Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.
Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.
Vuonna 1580 valmistuneen Chiesa del Gesùn suunnitelmista vastasivat kaimat Giacomo Barozzi da Vignola ja Giacomo della Porta. Michelangelo lupautui osallistumaan projektiin ilmaiseksi, mutta hänen palveluksiaan ei lopulta tarvittu. Kirkon suunnittelussa pyrittiin aiemmin katolisissa kirkoissa suosittujen ratkaisujen yksinkertaistamiseen Trenton kirkolliskokouksen viitoittaman tien mukaisesti. Joskin ainakin minun mielestäni se yksinkertaisuus ei näy kirkon koristelussa mitenkään. Jos muutoinkaan jesuiittakirkoissa kullan ja kimalluksen määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa, ei tämä pääkirkko voi tietenkään olla poikkeus.
Vaikutusvaltaisen jesuiittajärjestön pääkirkoksi Chiesa del Gesù tuntuu jopa pikkuisen pieneltä. Toisaalta kirkkoa ei voi mitenkään kutsua vaatimattomaksi, sen verran ylitsepursuavia sen sisäpuolen koristelut ovat. Sisällä niska käy nopeasti kipeäksi katon upeita maalauksia tuijotellessa. Maalausten reunoilta kohti katsojaa kurottavat stukko- ja marmoriveistokset luovat hämmentävän kolmiulotteisen vaikutelman myös itse maalauksiin. Juuri nämä yksityiskohdat aiheuttivat voimakkaimmat vau-efektit kirkkoa ensimmäisen kerran ihaillessani.
Chiesa del Gesù osoittautui upeaksi myös toisella vierailukerralla. Kuudentoista vuoden aikana muistikuvat kirkosta olivat ehtineet muuttua epämääräisiksi, lähinnä muistin vain sen suuren vaikutuksen, jonka vierailu kirkossa teki. Erityisen kivaa oli huomata kirkossa olevan vain kourallinen muita turisteja kanssamme samaan aikaan. Monien suositumpien kirkkojen tungoksesta ei ollut tietoakaan. Tämän vuoksi kirkko tarjoaakin mainiota vastapainoa vaikkapa myös väenpaljouden puolesta överille Pietarinkirkolle.
Vaikka Roomaan en ihan heti olekaan palaamassa, on ainakin yksi varma kohde jo tiedossa seuraavan vierailun ohjelmaan. Jotenkin en osaa kuvitella käyväni Roomassa ilman piipahdusta Chiesa del Gesùssa. Sen Pietarinkirkon voin hyvin jättää väliin.
Muut kirjoitukset aiheesta Rooma: