Kun kävi selväksi, että kesälomamme kohdemaa tulisi olemaan Italia, päätimme oitis, että ainakaan Firenzeen emme tule tällä kerralla päätymään. Emme kuitenkaan ihan onnistuneet tässä välttelyssä, sillä päädyimme Firenzeen jopa kahteen kertaan. Yritimme kovasti miettiä vaihtoehtoisia reittejä, mutta emme hyvää sellaista kuitenkaan löytäneet. Puolentoista tunnin junayhteys Roomasta keskelle Toscanaa oli yksinkertaisesti liian houkutteleva.

Paluu helvettiin

Ensimmäisellä kerralla viivyimme Firenzessä vain yhden yön ajan ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Montalcinoa. Tuon matkakertomuksen edellisessä osassa käsitellyn seikkailun jälkeen palasimme takaisin Firenzeen vielä kolmen yön vierailulle. Ensimmäisen yön majapaikaksi valitsimme kaksi vuotta sitten pahan pettymyksen tuottaneen 25H Hotels -ketjun majoitusliikkeen. Sijainti lähellä rautatieasemaa oli kätevä ja arvelimme kestävämme yhden yön ajan, vaikka kadulta meteliä kuuluisikin.

Kyseinen hotelli oli ottanut vahvasti vaikutteita Danten Jumalaisesta näytelmästä. Sisustus oli täynnä mielenkiintoisia unenomaisia yksityiskohtia ja huoneet oli tuunattu Danten innoittamana kahden eri teeman mukaan. Taivashuoneet olivat leppoisan sinisiä, kun taas helvetin puolella sävyt olivat ärhäkän punaisia. Meillä oli huonoja kokemuksia taivaasta, joten tällä kerralla päätimme antaa helvetille tilaisuuden. Hotellissa ei ollut aivan täyttä, mistä johtuen saimme valita huoneemme sijainnin melko vapaasti. Onnistuimmekin saamaan huoneen hotellin rauhallisimmasta osasta.

Yllätys oli melkoinen, kun tuo edellisellä kerralla todella rauhattomalta vaikuttanut hotelli olikin nyt hyvin hiljainen. Kävi ilmi, että helvetti sijaitsikin taivaan yläpuolella ja lisäksi huoneemme ikkunoiden suunta oli meluisan kadun sijaan rauhalliseen puutarhaan päin. Emme heränneet kertaakaan ulkoa kuuluvaan meteliin. AC/DC tämän jo tiesi laulaessaan helvetin olevan mainettaan mukavampi paikka. Hyvien yöunien jälkeen hotellin hassut yksityiskohdatkin näyttäytyivät paljon paremmassa valossa. Tykästyimme majapaikkaan siinä määrin, että palasimme sinne takaisin matkamme toisen Firenzen etapin ajaksi. Varmistimme ennen ensimmäisen vierailun päättymistä respasta, että seuraava varaamamme huone oli varmasti samalla rauhallisella helvetin sektorilla.

Muiden mielenkiintoisten yksityiskohtien lisäksi Firenzen 25H Hotellin puutarhasta löytyi suomalainen sauna. Päivän ajan liki 40 asteen helteessä kaupungilla käveltyämme tuntuivat löylyt mainiolta ajatukselta. Respasta sai pyytämällä saunakassin, josta löytyi pyyhe, kylpytakki ja tohvelit. Muita saunojia ei ollut liikkeellä ja hikimajassa vallalla olleesta kuivasta tunnelmasta päätellen edellisistä löylyttelijöistä olikin ehtinyt kulua pitkä tovi. Mittari näytti 80 astetta ja lauteille oli kiivettävä tohvelit jalassa, sillä lattia tuntui tulikuumalta paljaisiin jalkapohjiin. Löyly alkoi tuntua mukavan pehmeältä vasta toisen löylyvesikiulullisen puolivälissä. Tosin siinä vaiheessa alkoivat mehutkin olla jo lopussa. Löylyttely jäi noin varttiin, mutta se teki todella hyvää. Ulkoilmakin tuntui suorastaan viileältä illalliselle kävellessämme, vaikka lämpötila oli edelleen ihan reippaasti hellerajan yläpuolella.

Auringonlasku kaikilla turisteilla

Ensimmäiselle Firenzen pysähdyksellemme meillä ei ollut suurempia suunnitelmia. Teimme pienen kierroksen kaupungilla, söimme gelatot ja illalliseksi pizzaa. Aamulla yön hyvin nukuttuamme nappasimme jo allemme vuokra-auton ja hurautimme kertaistumalta parin tunnin päähän Montalcinoon. Neljä päivää myöhemmin ajelimme saman matkan takaisin päin. Auton palautettuamme palasimme majapaikkaan ja nappasimme huoneen aivan edellisen huoneemme naapurista.

Tälle toiselle visiitille olimme suunnitelleet jo joitain vierailukohteitakin. Ensimmäisenä iltana kipusimme kukkulan päällä sijaitsevalle Piazzale Michelangelon aukiolle katselemaan auringonlaskua. Tosin tuo kipuaminen tapahtui taksin kyydissä. Saimme idean niin myöhään, ettemme olisi jalkaisin ehtineet perille ennen auringonlaskua. Perillä totesimme paikan olevan tupaten täynnä ihmisiä. Olemme käyneet kukkulalla aiemminkin, mutta emme koskaan juuri auringonlaskun aikaan. Maisema oli hieno, mutta tungosta oli todella paljon liikaa.

Onneksi kävelymatka takaisin alas joen rantaan oli varsin leppoisa. Maisema oli upea edelleen koko matkan ajan ja taivas pysyi kauniin värikkäänä vielä joen vartta pitkin kohti illallispöytää kävelessämmekin. Tällä retkellä kameran muistikortille tallentuivat yhdet upeimmista koskaan Firenzestä ottamistani kuvista. Täydensin kokoelman vielä illallisen jälkeen hotellia kohti kävellessämme muutamalla kuvalla Ponte Vecchiosta.

Vanha ja uusi palatsi

Firenzen suosituimmat nähtävyydet kuuluivat olevan museot Uffizi ja Galleria dell’Accademia. Ensin mainitussa olimme ehtineet vierailla parikin kertaa ja jälkimmäisen päätimme jättää tälläkin kerralla väliin. Aito Michelangelon David olisi toki joskus kiva nähdä, mutta eiköhän siihen vielä tarjoudu tilaisuus joskus tuonnempanakin. Näiden sijaan päätimme käyttää aikamme kaupungissa tutustumalla Medicien mahtisuvun aikoinaan käyttämiin upeisiin palatseihin.

Aloitimme vanhasta palatsista eli Palazzo Vecchiosta. Tämän kaupungin keskeisimmän rakennuksen voisi kuvitella olevan todella suosittu vierailukohde, mutta näin ei kuitenkaan ole. Varasimme paikat opastetulle kierrokselle Klookin kautta. Ryhmään olisi mahtunut 15 osallistujaa ja hetken jo harkitsimme tuplasti kalliimpaa pienryhmäkierrosta. Onneksi pysyimme kuitenkin tuossa tavallisessa kierroksessa, sillä lopulta ryhmässä oli meidän lisäksemme kaksi ihmistä. Eli saimme pienryhmäkierroksen tavallisen hinnalla. Erinomainen oppaamme kertoi, että ryhmät ovat usein pieniä ja rakennus on muutenkin aika rauhallinen verailukohde. Näillä tiedoilla koko pienryhmäkierros kuulosti puhtaalta rahastukselta.

Sisällä palatsissa totesimme todellakin paikalla olevan vain hyvin pienen joukon historiasta kiinnostuneita vierailijoita. Opastus oli jälleen kerran mainio valinta, sillä muutoin moni asia olisi jäänyt ymmärtämättä. Sinällään kauniista maalauksista tuskin olisimme itse hoksanneet niihin sisältyvää symboliikkaa. Lisäksi oppaan johdolla kierros eteni sopivassa tahdissa. Kaunista nähtävää oli joka puolella niin paljon, että omatoimisesti kiertäessämme olisimme luultavasti ihmetelleet alussa joka nurkkaa huolella ja loppua kohti joutuneet ähkyn iskiessä tyytymään pikakelaukseen.

Palazzo Vecchio ei ollut Medicien suvun rakennuttama palatsi, vaan se oli alun perin pystytetty kaupungin hallintoelimen priorin jäsenten toimi- ja asuinpaikaksi heidän kaksikuukautisen hallintokautensa ajaksi. Medicisuvun hallitsija Cosimo I vain totesi moisen tasavaltaisen pelleilyn turhaksi ja muutti itse asumaan palatsiin. Paikka ei kuitenkaan jaksanut häntä kauaa miellyttää, vaan hän päätti rakennuttaa uuden palatsin vähän etäämmälle kaupungin hälinästä. Tähän joen toisella puolella sijaitsevaan Palazzo Pittiin tutustuimme seuraavaksi. Tällä kerralla valitsimme omatoimisen tutustumisen.

Ulkopuolelta katsottuna Palazzo Pitti toi meille molemmille mieleen Ruotsin kuninkaanlinnan Tukholmassa. Pittikin on ehtinyt toimia myös kuninkaan asumuksena 1800-luvulla Firenzen ollessa hetken ajan yhdistyneen Italian pääkaupunki. Palatsissa oli tarjolla nähtäväksi kaikkiaan kahdeksan erillistä museota sekä lisäksi iso puutarha. Harmillisesti museoista kaksi oli vierailumme aikana suljettuna. Näistä olisimme erityisesti halunneet tutustua kuninkaalliseen huoneistoon.

Vaikka ne kenties hienoimmat huoneet jäivät näkemättä, vietimme silti oikein mainion iltapäivän kahlaten kaksi palatsin museoista. Medicien suvun aarteet olivat ripoteltuina hämmentävästi lattiasta kattoon maalattuihin huoneisiin. Hetkittäin oli vaikea erottaa oikeita koristeita maalatuista. Seuraavaksi kiersimme ihmettelemässä loputtomalta vaikuttavia taideaarteita Galleria Palatinassa. Modernin taiteen museon sekä venäläiset ikonit jätimme väliin.

Täydensimme palatsikierroksen kävelemällä reilun kierroksen Bobolin puutarhassa, joka löytyi palatsin takaa. Ulkotilat eivät olleet ihan yhtä hyvässä iskussa kuin itse palatsi, mutta sielläkin oli paljon kaunista nähtävää. Mielenkiintoiselta kuulostaneen kasvitieteellisen osuuden puutarhasta jouduimme valitettavasti jättämään väliin, sillä koko valtavan alueen kiertämiseen ei yksinkertaisesti riittänyt aikaa eikä energiaa. Puutarhassa oli melko suuret korkeuserot, jotka vaativat helteessä veronsa. Lämpö ei varsinaisesti ole meille ongelma, mutta mukana kulkevan vesipullon tyhjeneminen huoletti. Museoon ei ohjeiden mukaan saanut tuoda mukanaan puolta litraa suurempaa vesipulloa ja suomalainenhan tietysti noudattaa ohjeita. Joskin kyllä tuo termos taisi olla vähän sallittua isompi. Puutarhassa oli tarjolla useampia juomavesikaivoja, mutta ne olivat kaikki poissa käytöstä. Puutarhakierroksen jälkeen kävimmekin nestetankkauksella palatsin kahvilassa.

Muut Firenzen herkut

Vaikka Firenzen täpötäydet kadut ja kujat jaksoivat yhä edelleen ärsyttää, oli kaupungissa myös paljon hyvääkin. Tällä kerralla vierailukohteemme olivat Piazzale Michelangeloa lukuun ottamatta oikein mukavan rauhallisia. Lisäksi erityisesti Arno-joen varrella saimme kävellä kaikessa rauhassa. Tämä olikin oikein mukavaa, sillä juuri tuossa veden äärellä viihdyimme erityisen hyvin.

Ruoan suhteen Firenzessä oli toki osin vähän samanlaisia ongelmia kuin Roomassakin, eli moni ravintoloista oli selvästi lähillä turisteille suunnattuja. Onnistuimme kuitenkin mielestämme löytämään oikein mainiota syötävää. Edellisellä Firenzen vierailullamme kokeilimme klassisen Firenzen pihvin eli bistecca alla fiorentinan. Se oli niin hyvää, että emme voineet vastustaa kiusausta kokeilla tätä annosta uudestaan. Tällä kerralla päädyimme Gladius Ristoranteen. Edellisestä kerrasta viisastuneina jätimme alkuruoat väliin, sillä tuo reilun kilon kokoinen pihvi oli kahdellekin jaettuna melkoinen pala purtavaksi. Koska kuitenkin ison lihanpalan grillaaminen kesti kauan, tarjosi ravintola meille pienet bruschettat siinä odotellessa syötäväksi. Huh huh. Tiukkaa teki, mutta saimme kuin saimmekin pihvin syötyä. Hyvää oli.

Kaupungin parhaat gelatot löysimme tälläkin kerralla joen vastarannalta. Aivan Ponte alla Carraian pielessä sijaitseva Gelateria La Carraia oli meidän suosikkimme Firenzen gelatopaikoista. Tällä kerralla emme tosin kokeilleet uusia paikkoja, vaan pitäydyimme vain edellisillä kerroilla hyväksi havaitsemissamme gelaton lähteissä. Kaikki olivat edelleen oikein hyviä, mutta Carraia erottui silti edukseen.

---

Vaikka Firenzessä oli lopulta ihan kivasti vähemmänkin täyteen ahdettuja paikkoja koluttavaksi, olimme kuitenkin jälkimmäisen kolmen yön pysähdyksen jälkeen ihan valmiita jatkamaan matkaa. Siirryimmekin siis läheiselle rautatieasemalle, josta hyppäsimme jälleen Frecciarossan kyytiin kohti Bolognaa. Vaikka junalla matkustaminen on Italiassa sinällään ihan kätevää, ovat asemat melko ruuhkaisia. Kaikki matkustajat odottelevat näyttötaulujen varjossa tietoa junan saapumisesta. Laiturin numero kun kerrotaan vasta aivan viime sekunneilla ennen junan saapumista. Yhdyinkin mieluusti Firenzen asemalla kanssamme junaa odotelleen nuoren jenkkituristin sanoihin: tuo asema oli syvältä. Juna kuitenkin lopulta saapui ja pääsimme matkaan. Niinpä onkin aika jatkaa matkakertomuksen viimeiseen osaan.