Kanariansaarilta löytyy onneksi vielä jotain omaleimaista, jota turismi ei ole onnistunut täysin pilaamaan. Pitää vain osata löytää nämä paikat. Yksi tällaisista on Garachicon pikkukaupunki Terefiffan saarella. Tokihan tännekin turisteja eksyy, mutta meno on silti kovin erilaista kuin vaikkapa saaren eteläpuolen turistikeskuksissa.
Garachico sijaitsee saaren pohjoispuolella. Keskusta on meren äärellä tasamaalla. Jyrkästi kohoava rinne ja sillä sijaitsevat kylät kuuluvat kuitenkin kaupungin alaisuuteen. Kaupungin nimi on sekoitus alkuasukkaiden guanchejen ja espanjan kieliä ja tarkoittaa pientä saarta. Tämä saari on melkoisen jyrkkärinteinen kivenmöhkäle lähellä rantaa. Sitä ei voi olla huomaamatta.
Garachicon tarina alkoi espanjalaisten valloitettua saaren löytöretkien ajan alussa. Kaupunki menestyi hienon luonnollisen satamansa ansiosta. Satamasti kuljetettiin paikallisia tuotteita emämaahan. Tilanne muuttui kuitenkin vuonna 1706, jolloin läheinen tulivuori purkautui ja peitti viikkoja kestäneessä purkauksessa kaupungin laavaan ja tuhkaan. Satama täyttyi laavakivistä ja suuri osa rakennuksista tuhoutui. Tämän lisäksi kaupunki on kohdannut monia muitakin vitsauksia rutosta heinäsirkkoihin. Garachicoa onkin usein kutsuttu maailman huono-onnisimmaksi kaupungiksi.
Kaupungin ranta onkin nykyään varsin kallioinen. Kallioiden väliin on tehty turvallisia uimapaikkoja, mutta näiden ulkopuolella mereen ei kannata mennä kokeilemaan onneaan.
Garachicon keskusta ei ole suuren suuri. Rantakatua pitkin kaupungin laidalta toiselle kävelee noin vartissa. Pieniä kujia riittää silti koluttavaksi. Vaikka turismi ei vielä ole onnistunut koko kaupunkia kaappaamaankaan, on palveluja silti tarjolla. Sekä ravintoloita että hotelleja löytyy, viihtyisistä kahviloista puhumattakaan. Muutama espanjankielinen sana kannattaa varmuudeksi opetella ja sanakirjakin on hyvä olla mukana. Englanninkieli ei välttämättä taivu paikallisilta ihan yhtä luontevasti kuin monissa muissa saaren kanpungeissa. Suomenkielisiä ruokalistoja ei kannata odottaa näkevänsä.
Kaupunkia kohdanneesta tuhosta ja turmiosta huolimatta historiallisia rakennuksia on edelleen pystyssä. Kaupungin keskusaukio on rauhallinen ja viihtyisä ja sen laidoilta löytyy kaksikin kirkkoa. Näistä toisessa, Convento de San Franciscossa, pitää majaansa myös pieni kaupunginmuseo. Toinen kirkoista, Iglesia de Santa Ana, puolestaan on helppo nähdä valkoisen kellotorninsa vuoksi melkeinpä mistä tahansa käsin kaupungin alueella.
Palanen vanhinta historiaa kaupungissa on nähtävillä aukio Plaza Juan Gonzálezin vierellä. Kyseessä on vanha sataman portti Puerta de Tierra, joka on ainoa jäljellä oleva rakenne tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneesta satamasta. Ennen aivan meren äärellä sijainnut portti löytyy nyt keskeltä kaupunkia laavavirran täytettyä sataman.
Jos alla on vuokra-auto, kannattaa ehdottomasti käväistä katsomassa kaupunkia ylävinkkelistä näköalakahvila Mirador de Garachicolta käsin. Kaupungista on kahvilalle matkaa reitistä riippuen joko 9,5 tai 11,5 kilometriä. Lyhyempi reitti on mutkaisempi ja siksi ajallisesti pidempi. Tosin eroa ajoajassa syntyy navigaattorin mukaan vain minuutin verran. Kokeilimme itse tuota pidempää ja siis nopeampaa reittiä. Sekin oli kyllä ihan kiitettävän mutkainen. Kannattaa muuten huomioida, että kahvilan sisarravintola sijaitsee Garachicon keskustassa. Nimellä haettaessa voi siis löytyä kaksi eri osoitetta. Sisarravintola näkyy Tripadvisorin listalla olevan varsin korkealla kaupungin ravintoloista.
Näköalakahvilan edessä on hyvin pysäköintitilaa. Vaikka kahvilan palvelut eivät kiinnostaisikaan, kannattaa talon nurkalta vilkaista alas kohti kaupunkia. Näkymä alas rannan suuntaan on kyllä pienen kiertoajelun arvoinen.
Muut kirjoitukset aiheesta Teneriffa: