Vuonna 1912 neljän vuoden rakennustöiden päätteksi valmistunut Kallion kirkko on komea sekoitus kansallisromanttista tyyliä ja jugendia. Uudenkaupungin harmaalla graniitilla päällystetty kirkko sijaitsee kukkulan huipulla ja siksi sen korkean tornin voikin nähdä monesta paikasta eri puolilta kaupunkia. Samasta syystä kirkon tornista avautuvat hienot maisemat, joita on päässyt ihailemaan kesästä 2024 alkaen.

Kirkon historiaa

Kallion kirkon on suunnitellut yksi kansallisromanttisen kauden tärkeimmistä arkkitehdeistamme Lars Sonck. Hänen kynästään on lähtöisin myös toinen tunnettu graaniittiverhoiltu rakennus Kultaranta, joka toimii nykyisin presidentin kesäasuntona. Vaikka kirkko näyttääkin ulos päin vain kivestä rakennetulta, on sen kantavat rakenteet muurattu punatiilestä. Tiiliseinät on vain piilotettu graniittikuoren alle. Tornin korkeus on 65 metriä ja sen huipulla nököttävä risti kohoaa 94 metrin korkeudelle merenpinnasta.

Kirkon alttaritauluna toimii Hannes Autereen veistämä puinen reliefi vuodelta 1956. Taitelija käytti lähialueen asukkaita teoksen malleina. Samainen taiteilija vastaa myös kuorin riemukaaresta roikkuvasta puisesta krusifiksista. Urkulehtereiltä ja eteisestä löytyvät neljä kipsireliefiä on tehnyt Sigfrid af Forselles.

Urkuja kirkossa on peräti kaksin kappalein. Ranskalais-romanttiseen traditioon perustuvat 48-äänikertaiset pääurut ovat ruotsalaista tekoa vuodelta 1995. Kuoriurut puolestaan ovat barokkityyliset ja ne on valmistettu kotimaassa Kangasalan urkurakentamossa vuonna 1987. Alkuperäiset saksalaisurut olivat 70-äänikertaiset ja ne sijaitsivat aluksi alttarin yläpuolisella lehterillä. Ne siirrettiin nykyisten pääurkujen paikalle takalehterille vuonna 1955. Siellä olikin jo valmiina Lars Sonckin suunnittelema fasadi niitä varten.

Vierailu kirkossa

Kallion kirkossa on helppo vierailla, sillä sen aukioloajat ovat varsin laajat. Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 7-21 ja viikonloppuisin klo 9-19. Pääsymaksua ei ole. Kirkon pääovi sijaitsee rakennuksen pohjoispuolella. Sisälle pääsee kuitenkin myös etäläpäädystä, josta kuljetaan ensin kahvilan läpi. Tämä samainen sisäänkäynti on käytössä myös tornivierailujen yhteydessä.

Ainakin minusta Kallion kirkko näyttää sisäpuolelta yllättävän pieneltä rakennuksen jyhkeisiin ulkomittoihin verrattuna. Tämä selittynee sillä, että kirkkosali valtaa tilasta vain pohjois-eteläsuuntaisen osan. Salin molemmin puolin sijaitsevat tilat ovat muussa käytössä.

Kiipeäminen kirkon torniin

Kallion kirkon torni on kirjoitushetkellä ainoa yleisölle avoin kirkon torni Helsingissä. Torni on avoinna kesäkaudella ainakin kesäkuun alusta elokuun loppuun asti. Keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 11-16 on mahdollista kiivetä torniin etukäteen aikaa varaamatta. Tuolloin saattaa joutua jonottamaan, mikäli paikalla on paljon yleisöä. Varman päälle pelaava voi varata itselleen etukäteen paikan torstaisin ja perjantaisin klo 12 järjestettäville opastetuille kierroksille. Ajankohdasta riippumatta kipuaminen kustantaa 12€. Ajanvaraus löytyy verkkokaupasta täältä. Kannattaa varmuudeksi ennen vierailun suunnittelua tarkistaa ajantasaiset aukioloajat tornivierailujen osalta Helsingin seurakuntien nettisivuilta täältä. Tornissa noudatettaviin turvallisuusohjeisiin pääset tutustumaan etukäteen täällä.

Torniin pääsevät vain 18 vuotta täyttäneet. Kivuttavana on reilut 270 porrasta, jotka ovat onneksi melko helppokulkuisia. Ahtaimmat kierreportaat ovat aivan alussa, kirkon välikatolta eteenpäin tilaa on enemmän. Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle aivan viimeinen porrasväli oli kaikista hankalin. Metalliportaiden rakosista näki suoraan alaspäin, mikä aiheutti pientä lisäjännitystä. Muutoin kyseessä ei ole ollenkaan vaativa kipuaminen.

Minulta jäi Kallion kirkon torni kiipeämättä kesällä 2024, joten nyt päätin sitten olla hereillä heti vierailujen käynnistyessä kesäkuun alussa. Varasin paikan hyvissä ajoin. Valitettavasti sääennuste ehti muuttua ja aurinkoisen sään sijaan kohdalle osuikin harmaa, sateinen ja vielä pikkuisen sumuinenkin päivä. Meitä oli samaan aikaan portaita kipuamassa tasan neljä henkilöä, joista kaksi kuului kirkon henkilökuntaan. Tungosta ei siis ollut ja kaikkea haluamaani ehdin hyvin pysähtyä valokuvaamaan. Huipulla kuvausintoa pikkuisen lannisti ylen harmaa sää, joka onneksi vähän selkeni ainakin pahimman sumun osalta tornissa olomme aikana. Helsingin rantaviiva sentään ehti tulla näkyviin, mutta hyvällä säällä näkyvyyttä olisi ollut tarjolla Viron rannikolle asti. Onneksi ilmassa ei ollut ukkosta, sillä se olisi pakottanut palaamaan saman tien takaisin alas.

Tornikierroksen osana on pieni näyttely kirkon rakentamisesta. Mukana on rakennusvaiheessa otettu valokuva, josta näkyy kuinka tyhjää kirkon ympäristössä vielä tuolloin oli. Muita lähietäisyydeltä nähtäviä mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat kirkon kahdeksan pronssista kelloa sekä krusifiksin kiinnityksen vastakappale. Jälkimmäiseen voi kirjaimellisesti törmätä, mikäli ei huomaa katsoa jalkoihinsa. Jean Sibelius on säveltänyt varta vasten Kallion kirkon kelloilla soitettavaksi koraalisävelmän, joka kajahtaakin tornista kaksi kertaa päivässä.

---

Kallion kirkko on yksi Helsingin keskeisiä maamerkkejä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Kirkon luo pääsee keskustasta kätevästi joko raitiovaunulla, bussilla tai metrolla, mutta matka ei ole pitkä jalkaisinkaan. Rautatieaseman edustalta käveltävää kertyy parin kilometrin verran. Kirjoitushetkellä reitin varrelle osuu pientä kiusaa aiheuttavia tietöitä. Matkalla voit tutustua myös vaikkapa Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan sekä mainioon Hakaniemen kauppahalliin. Kauniina kesäpäivänä kannattaa myös pysähtyä Hakaniemen torin kohdalla ja istahtaa kahville.