus 1430-luvulla. Tarkkaa vuotta ei ilmeisesti kukaan muistanut kirjata ylös. Työtä riitti yli sadaksi vuodeksi ja lopulta valmista tuli vuonna 1519. Kaupunki vaurastui edelleen Amerikan kaupan myötä ja näitä rahoja tuhlattiin osaksi katedraalin jatkokoristeluun tulevina vuosisatoina.

Alkuperäisestä moskeijasta on edelleen jäljellä joitain pieniä osasia. Rakennuksen vanhin osa löytyy pohjoisreunalta, jossa sijaitsee yksi sisäänkäynneistä. Tämä sisäänkäynti, anteeksiannon portti, oli osa alkuperäistä moskeijaa, kuten sen hevosenkengän muodostakin voi päätellä. Portti johtaa appelsiinipihalle, joka sekin kuului jo moskeijaan.

Myös kellotorni Giralda on peräisin moskeijasta, sillä se oli edellisessä elämässään minareetti. Córdoban moskeijan tarinan tunteville tämä kuulostaa kovin tutulta. Giralda on kaikkiaan 105 metriä korkea ja sinne voi myös kiivetä. Tosin ainakin minulle huipulle pääsy oli varsinainen antikliimaksi ja nimesinkin tornin heti tuoreeltaan turhimmaksi koskaan kiipeämäkseni torniksi. Palaan tähän aiheeseen tarkemmin hetken kuluttua. Tästä huolimatta Giralda on kaunis ulkoa päin ja se on ehdottomasti yksi Sevillan tunnetuimpia maamerkkejä.

Sisältä päin kirkko on valtavan suuri ja täynnä yksityiskohtia sekä upeita taideteoksia. Keskilaivalla on pituutta 43 metriä ja eri kokoisia kappeleita löytyy kunnioitettavat 80 kappaletta. Katto on todella korkealla ja kirkossa hetken kierreltyään alkaa niska olla kipeä jatkuvasta ylöspäin tuijottelusta. Tunnelma on hieman samanlainen kuin Pietarinkirkossa. Nähtävää on yksinkertaisesti ihan liikaa kerralla sulatettavaksi. Opastettu kierros on hyvä ratkaisu tämän norsun paloittelemiseen. Oppaan johdolla näkee kompaktissa ajassa kaikki kirkon parhaat palat juuttumatta lillukanvarsiin. Itsenäisesti kiertäessä niiden hienoimpien aarteiden löytäminen voi olla haastavaa.

Me jouduimme opastetulle kierrokselle jopa vähän väkisin, sillä ilman ennakkoon ostettuja lippuja ei katedraaliin ollut vuodenvaihteessa mitään asiaa. Kannattaa siis varata paikka ajoissa. Ainoa tarjolla ollut vaihtoehto katedraaliin pääsemiseksi oli espanjankielinen opastettu kierros. Vuosia sitten suoritettu alkeiskurssi ei kauheasti auttanut opastuksen seuraamisessa, mutta jotain sentään ymmärsimme. Taideteoksista löytyi netistä hyvin lisätietoja, joiden äärelle pääsi kätevästi käänteisen kuvahaun avulla. Kielimuurista huolimatta opastuksesta oli silti paljon lisäarvoa, koska omatoimisesti haahuillen moni taideaarteista olisi jäänyt meiltä huomaamatta. Esittelen tässä joitain kierroksen aikana näkemistämme taideteoksista, jotka sijaitsevat eri puolilla kirkkoa.

Taideaarteita

Katedraalista löytyy useampikin perisynnitöntä sikiämistä esittävä veistos. Yksi tärkeimmistä on vuodelta 1631 ja se sijaitsee perisynnittömän sikiämisen kappelissa (esp. Capilla de la Inmaculada Concepción) kalterien takana suojassa. Oppaan mukaan tämä Juan Martínez Montañésin käsialaa oleva veistos kuuluu katedraalin tärkeimpiin taideaarteisiin, mutta en valitettavasti ymmärtänyt hänen selostuksestaan ihan kaikkea. Siksi minua jäikin vaivaamaan, miksi Neitsyt Maria on esitetty tallomassa pikkulapsia jalkoihinsa. Voi toki olla, ettei opas tähän osuuteen kiinnittänytkään huomiota, kenties espanjalaiset ovat saaneet tämän symboliikan ymmärryksen jo äidinmaidossa. Minun oli etsittävä aiheesta lisätietoja jälkikäteen netistä. Ilmeisesti taiteen keinoin perisynnitön sikiäminen osoittautui haastavaksi kuvattavaksi ja lopulta päädyttiin tapaan, jossa Maria kuvataan taivaallisissa puitteissa juuri luotuna. Ne lapset hänen jaloissaan ovat kerubeja ja tämä asetelma kuvaa Marian voittoa synnistä samoin kuin hänen korkeaa asemaansa taivaallisessa hierarkiassa. Ei siis huolta, lapsia ei kuvissa ja veistoksissa tallota.

Katedraalin pääsakaristosta löytyy toinen saman aiheinen veistos, joka on Alonso Martínezin vuonna 1658 toteuttama. Oppaamme kiinnitti huomiota sakariston oviaukon kattokaaren koristeisiin, joissa näkyi kuin näkyikin selvästi erilaisia tapasannoksia lautasilla. Ilmeisesti nämä 1500-luvulla katedraalin kattoon ikuistetut herkut symboloivat vasta löydetyn Amerikan ja Euroopan välistä kulinaarista vaihtokauppaa sekä myös kuvaavat tuonpuoleisen iloja. Koristeet ovat selvästi kiehtoneet muitakin, koska näistä on tehty ihan akateemista tutkimusta. Nämäkin yksityiskohdat vaativat vähän tietojen kaivelua netistä selvitäkseen.

Perisynnitön sikiäminen löytyy Sevillan katedraalista myös Bartolomé Esteban Murillon maalauksen muodossa lukusaliksi (esp. sala capitular) nimetystä tilasta. Maalaus jää helposti huomaamatta, koska teos on ripustettu korkealle kupolin alaosaan. Salissa katseen vangitsee ensimmäisenä koristeellinen puinen tuoli, joka on Diego de Velascon vuonna 1592 valmistama arkkipiispan tuoli. Arkkipiispa käytti tuota istuinta osallistuessaan tuomiokapitulin kokouksiin.

Pyhän Jaakon kappelista (esp. Capilla de Santiago) löytyy upeasti koristeltu Sevillan arkkipiispa Gonzalo de Mena y Roelasin alabasterista veistetty hauta. Herra toimi arkkipiispana vuodesta 1396 vuoteen 1401. Oppaamme oli todella innoissaan haudan upeista raamatullisia aiheita esittävistä kuvista sekä etenkin arkkipiispaa esittävästä veistoksesta haudan päällä. Tämän varsin taidokkaasti toteutetun veistoksen tekijää ei näemmä ole katsottu aiheelliseksi kirjata ylös.

Pääsarakiston perältä löytyy myös Francisco de Zurbarán maalaama kuva Ávilan Teresasta, joka oli 1500-luvulla elänyt pyhimys. Maalaus on noin vuodelta 1650 ja se kuvaa Teresaa hengellisen ekstaasin hetkellä. Maalaria pidettiin erityisen taitavana uskonnollisen kiihkon ja tunteiden vangitsijana ja tämä maalaus on siitä hieno esimerkki. Kannattaa myös kiinnittää huomiota maalauksessa taidokkaaseen valon ja varjon kontrastiin.

Sevillan pyhiä marttyyreja Justaa ja Rufinaa esittävä Francisco de Goyan maalaus vuodelta 1817 löytyy maljojen sakaristosta (esp. Sacristía de los Cálices). Justa ja Rufina olivat sevillalaiset köyhät siskokset, jotka elättivät itsensä myymällä tekemiään saviastioita torilla. He kuitenkin kieltäytyivät myymästä astioitaan pakanallisten juhlien aikana, mistä syystä heidät pidätettiin. Niskurointi ei ottanut loppuakseen, kunnes siskokset lopulta teljettiin selliin ilman ruokaa ja juomaa. Sanomattakin on selvää, että henkihän semmoisesta lähtee. Maalaus on tehty tilaustyönä katedraalia varten ja sen oikeassa reunassa voi nähdä taustalla kellotorni Giraldan.

Jalometallien alttarit

Sevillan katedraalin pääalttari on ihan oma lukunsa. Pienen ja vaatimattoman alttaritaulun sijaan katedraalissa on kokonainen kullattu alttariseinä, joka koostuu 45 erillisestä veistetystä kohtauksesta Jeesuksen ja neitsyt Marian elämästä. Kokonaisuus on hurjat 23 metriä korkea ja 20 metriä leveä. Tämä yksityiskohdissaan käsittämätön goottilainen kuvaelma on kuvanveistäjä Pierre Dancartin suunnittelema ja sen tekemiseen meni yli kahdeksankymmentä vuotta. Suururakka valmistui vuonna 1564.

On oikeastaan synti ja häpeä, että näitä yksityiskohtia ei pääse katsomaan yhtään lähempää. Koko komeus kun on suojattu joka suunnalta metallisin kalterein ja lähimmilläänkin sitä pääsee katsomaan sivusta useamman metrin päästä. Suoraan edestä päin näkymä aukeaa toivottoman kaukaa. Kameralla pystyin tankojen välistä zoomailemaan vähän lähemmäs, mutta kovin kummoisesti noita kaikkiaan tuhatta pientä veistoshahmoa ei pysty silläkään tavoin näkemään. Tämä oli suurimpia pettymyksiä katedraalivierailulla. Arvelin aluksi kaltereiden olevan paikoillaan ihan vain turvallisuuden vuoksi, mutta nähtävästi Espanjassa on muutoinkin pitkät perinteet kirkkojen pyhimpien paikkojen eristämisessä rahvaalta.

Pääalttarin lisäksi katedraalissa on jos jonkin verran muitakin alttareita. Kultaisen pääalttarin kanssa huomiosta kilpailee poikkilaivasta löytyvä suuri renessanssityylinen 1600-luvulta peräisin oleva hopea-alttari. Nimensä mukaisesti alttarin koristelussa on käytetty melkoisesti hopeaa. Upeat koristelut ovat paikallisten hopeaseppien käsialaa ja raaka-aineet tuotiin meren takaa Amerikasta. Hopeisia koristeita ei ole nähty tarpeelliseksi piilottaa kaltereiden taa, joten näitä yksityiskohtia pääsee katselemaan melko läheltä.

Pääalttaria vastapäätä sijaitseva katedraalin kuori edustaa goottilaista tyyliä ja se on peräisin 1400-luvulta. Upeasti koristellut puuistuimet ovat 1400- ja 1500-luvuilta. Kuoriin ei vierailijoilla ole asiaa, vaan tilaa voi ihailla vain metallikaltereiden takaa. Tämä on vähän harmillista, koska istuinten koristeluja olisi ollut kiva katsella vähän lähempää. Jokainen istuin on koristeltu yksilöllisesti, mikä on vaatinut aivan käsittämättömän määrän työtä.

Hautoja

Katedraali toimii myös monien aikansa merkkihenkilöiden viimeisenä leposijana. Kuninkaalliseen kappeliin haudatun kuningas Ferdinand III:n lisäksi tähän joukkoon kuuluvat mm. Kristoffer Kolumbus ja hänen poikansa Ferdinand. Kuningas Ferdinandilla on haudan lisäksi katedraalissa myös veistos, jossa hänet kuvataan mahtipontisesti toisessa kädessään miekka ja toisessa maapallo. Nämä esineet tietysti symboloivat hänen rooliaan sekä kristittynä johtajana että sotapäällikkönä.

Ferdinandin hautaa emme onnistuneet bongaamaan ollenkaan. Jotenkin menimme kaikkien noiden kappeleiden kanssa sekaisin, eikä juuri tuo kuninkaallinen kappeli osunut silmään. Kolumbuksen hautaa emme kuitenkaan onnistuneet missaamaan. Amerikan löytäjän maalliset jäännökset ovat olleet vuodesta 1899 asti nähtävillä katedraalin sivulaivan oikealla laidalla sijaitsevassa arkussa, jota kannattelee neljä veistosta. Nämä kuninkaat esittävät Espanjan neljän muinaisen kuningaskunnan Kastilian, Léonin, Aragonian ja Navarran hallitsijoita.

Kolumbuksen jäänteet ehtivät reissata Atlantin yli pariinkin kertaan ennen kuin ne päätyivät nykyiselle paikalleen. Herra kuoli Espanjassa ja hänet haudattiin aluksi Valladolidiin. Sieltä ensimmäinen muutto tapahtui 58 vuotta kuoleman jälkeen, jolloin jääneet siirrettiin Sevillaan Las Cuevasin luostariin. Muutaman vuosikymmenen jälkeen matka jatkui Atlantin yli Hispaniolan saarelle Santo Domingoon. Siellä Kolumbus sai levätä reilut 200 vuotta, kunnes oli edessä muutto Kuuban Havannaan. Toinen merimatka Atlantin yli oli edessä vuonna 1898, jolloin jäänteet palautettiin Sevillaan.

Noiden seikkailujen jälkeen ei liene ihme, että jäänteiden aitoudesta on esitetty epäilyjä. Soppaa hämmensi Santo Domingosta vuonna 1877 löydetty luunkappaleita sisältänyt laatikko, jossa oli Kolumbuksen nimi. Asian selvittämiseksi otettiin vuonna 2006 avuksi moderni DNA-tekniikka, jonka avulla pystyttiin lopulta varmistamaan vähintään osan Sevillan katedraalin haudassa olleista luista kuuluvan varmuudella Kolumbukselle. Oppaammekin vakuutteli jäänteiden olevan aivan varmasti aitoja.

Nuorempi Kolumbus on saanut tyytyä huomattavasti vaatimattomampaan hautaan. Tämä lattiassa oleva laatta voi helposti jäädä huomaamatta, vaikka ei ihan pieni olekaan.

Kellotorni Giralda

Koska katedraalivierailuun kuului myös kipuaminen Giraldaan, päätin käydä maisemia vilkaisemassa. Olihan kiipeäminen Córdoban katedraalin kellotorniin muutamaa päivää aiemmin ollut todella hieno kokemus. Valitettavasti Giralda osoittautui pettymykseksi. Ensinnäkin kiipeäminen oli jatkuvaa jonotusta. En tiedä, onko vähemmän ruuhkaisia aikoja olemassa vaikkapa talvikaudella joulun ajan ulkopuolella, mutta ainakin uudenvuoden aikaan kellotornissa jono seisoi. Seinään piirrettyjen kerroksen kertovien numeroiden avulla pystyi seuraamaan kiipeämisen etenemistä. Kerroksia oli lopulta 35 ja jono pysähteli jokaisen välillä useaan kertaan. En tullut katsoneeksi kelloa, mutta kiipeäminen tuntui loputtomalta.

Huipulla odotti valtava tungos ja teräsverkon peittämä maisema. Järjestelmäkameran linssille verkon raot olivat liian pienet, kännykällä varmaan olisi jonkinlaisen kuvan voinut saadakin. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo menettänyt kiinnostukseni. En edes jaksanut tuossa tungoksessa kiertää koko tornia ympäri, vaan palasin melko pian takaisin alas.

Parhaat näkymät avautuivat jo matkalla ylöspäin. Kunkin ikkunan kohdalla oli tarjolla syvennys, johon pystyi luikahtamaan pois molempiin suuntiin matelevien jonojen tieltä. Näistä ikkunoista myös katedraalin katto näkyi hienosti. Tosin aurinko oli harmillisesti juuri parhaassa suunnassa ja talvisena päivänä se vieläpä paistoi varsin matalalta. Vastavalo oli siis taattu ja valokuvaaminen turhaa. Katedraalin katollekin on onneksi mahdollista päästä kävelemään, mutta valitettavasti nämä kierrokset oli jo myyty loppuun meidän vierailumme ajalta. Unelmatrippi-blogin Jenni osallistui tällaiselle kierrokselle ja hänen kuvauksensa perusteella moinen aktiviteetti vaikuttaa varsin houkuttelevalta.

Vierailu katedraalissa

Katedraalissa vierailu on maksullista ja viralliset nettisivut suosittelevat tekemään varauksen etukäteen netissä. Kyseessä on todella suosittu vierailukohde, joten varaus on syytä tehdä todella hyvissä ajoin. Näin erityisesti, mikäli aiot vierailla Sevillassa kevään tai syksyn kuumimpien turistisesonkien aikana. Meidän kokemuksemme mukaan myös vuodenvaihteessa Sevilla on täynnä matkailijoita. Muinakaan aikoina varautuminen ennakkoon ei ole pahasta, koska espanjalaisten paikallisturistien liikkeitä ei välttämättä pysty päättelemään suomalaisesta kalenterista.

Sevillan katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11-19 ja sunnuntaisin klo 12-19. Sisälle ei pääse enää viimeisen tunnin aikana. Vierailuun arvioidaan kuluvan 75 minuuttia, mutta mikäli haluat syynätä yksityiskohtia vähänkään tarkemmin, voi aikaa kulua merkittävästi enemmän. Pääsymaksu on netistä ostettuna 12€ ja lippuluukulta käsin 13€. Maksuun sisältyy pääsy sekä katedraaliin että kellotorni Giraldaan. Vieralua suunnitellessa kannattaa tarkistaa ajantasaiset aukioloajat ja pääsymaksut katedraalin virallisilta sivuilta täältä. Sivulta löytyy myös linkki lippukauppaan.

Kateraaliin on tarjolla myös erilaisia opastettuja kierroksia. Niitä voi katsella paitsi katedraalin virallisilta sivuilta myös erilaisten matkanjärjestäjien kautta. Esimerkiksi Klook, Viator ja Get Your Guide myyvät tällaisia kierroksia. Kolmansien osapuolten tarjonta on yleensä pikkuisen hintavampaa kuin katedraalin omat kierrokset. Kirjoitushetkellä virallinen kierros maksoi 20€ ostettuna katedraalin virallisilta sivuilta täältä, kun taas Klookin, Viatorin ja Get Your Guiden kautta myytävät kierrokset olivat kympin kalliimpia. Meillä on kokemusta vain kolmannen osapuolen kierroksesta, koska vierailumme aikana ei mattimyöhäisille ollut enää muita vaihtoehtoja tarjolla. Virallisia kierroksia on tarjolla englanniksi ja espanjaksi. Kolmansien osapuolten tarjonnassa saattaa olla valittavana myös muita kieliä. Katedraalin virallisilta sivuilta täältä voit varata myös 20€ hintaisen katedraalin katolle vievän kierroksen. Tällaiselle haluaisin itse osallistua seuraavalla Sevillan vierailullani.

---

Sevillan katedraali ei suotta ole päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Tämä valtava kirkko on todella mielenkiintoinen jo pelkän suuren kokonsa vuoksi. Tämän lisäksi se on täynnä hienoja yksityiskohtia ja upeita taideaarteita. Kuten jo heti aluksi totesin, on katedraali jo itsessään riittävä syy saapua Sevillaan.