Manhattanin eteläkärjen lähellä sijaitseva Bowling Green on varsin huomaamaton pieni puisto, jolla on kuitenkin paljon tarinoita kerrottavanaan. Tämä osa Manhattania on juuri sen alkuperäisen siirtokunnan aluetta. Aluksi sinne asettuivat hollantilaiset ja hieman myöhemmin britit. Paikka on ollut tärkeiden tapahtumien näyttämö useaan otteeseen, vaikka nykyisin se on monelle turistille pelkkä läpikulkupaikka matkalla Charging Bull -veistokselle.
Hollantilaiset siirtolaiset rakensivat Bowling Greenin eteläpuolelle nykyisen Alexander Hamilton U.S. Custom Housen paikalle linnoituksen, jonka ympärille siirtokunta lähti rakentumaan. Bowling Greenin aluetta käytettiin vaihteleviin tarkoituksiin. Siellä saattoi laiduntaa karjaa tai siellä voitiin pitää paraateja. Aukion pohjoisreunalta lähti kohti pohjoista Heere Straat, jonka paikalle rakentui myöhemmin nykyinen Broadway. Perimätiedon mukaan juuri Bowling Greenin paikalla suoritettiin kauppa, jossa siirtokunnan kuvernööri Peter Minuit osti Manhattanin saaren paikallisen delaware-heimon edustajilta.
Brittien alaisuudessa Bowling Greenistä tuli uuden New Yorkin kaupungin ensimmäinen julkinen puisto. Kaupunginvaltuusto vuokrasi alueen vuonna 1733 paikallisille maanomistajille yhden pippurinjyvän vuotuista symbolista vuokraa vastaan. Jujuna oli, että vuokralaisten tuli rakentaa paikalle kaunis virkistysalue kaupunkilaisten käyttöön. Uuden puiston keskiosaan rakennettiin nurmialue nurmikeilauksen (eng. lawn bowling) harrastamista varten. Tästä tulee myös puiston edelleen käytössä oleva nimi, Bowling Green tarkoittaa suomeksi keilausviheriötä. Peli ei ehkä ole nykyisin enää kovin tunnettu, mutta satuin hiljattain näkemään jossain brittiläisessä TV-sarjassa sitä taustalla pelattavan. Lajina nurmikeilaus on vähän kuin nurmikolla pelattavaa petankkia, jossa palloja vieritetään keilauksen tapaan. Tämä on toki vain varsin karu yleiskuvaus. Bowling Greenillä ei tätä lajia kuitenkaan enää nykyisin pelata.
Puisto oli jälleen tapahtumien keskipisteessä USA:n itsenäistymisen aikoihin. Brittihallinto oli pystyttänyt puistoon suuren kullatusta lyijystä valmistetun ratsastajapatsaan, jossa hevosen selässä istui kuningas Yrjö III. Patsas esitti kuninkaan roomalaisena keisarina korostaen kuninkaan vallan suuruutta siirtomaissa. 9.7.1776 puistossa luettiin USA:n itsenäisyysjulistus George Washingtonin joukoille. Tämä innoitti joukon patriootteja hinaamaan ratsastajapatsaan köysillä alas jalustaltaan. Tarinan mukaan patsaan lyijy sulatettiin ja siitä saatiin 42 000 kuulaa musketteihin brittejä vastaan käydyn sodan tarpeisiin.
Puistoa reunustaa edelleen alkuperäinen 1700-luvulta peräisin oleva valurautainen aita. Aidan tolpissa oli alun perin kruunupäiset nupit, jotka saivat patrioottisten amerikkalaisten käsissä kyytiä vuosisadan lopulla. Kuulemma sahauksen jäljet ovat paikoin edelleen nähtävissä. Valitettavasti en ole itse koskaan hoksannut katsella aitaa tarpeeksi tarkasti, joten omakohtaisia kokemuksia tämän tarinan tueksi ei minulla ole. Joka tapauksessa aita on yksi kaupungin vanhimmista säilyneistä metallirakenteista.
USA:n itsenäisyyden alkuvuosina Bowling Greenin ympäristö oli kaupungin hienointa asuinaluetta. Vain varakkaimmilla kauppiailla ja liikemiehillä oli varaa asua näillä kulmilla. 1800-luvulla kaupungin painopiste alkoi kuitenkin siirtyä pohjoisemmaksi ja Bowling Greenin ympäristö alkoi muotoutua liike-elämän keskukseksi. Nykyään puiston ympärillä kohoaa toimistorakennuksia. Moni näistä on aiemmin ollut laivayhtiöiden pääkonttoreita, sillä New York oli pitkään yksi maailman tärkeimmistä satamakaupungeista.
Vaikka moni turisti jatkaa matkaansa suoraan sinne härkäpatsaalle, tykkäämme me istahtaa hetkeksi Bowling Greenin penkeille, mikäli vapaa paikka sattuu löytymään. Puiston ympäristössä tapahtuu koko ajan, mutta aidan sisäpuolella tunnelma on silti hyvin rauhallinen. Lähistön kahviloista on kiva napata mukaan juotavaa tai vaikkapa parin kadunkulman päästä Leo’s Bagelsista baageli, ja tulla nauttimaan eväistä puiston rauhaan. Bowling Greenille on joka tapauksessa helppo saapua, puistolla on jopa oma metroasemansa. Ympäristössä on myös muita metroasemia, joilta on vain lyhyt kävelymatka perille. Lähistöllä on lisäksi todella paljon historiallisia nähtävyyksiä, joissa vierailun oheen piipahdus puistossa on helppo sijoittaa.
Olit sitten kiinnostunut Manhattanin historiasta tai ihan vain pienen lepohetken tarpeessa, on Bowling Green mainio paikka pysähtyä hetkeksi. Olemme vierailleet puistossa niin keskellä kesää kuin aikaisin keväälläkin. Kaikkina aikoina paikka on houkutellut lyhyelle visiitille. Viimeisimmällä kerralla New Yorkissa käydessämme keväällä 2024 istahdimme Bowling Greenin penkille katselemaan kottaraisten puuhastelua.