Bolognan kaupungintalo Palazzo D’Accursio sijaitsee kaupungin tärkeimmän aukion Piazza Maggioren laidalla. Rakennuksen tunnistettavin piirre on sen kellotorni. Tokihan kaupungintalossakin on torni oltava, kun tornien kaupungissa kuitenkin ollaan. Tähän keskeisellä paikalla sijaitsevaan torniin on mahdollista myös kiivetä ihailemaan maisemia.

Torniin lähdetään nousemaan rakennuksen toisesta kerroksesta, jonne pääsee katutason sisäpihalta joko portaita pitkin tai hissillä. Pääsy kellotornin portaisiin löytyy kauniin Farnesen salin takaosassa oikealla puolella sijaitsevan oven takaa. Paikkaa ei voi olla huomaamatta, sillä ovea vahtii pääsylippuja tarkastava henkilökunnan edustaja. Ilmeisesti lippua ei voi ostaa paikan päältä, sillä ainakin minut opastettiin nettikauppaan. Farnesen sali on muuten ihan merkittävä paikka itsessäänkin, sillä juuri tässä paikassa Kaarle V kruunattiin Pyhän Roomalaisen keisarikunnan hallitsijaksi vuonna 1530. Tosin tuolloin sali oli vielä nimeltään kuninkaallinen sali ja se on sittemmin uudistettu nykyiseen asuunsa vuonna 1665. Farnesen saliin voi tutustua lippua ostamatta, joten toiseen kerrokseen kannattaa ehdottomasti kiivetä, vaikka ei kellotorniin asti aikoisikaan.

Kellotorniin noustaan portaita pitkin, joten vierailu ei millään muotoa ole esteetön. Alussa portaat ovat hyvin helppokulkuiset ja leveät. Näitä rappusia pitkin noustaan ensin ensimmäiselle tasanteelle, josta maisemia katsellaan Palazzo D’Accursion katon korkeudelta. Tältä tasolta tornin kello näkyy hyvin.

Maisemissa ei ole moitittavaa tältä ensimmäiseltäkään tasanteelta katsottaessa. Erityisen mielenkiintoinen on näkymä etelään päin. Siellä suunnalla on helppo nähdä yksi syy Bolognan eräälle lempinimelle la Rossa eli punainen. Punatiiliset katot jatkuvat etelässä päin taivaanrannassa siintäville kukkuloille asti.

Myös Piazza Maggiore näkyy hienosti alemmalta tasanteelta, samoin kuin Pyhän Petroniuksen basilika sen oikealla sivulla. Aukion suuntaan katsoessa alkaa myös hahmottaa, kuinka monta tornia Bolognassa yhä onkaan. Toki niitä oli muinoin moninkertaisesti enemmän, mutta silti Bolognaa voi edelleen hyvin kutsua tornien kaupungiksi.

Myös rakennuksen sisäpuolella on tarjolla nähtävää portaissa kipuamisen oheen. Minun kellotorniin kivutessani esillä oli rakennuksen historian tärkeitä tapahtumia esittelevä näyttely. Valitettavasti nämä infotaulut eivät jaksaneet tuossa hetkessä kauheasti innostaa, joten jätin ne lukematta. Reitin edetessä pääsee vilkaisemaan myös kellokoneistoa, joka raksuttaa tornin sisäpuolella. Jotenkin tuo komeus meni kuitenkin minulta kokonaan ohi.

Portaat ovat varsin helppokulkuiset lukuun ottamatta aivan viimeistä nousua tornin huipulle. Ennen näitä portaita on vastassa henkilökunnan edustaja, jonka tarjoama vastuuvapauslomake on allekirjoitettava ennen huipulle kipuamista. Tällaiset paperit tuntuvat pikkusien liioittelulta, mutta oletettavasti jotain on joskus sattunut tai ainakin läheltä on liipannut, jotta moinen byrokratia katsotaan tarpeelliseksi. Jyrkkiä puisia rappusia lukuun ottamatta en kokenut tornivierailua millään muotoa vaaralliseksi. Noista portaistakin selvisi, kun piti kiinni kaiteesta ja eteni varovasti. Olallani roikkunut painava kameralaukku pikkuisen lisäsi haastetta, mutta siitä huolimatta selvisin niin ylös kuin alaskin päin noita rappusia ilman kompurointia. Erityisen tarkkana kannattaa kuitenkin olla viimeistään rappusten lähteissä kääntymään vasemmalla aivan lopussa. Tila on tuossa kohdassa hyvin ahdas varsinkin olkalaukun kanssa kiipeävälle.

Perillä kiipeämisen haasteet unohtuvat pian, sillä joka suuntaan avautuvat maisemat ovat huippuluokkaa. Vaikka useat kaupungin maamerkeistä ovat kohtalaisen etäällä, näkyvät ne tornista käsin hienosti. Esimerkiksi ne kuuluisat kaksi kaltevaa tornia erottuvat hyvin ja samalla myös niiden korkeusero käy harvinaisen selväksi.

Etelän suunnassa näkyy vielä enemmän punatiilisiä kattoja kuin alemmalta tasolta katsoessa. Lounaan suunnassa kukkulan huipulla nököttävä San Lucan Madonnan pyhäkkö näkyy myös hienosti, joskin vierailuni aikana aurinko oli juuri siellä suunnassa. Voimakkaan vastavalon takia en edes viitsinyt yrittää napata kuvaa siitä suunnasta.

Paras kokoelma torneja löytyy koillisen suunnasta, jossa näkyy myös kaupungin upea katedraali. Tämä onkin miltei se paras kuvakulma, josta tuota suurta rakennusta voi katsella. Julkisivusta ei oikein saa muutoin kokonaiskuvaa, koska katedraalin kohdalla ei ole aukiota ja siksi tila ei yksinkertaisesti riitä. Katedraalin torniin voisi sinnekin kiivetä ilmeisesti viikonloppuisin. Katedraalin oikealla puolella näkyy Prendiparten torni, johon siihenkin voi kiivetä viikonloppuisin, tällä hetkellä ilmeisesti kuitenkin vain opastettujen kierrosten yhteydessä.

Lue lisää: Prendiparten torni

Torniin on Farnesen salista melko vaatimattoman kuuloiset 87 porrasta. Silti tuon pienen kipuamisen palkitsevat todellla upeat maisemat yli Bolognan kattojen. Kannattaa huomata, että muihin turisteille avoimiin kaupungin torneista on kiivettävä vähintään 300 portaan verran. Tornin aukioloajat vaihtelevat hieman vuodenajan mukaan. Huipulle pääsee kuitenkin joka päivä, satunnaiset huoltopäivät pois lukien. Torni on avoinna vähintään klo 10-17.20, kesäkaudella toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin jopa klo 10-20.20. Ylös pääsee kiipeämään tiettyinä aikoina tunnista kahdenkymmenen minuutin välein. Tosin ainakaan kesällä 2022 tästä ei oltu tarkkoja. Ostin paikan päällä lipun kännykällä ja pääsin saman tien kiipeämään portaita. Pääsymaksu oli kirjoitushetkellä 10€ ja samaan pääsymaksuun sisältyy myös samaisessa palatsissa sijaitsevaan kaupungin taidemuseon kokoelmaan tutustuminen. Ennen vierailua kannattaa kuitenkin tarkistaa aukioloajat sekä lippujen hinnat virallisilta sivuilta täältä. Samasta paikasta voi ostaa myös lipun haluamalleen ajankohdalle.

---

Bolognassa kiivettäviä torneja riittää ja niihin kannattaa ehdottomasti kiivetä, mikäli vain jalat kestävät. Palazzo D’Accursion kellotorni on kipuamisen määrässä sieltä kevyemmästä päästä, mutta torni ei sijaintinsa vuoksi juurikaan jää maisemissa jälkeen korkeammista lajikumppaneistaan.