Kun viime kesänä reissusuunnitelmia pohtiessamme suunta näytti vääjäämättä kääntyvän pohjoiseen, totesimme heti ensimmäiseksi haluavamme vihdoin päästä kokeilemaan Inarin kuulun ravintolan Aanaarin. Olimme lukeneet ylistäviä arvioita tästä pohjoisen luonnon antimista innoituksensa ammentavasta ravintolasta. Marjat, poro, pohjoisten vesien kalat sekä etenkin jäkälä raaka-aineina kuulostivat erittäin mielenkiintoisilta. Reitti ehti niin suunnittelun edetessä kuin matkan jo ollessa käynnissäkin vaihtua moneen otteeseen, mutta suunnitelmia muutettiin aina niin, että Inari pysyi mukana ohjelmassa.

Kenties jossain Ranskassa ihmiset matkaavat kaupungeista maaseudulle jonkin huippuravintolan perässä, mutta Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu. Suomen ravintoloiden parhaimmisto on pääosin ryhmittynyt pienelle alalle Helsingin keskustaan. Onneksi meilläkin on poikkeuksia, kuten tämä Aanaar.

Ravintolan sisustus oli mukavan rauhallinen ja vaaleasävyinen. Illallispöytään istuessamme aurinko oli juuri lähtemässä laskuun ja Juutuanjoen pinnasta heijastuva valo alkoi kääntyä kullankeltaisen suuntaan. Televisiossa näkyi joen pohjaan lasketun kameran lähettämää kuvaa kalojen maailmasta.

Valitsimme ruokalistalta pidemmän viiden ruokalajin Inari menun sekä sille sovitetun viinipaketin ja jäimme odottelemaan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Annoksille oli viinien lisäksi etsitty myös alkoholittomat juomaparit, jotka sai pakettina vähän reilulla puolella viinipaketin hinnasta. Tätä vaihtoehtoa emme kuitenkaan kokeilleet.

Ennen ensimmäistä varsinaista ateriaa keittiö lähetti tervehdyksensä pienen makupalan muodossa. Jo tämä ensimmäinen maistiainen tarjottiin jäkälän kera. Savustettu jäkälä ei vielä vienyt kieltä mennessään, mutta se oli toki hauska lisä.

Ensimmäiset kaksi annosta olivat kalojen ympärille rakennettuja. Pääosaan nousivat Inarinjärven siika ja hauki. Sivuroolin esittäjistä mainittakoon väinönputki, jota hyödynnettiin myös myöhemmässä väliannoksessa. Pääruoka tarjottiin otsikolla Poro ja sen laidunmaa, missä laidunmaa viittasi lisukkeena komeilleeseen mustikalla maustettuun jäkälään. Jos savustettu jäkälä ei meitä vielä vakuuttanut, oli tämä mustikalla maustettu versio välitön suosikki. Poron paahtopaisti oli mielettömän mureaa ja poronverikumpus mainio lisuke, vaikka veri ainesosana ei vaimoa kovasti innostanutkaan.

Ennen jälkiruokaa oli vuorossa marjoista ja väinönputkesta koostettu raikas väliruoka. Illallisen makea päätösnumero puolestaan oli rakennettu hillasorbetin ympärille. Upea jälkiruoka kruunasi upean kokonaisuuden. Siihen vielä kahvit päälle ja olimme valmiita kömpimään yläkertaan unten maille. Majoittuminen kun hoitui kätevästi samassa rakennuksessa sijaitsevassa Hotelli Inarin Kultahovissa.

Korkeat odotukset voivat joskus tuottaa pettymyksen. Näin ei kuitenkaan käynyt Aanaarissa. Niin ruoka kuin palvelukin yllättivät positiivisesti, eikä laskukaan ollut Helsingin hintoihin tottuneelle paha. Kun myös silmiä hivelevän kauniiden annosten ja ruokajuomien yhteensovittaminen oli tehty taidolla, olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Vaikka pohjoinen ei ole suosikki-ilmansuuntamme, haluamme ehdottomasti palata takaisin näiden herkkujen äärelle.

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 11.7.2021 at 17:34

    Syyskuussa meillä on tarkoitus taas lähteä Lapissa käymään. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut useaan kertaan käytyä, mutta Aanaar on edelleen käymättä. Täytyypä pitää mielessä seuraavalla kerralla, luulen että tykkäämme.

    Vastaa
    1. Aron 12.7.2021 at 22:32

      Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Aanaar on mahtava ravintola. Mekin suuntaamme syksyllä taas kohti pohjoista, mutta valitettavasti tällä kertaa emme aivan pääse Inariin asti.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.