Italian Rimini on kohde, jonne tullaan yleensä kaupungin edustalla levittäytyvän kuuluisan pitkän hiekkarannan vuoksi. Mekin valitsimme sen yhdeksi Italian matkamme kohteista osittain juuri tuon rannan takia, mutta halusimme toki nähdä muutakin. Yksi päivä rantaelämää riitti hyvin, lopun ajan käytimme tutustuen kaupungin muuhun antiin. Löysimme pian sataman jatkeena kohti sisämaata työntyvän kanavan, jonka varrella oli kiva kävellä. Kanava vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se ansaitsee ihan erillisen esittelyn.
Tämä kanava sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla ja sen vartta pitkin on kätevä oikaista matkalla rannan tuntumasta vaikkapa vanhaankaupunkiin tai seinämaalauksistaan ja ravintoloistaan tunnettuun Borgo San Giulianon vanhaan satamakortteliin. Kanava on rakennettu vuonna 1927, jolloin samalla paikalla virranneen Marecchia-joen uoma siirrettiin pohjoisemmas ja vanha joen suu jatkoi elämäänsä hieman roomalaiselta ajalta periytyvän Tiberiuksen sillan jälkeen päättyvänä kanavana.
Kanavan varrella on mahdollista kävellä aivan veden partaalla, missä on kaduilla vallitsevaan hyörinään verrattuna huomattavan rauhallista. Reittinä kanavan varsi ei välttämättä ole se suorin, mutta usein se voi olla nopein, koska liikennevaloja ei ole eikä autoja tarvitse väistellä. Tosin valitsin tämä reitin usein siitäkin huolimatta, että se olisi saattanut olla pikkuisen muita vaihtoehtoja hitaampi. Tuo kanavan rauhallinen tunnelma vain oli niin puoleensa vetävä.
Pian huomasimme kanavan varren olevan kauniisti suurin muraalein koristeltu. Näitä maalauksia ei oikein näekään katutasolta käsin tai ainakaan niihin ei yhtä helposti kiinnitä huomiota. Taidokkaissa maalauksissa esiintyi niin ajankohtaisia kannanottoja kuin viihdemaailmasta tuttuja hahmojakin.
Kanavan pohjukan suunnalla laitureissa on kiinnitettynä pieniä veneitä, kun taas lähempänä merta paattien koko kasvaa. Näiden ääripäiden välissä on paljon ihan kivan kokoisia purjeveneitä. Suurimmat venelaiturit löytyvät aivan meren ääreltä, jossa niille on tehty oma kanavan kautta mereen yhdistyvä aallonmurtajan suojaama poukamansa.
Meren lähestyessä kanavan varrella tulee vastaan ensin 27 metriä korkea Riminin majakka, jonka valo näkyy merelle yli 20 kilometrin päähän. Lopulta kanava laskee mereen paikassa, jossa pitkä laituri kurottaa ulos merelle. Paikka lienee mainio etenkin auringonlaskun aikaan. Aivan kanavan loppupäässä kohoaa myös 50 metriä korkea maailmanpyörä, joka on yksinkertaisesti saanut nimekseen La Ruota eli pyörä. Pyörä on toiminnassa vain kesäkaudella pääsiäisestä syyskuun lopulle asti. Kyytiä on tarjolla 28 suljetuissa goldolissa, joista avautuu 360 asteen näkymä yli kaupungin sekä tietysti myös merelle päin. Kierros kestää viitisen minuuttia ja lysti maksaa 10€. Emme itse tätä hupia kokeilleet, mutta kiinnostuneita kehotan vilkaisemaan La Ruotan virallisia sivuja täältä.
Riminin satamakanava on leppoisa nähtävyys, jota voi katsella matkalla nähtävyydeltä toiselle. Erityisesti helteisenä kesäpäivänä kanavan varrella on oikein mukava kävellä kaikessa rauhassa. Paikka on myös kaunis illalla auringonlaskun aikaan, jolloin kannattaa suunnata meren äärelle.
Tämä olikin ihan vieras nähtävyys itselleni. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta, hyvä vinkki jos Riminin joskus tulee matkustettua.
Tuossa kanavan varrella oli todella mukava kävellä. Siksi halusin siitä ihan erikseen kirjoittaa. Pääosaa ihmisistä ei Riminillä näyttänyt kiinnistavan juuri muu kuin ranta ja ravintolat.