Edellinen osa: osa 3: Pompeiji, seuraava osa: osa 5: Napoli

Sorrenton jälkeen seuraava kohteemme oli kolmen yön ajan Positano, tuo Amalfin rannikon tunnetuin lomakohde. Tämä vajaan 4000 asukkaan kaupunki on ollut turistien suosiossa jo 1950-luvulta lähtien. Aiemmin Positano oli pieni kalastajakylä. Kaupunki on selvästi Caprin saaren tapaan hieman äveriäämmän väen lomakohde, jo ihan hintatasosta päätellen. Amalfin rannikko on muuten kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Positanon kukkuloiden rinteille kohoavat värikkäät talot ovat se alueen tunnistetuin näkymä.

Amalfin rannikkoa pitkin Sorrentosta Amalfin kaupunkiin asti kulkevaa reittiä Amalfi Drivea kuvattiin Lonely Planetissa pelottavaksi ajettavaksi vähänkään isommalla autolla. Meillä oli kenties numeroa keskimääräistä isompi kärry allamme, mutta matka Sorrentosta Positanoon tuntui oikein leppoisalta. Tokihan kiemurainen loppupätkä kallionreunalla vaati keskittymistä, mutta tie on leveä ja hyvässä kunnossa.

Positanon läpi kulkee yksi tie, joten perille löytämisessä ainoa haaste oli osata pysähtyä oikeassa kohtaa. Hotellimme Hotel Vittoria oli lähestynyt meitä ennakkoon sähköpostilla ja toimittanut ajo-ohjeet oikeaan pysäköintilaitokseen. Hotelli sijaitsi keskustasta hieman länteen päin. Kartalla matka ei ollut pitkä, mutta todellisuudessa keskustaan päästäkseen oli käveltävä kapeaa kujaa, jonka matkalle sattui yli 360 porrasta. Keskustaan päin portaat olivat alaspäin, paluumatkalla ylöspäin.

Jo aivan alkumatkasta olimme nähneet jonkin verran metsäpalojen savua Vesuviuksen rinteillä. Positanon ylärinteillä savua näkyi enemmän ja hotellihuoneemme parvekkeelle näkyi myös liekkejä. Helikopteri kuskasi kahtena ensimmäisenä päivänä jatkuvasti vettä rinteille. Ilmeisesti palot saatiin kuitenkin kuriin, koska sen jälkeen emme nähneet savua, emmekä myöskään helikopteria.

Vietimme jonkin verran aikaa hotellihuoneemme parvekkeella, sillä paikka oli todella kiva. Näkymät merelle, samoin kuin rinteitä pitkin kohoavaan kaupunkiin, olivat hienot. Varsinainen Positanon keskusta oli niemennokan takana piilossa, joten se ei sentään parvekkeelle näkynyt. Hotel Vittoria oli kaikin puolin erinomainen valinta. Aamiainen oli oikein kelpo ja myös aamiaisravintolan pöydistä oli mielettömän upeat näkymät merelle.

Positanon keskustasta lähtee lauttoja useisiin kohteisiin. Me mietimme, että olisi kiva käydä jonkinlaisella veneajelulla, jotta näkisimme kaupungin mereltä käsin. Päädyimme lopulta ostamaan edestakaisen kyydin naapurikaupunki Amalfiin 8€ edestakaiseen hintaan. Kävelimme Amalfissa pienen tovin edestakaisin, nautimme rannan tuntumassa mainiot gelatot, ja palasimme takaisin Positanoon.

Positanon ravintoloista jäi vähän sekava kuva. Ruoka oli kaikissa paikoissa mainiota, mutta etenkin keskustan ravintoloissa palvelu oli unohtelevaista ja välinpitämätöntä. Ilmeisesti asiakkaita riittää niin paljon, ettei kannata kauheasti yrittää. Ylempänä rinteellä hotellimme lähellä taas palvelun tasokin oli kohdallaan. Söimmekin sitten illallisemme mieluiten siellä. Sekä vähän kasuaalimpi Saraceno d’Oro että astetta fiinimpi Next 2 olivat erinomaisia. Ensin mainittuun saimme usutettua samoilla tienoilla vierailleet kaverimmekin, jotka hekin tykkäsivät paikasta.

Viimeisenä kokonaisena Positanon päivänä päätimme lähteä aamiaisen jälkeen rannalle. Emme suunnanneet keskustan päärannalle vaan hotellin alapuolella sijaitsevalla pienemmälle Furnillo Beachille. Hotellin alakerrasta oli tähän lähirannalle vain 260 portaan verran matkaa. Rannalla oli pieni vapaasti käytettävissä oleva osuus ja loppu kuului alueen ravintoloille. Hotellimme sisarhotelli Pupetton ravintolasta varasimme rantatuolit ja varjon. Tämä oli kätevää, koska laskun sai laitettua huoneen piikkiin.

Emme ole rantaihmisiä, mutta silti hyvän kirjan kanssa aika kului kuin siivillä. Aurinko porotti julmasti, mutta viidenkympin suojakerroin toimi tällä kertaa hyvin. Viihdyin kuitenkin pääosin varjon alla. Minä kun yleensä kärähdän heti kun aurinko on vähänkään jossain esillä. Söimme lounasta rannan tuntumassa Pupetton ravintolassa, jossa toki ei mitään gourmeeta tarjoilla. Nälkä kuitenkin lähti, eikä hintataso ollut yllättäen kovinkaan paha. Hiekan sijaan Fornillon ranta on pikkukiveä, joka oli etenkin kostuneena hyvin epämiellyttävä alusta kävellä paljain jaloin. Intouduin tästä huolimatta pikaiselle pulahdukselle mereen. Vesi oli minun makuuni viileää, mutta minä yleensäkin uin ehkä kerran viidessä vuodessa ja silloinkin jossain Aasian kohteessa hotellin uima-altaalla.

Positano on varsin veikeä paikka. Kaupungin ykkösnähtävyys on oikeastaan kaupunki itse. Jos nyt jokin varsinainen yksittäinen nähtävyys pitäisi nimetä, niin sellaisena voisi toimia vaikkapa Santa Maria Assuntan kirkko. Kirkko esiintyy useissa minunkin ottamissani valokuvissa, mutta sen sisäpuolelle emme missään välissä sattuneet kurkistamaan.

Liikuntarajoitteisille Positanoa en voi suositella. Jos ei pysty kävelemään portaita, ei kaupungissa voi käytännössä liikkua laisinkaan. Useat hotelleista sijaitsevat keskustan laidoilla ylärinteillä. Mikäli pieni määrä kiipeämistä on vielä mahdollisuuksian rajoissa, voi paikallisliikenteen bussia hyödyntää lopun matkan taittamiseen. Bussin reitti kulki kohtalaisen läheltä meidänkin hotelliamme. Valitettavasti bussi, kuten ei mikään muukaan auto, ei pääse aivan rantaan asti.

Positano oli kaunis kaupunki, mutta ei ehkä kolmen yön pysähdyksen arvoinen kuitenkaan. Enemmänkin aikaa olisi kyllä saanut kulumaan, mikäli olisimme enemmän rantaelämään mieltyneitä. Varsinaista nähtävää ei kuitenkaan ihan kamalasti löytynyt. Jälkeenpäin ajatellen päiväretki Sorrentosta olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto Positanon näkemiseen.

Positano oli viimeinen etappi auto-osuudella matkaamme. Positanosta lähtiessämme ajoimme ensin Napolin lentokentälle, johon palautimme vuokra-auton. Jatkoimme siitä pahamaineiseen Napoliin taksin kyydissä. Vaan siitä jatkankin vasta tarinan seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: osa 5: Napoli

Tässä alla on vielä kartta ajomatkastamme Sorrentosta Positanoon. Reitti on kerätty Android-puhelimellani. Reitin tarkkuus on melkoisen kehno, ilmeisesti tuolla maaseudulla tarkkuudella ei niin kovasti ole väliä.