Keskeisellä paikalla Helsingissä sijaitseva Kansallismuseo on näyttävä rakennus, josta jää varmasti päällimmäisenä mieleen sisäänkäynnin yläpuolella kohoava 58 metriä korkea torni. Tänä syksynä museon torni on taas avattu yleisölle koronatauon jälkeen opastettujen kierrosten muodossa. Päätimme oitis tarttua tilaisuuteen.

Tornikierroksia on tarjolla lyhyenä ja pidempänä versiona. Molemmat ovat varattavissa 1-10 hengen ryhmille. Vartin lyhyt vierailu tornissa maksaa 25€ ryhmältä, kun pidempi tunnin opastettu kierros kustantaa arkisin 85€ ja viikonloppuisin 105€. Hinta on siis ryhmäkohtainen, joten kustannus per henkilö on sitä pienempi mitä isompi porukka torniin nousee kerralla. Tornikierroksen hinnan päälle tulee vielä museon pääsymaksu, jonka voi toki kuitata myös Museokortilla. Jos on liikkeellä yksin tai hyvin pienellä ryhmällä ja haluaa säästää, kannattaa kysellä vuoroja syyslomaviikolla 19.-24.10.2021 päivittäin klo 14 ja 16 järjestettäville tornikierroksille, joissa osallistujamaksu on vain 5€ per henkilö. Näissäkin museon pääsymaksu on maksettava erikseen. Ryhmäkoko on syyslomaviikon edullisilla kierroksillakin rajoitettu kymmeneen henkilöön, joten lähdöt täyttynevät nopeasti. Lisätiedot varauksen tekemisestä normaaleille kierroksille löytyvät täältä. Syyslomaviikon edullisille kierroksille pääset lyöttäytymään mukaan täältä. Kaikki kierrokset järjestetään säävarauksella.

Olimme tehneet varauksen useita viikkoja etukäteen, joten sään suhteen emme voineet muuta kuin toivoa parasta. Tällä kertaa voittoarpa osui kohdalle: pääsimme kiipeämään torniin viikon ensimmäisenä aurinkoisena päivänä. Tosin edellisenä päivänä tarkistamastani sääennusteesta poiketen aivan vierailun edellä taivaalta ryöpsähti kutsumaton sadekuuro. Onneksi tuokin ehti kuivahtaa kokoon ennen h-hetkeä. Oppaamme kertoi, ettei säävarauksesta tarvitse olla kovin huolissaan. Vesisateellakin torniin voidaan nousta, mutta todella kova tuuli voi kuitenkin kierroksen estää.

Torniin noustaan museon kertoman mukaan jyrkkiä portaita pitkin, mistä johtuen tornikierros ei valitettavasti sovi liikuntarajoitteisille. Ohjeissa varoitellaan myös korkeanpaikankammoisia. Minua huimaa jo jakkaralle noustessa, mutta houkutus upeiden maisemien äärelle pääsemisestä voitti kammoni korkeita paikkoja kohtaan. Portaat osoittautuivat todellisuudessa varsin leppoisiksi kiivetä ja jokaisella tasanteella pysähdyttiin tutustumaan museon suunnittelusta ja tornin peruskorjauksesta kertoviin infotauluihin. Maski naamallakaan nuo 174 porrasta eivät tuntuneet millään muotoa haastavilta, eikä ylhäällä huimannut maisemia ihaillessa. Kierroksella noustiin noin 40 metrin korkeudella sijaitsevalle tasanteelle. Puinen kierreportaikko olisi johtanut aivan tornin huipulle, mutta sinne ei kierroksella enää noustu. Ilmeisesti ylemmät tilat eivät ole riittävän turvallisia yleisölle avattaviksi.

Tällaisen innokkaan valokuvaajan onneksi tornin kaikilla neljällä sivulla on parveke, joiden kautta maisemaa pääsee ihailemaan ilman edessä olevaa lasia. Idän suuntaan avautuva parveke tosin ei ollut käytössä, sinne päästäkseen olisi pitänyt kiipeillä portaikon yli. Parvekkeenovien avautuessa olin iloinen, että olin pukeutunut lämpimästi.

Vartin pikakierroksella ehditään vain kiivetä torniin hetkeksi maisemia ihailemaan. Tämäkään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, jos varsinainen opastus ei niin kauheasti kiinnosta. Me valitsimme kuitenkin pidemmmän kierroksen, joka sisälsi myös rautaisannoksen rakennuksen historiaa. Kierros aloitettiin pääoven ulkopuolelta, jossa opas kertoi rakennuksen suunnittelusta, rakennustyöstä sekä esitteli julkisivun upeita yksityiskohtia. En voinut kuin ihmetellä, miten silmä ei ole noihin koristeluihin aiemmin osunut. Rakennuksen eri siipien erotkin ovat jääneet tyystin huomaamatta. Muodoissahan näkyy ilmiselvästi niin kirkkoa kuin linnaakin, riippuen vähän mistä suunnasta sattuu katsomaan.

Vaikka kansallismuseon historia olikin mielenkiintoinen, löytyi kierroksen paras anti kuitenkin sieltä itse tornista. Erityisesti niiden maisemien takiahan olimme tuon kierroksen varanneet. Aurinko oli jo ehtinyt piiloutua pilviverhon taakse, mutta silti näkymät olivat upeat jokaiseen ilmansuuntaan. Etelän suunnassa avautui Helsingin ydinkeskusta. Maiseman vasenta reunaa hallitsi Tuomiokirkko ja keskialuetta remonttia varten paketoitu Kiasma sekä Eduskuntatalo.

Lännessä päin pääsimme katselemaan Töölön kattojen yli. Keskeisten maamerkkien puutteen takia tämä suunta osoittautui joukon tylsimmäksi. Siksi olikin onnekasta, että aurinko oli ehtinyt kääntyä juuri tälle suunnalle. Näin tuima vastavalo ei päässyt kiusaamaan kiinnostavampien maisemien kuvausta.

Lopulta minun suosikkini ilmansuunnista oli pohjoinen, jossa maisema avautui museon pihalta aina Linnanmäelle asti. Erityisesti ruskan väreissä komeilevien puiden reunustama Töölönlahti näytti hienolta. Pasilan Triplan uudet korkeat talot, Linnunlaulun huvilat ja Linnanmäki muodostivat vain yksinkertaisesti todella kivan yhdistelmän. Tässä suunnassa ei myöskään juuri näkynyt rakennustelineitä eikä nostureita.

Voin suositella Kansallismuseon tornikierroksia kaikille kaupunkimaisemien ja historian ystäville. Enemmän maisemista kiinnostuneille lyhyempi kierros sopii paremmin, kun taas historianjanoisen kannattaa panostaa pidempään kierrokseen.