Jo ensimmäisen Bolognan vierailumme tärppilistalla oli vähän hankalasti kaupungin ulkopuolella sijaitseva Gelatomuseo. Tuolloin emme sinne kuitenkaan päässeet, sillä paikka ei ollut juuri niinä viikonpäivinä avoinna. Onneksi toisella kerralla tärppäsi. Gelato on tärkeä osa Italian vierailujemme ohjelmaa, joten totta kai halusimme tutustua myös tämän herkun historiaan. Samalla olisi tarjoutunut mahdollisuus opetella gelaton valmistusta itse opettajan johdolla. Tähän meillä ei kuitenkaan ollut aikaa.
Museo pitää majaansa kaupungin Gelatoyliopiston tiloissa. Yliopisto puolestaan sijaitsee samassa kompleksissa järeämmän tason jäätelökoneita valmistavan Carpigianin tehtaan kanssa. Tämä selvästi myös ohjaa museon kokoelmaa enemmän erityisesti gelaton valmistuksessa käytettävien työvälineiden suuntaan. Opas kuitenkin aloittaa kierroksen kertomalla gelaton synnystä vuosituhansia sitten. Ilman opasta museoon ei olekaan asiaa, sillä kierrokselle pääsee vain etukäteen paikan varaamalla ja visiitit tapahtuvat aina oppaan johdolla.
Gelato sai aikoinaan alkunsa Persiasta, jossa valmistettiin kesäisin yksinkertaisia jälkiruokia sekoittamalla vuorilta tuotua ja maakuopissa säilytettyä lunta hedelmämehun kanssa. Tämä sohjo muistutti rakenteeltaan lähinnä nykyisiä sorbetteja. Samanlaisia herkkuja nautittiin myös myöhemmin antiikin Roomassa. Varsinaisen gelaton katsotaan kuitenkin saaneen alkunsa 1500-luvulla. Keksijästä tosin on useampia näkemyksiä. Opas kertoilee kierroksen alussa erilaisista muinaisista gelatoresepteistä.
Nykyajan lähestyessä painopiste siirtyy erilaisiin laitteisiin, joilla gelatoa on valmistettu. Ensimmäiset olivat käsin veivattavia. Myöhemmin laiteita pyörittämään valjastettiin erilaisia voimanlähteitä. Kylmän lähteenä toimivat pitkään jää ja suola, mutta myöhemmin kompressorin keksiminen johti itsenäisesti sähkön avulla viilentämään kykeneviin laitteisiin. Laitteissa näkyy teknologisen kehityksen nopeutuminen nykyaikaa lähestyttäessä. Uusia innovaatioita syntyi kiihtyvällä tahdilla ja koneiden koko pieneni huomattavasti.
Bolognan Gelatoyliopistoa pidetään yleisesti alansa huippuna maailmassa. Siinä mielessä gelatokurssille osallistuminen museovierailun yhteydessä on varmasti hieno kokemus. Onneksi tällaisia kursseja on mahdollista suorittaa myös nettiversioina. En ole vielä ehtinyt perehtyä aiheeseen tarkemmin, mutta ehdottomasti haluan jossain vaiheessa tällaiselle osallistua. Mikäli kiinnostuit nettikursseista, kannattaa tutustua niihin Gelatoyliopiston virallisilla sivuilla täällä.
Gelatomuseo on avoinna keskiviikosta lauantaihin klo 9-13 ja 14-17. Tämä tosin on kirjoitushetkellä Googlen kartasta tarkastettu tieto. En löytänyt aukioloaikoja museon omilta sivuilta. Erilaisiin vierailuvaihtoehtoihin voit tutustua museon sivuilla täällä. Samassa paikassa voit myös ilmoittautua kierroksille. Sivut eivät ole ihan kaikista selkeimmät ja tarkat hinnat sekä ajat on varsin taitavasti piilotettu.
Museovierailuun sisältyi myös maistelu kadun varressa sijaitsevassa gelatokahvilassa. Valikoimassa paikka ei pärjännyt kaupungilta löytyville gelatokiskoille, joten pelkästään maistelun vuoksi paikalle ei kannata hankkiutua. Itse gelatot toki olivat täälläkin herkullisia.
Gelatomuseon ainoa iso negatiivinen puoli on sen sijainti, paikka on kaupungin ulkopuolella keskellä teollisuusaluetta. Museon sivuilla kerrotaan kyllä onneksi liikennevaihtoehdoista. Me saavuimme paikalle taksilla ja palasimme takaisin kaupunkiin bussilla numero 87. Se liikennöi arkisin puolen tunnin välein ja lauantaisin tunnin välein. Taksi kustansi muistaakseni lähemmäs 50 euroa, joten se ei ole kovin näppärä vaihtoehto. Meille vain tuli pikkuisen kiire lähdön kanssa, emmekä siksi uskaltaneet kokeilla onneamme bussilla. Mikäli valitset bussivaihtoehdon, kannattaa ostaa liput valmiiksi molempiin suuntiin tupakkakaupasta. Kerro myyjälle kohteesi, jotta hän osaa myydä sinulle oikeanlaisen lipun. Pelkällä keskusta-alueen lipulla ei tuonne asti pääse.
Bolognan Gelatomuseo on hyvä vierailukohde gelatosta ja jäätelöstä kiinnostuneille. Vaikka pääpaino onkin gelaton valmistukseen käytetyissä koneissa, on historiaosuus vierailun alussa todella opettavainen. Vaikka en itse gelatokurssia kokeillutkaan, uskallan sellaista kuitenkin suositella. Carpigianin väki kyllä tietää gelatosta kaiken mitä siitä ylipäänsä tietää voi.