Viime kesänä satuin juuri sopivasti ennen pohjoiseen suuntautunutta kesälomamatkaamme tutustumaan telkkariuutisten välityksellä Pohjanmaan Vöyrillä sijaitsevaan Ehrs Parkeniin. Kyse on nyt jo edesmenneen Kreikkaintoilija Ernst Ehrsin rakentamasta patsaspuistosta. Paikka vaikutti sen verran erikoiselta, että päädyimme tekemään sen nähdäksemme pienen mutkan länsirannikon suunnalla kulkeneelta reitiltämme.

Puiston rakennelmat ovat betonisia ja peräisin 1980-luvulta. Ernst Ehrs vieraili Kreikassa aina tilaisuuden tullen ja ammensi sieltä ideoita puistoonsa. Loistonsa päivinä puisto oli niin hieno, että Kreikan televisio lähetti kuvausryhmän tekemään jutun tästä erikoisesta mini-Kreikasta pohjolassa.

Vuosiksi luonnon ja ilkikurisen nuorison armoille jääneet patsaat ja rakennelmat ovat ehtineet jäädä ryteikön jalkoihin ja kärsiä muutoinkin melkoisia vaurioita. Silti tämä ränsistyneisyys oikeastaan vain lisää paikan viehätystä. Eiväthän ne antiikin Kreikan rakennelmatkaan enää priimakunnossa ole. Jotenkin voisi jopa kuvitella patsaiden olevan todellista ikäänsä vanhempia. Betonista pintaakaan ei oikeastaan huomaa ennen kuin läheltä katsoen. Oikein mielikuvitustaan pinnistäen voisi siis hetken kuvitella saapuneensa Kreikkaan.

Puisto näkyy löytyvän Googlen kartasta nimellä Bergpark, joka lienee koko puiston virallinen nimi. Patsaat, suihkulähteet ja pylväiden reunustamat paviljongit sijaitsevat korkealle kohoavan Grannasbergetin kallion etelärinteellä ihan lähellä Vöyrin keskustaa.

Puisto ei varsinaisesti ole suuren suuri, eikä nähtävää ole kovinkaan paljoa. Sen verran erikoisesta nähtävyydestä kuitenkin on kyse, että kyllä sen vuoksi pieni mutka kannattaa tehdä. Osa patsaista on jo niin pahasti villinä kasvavan pensaikon sisässä, ettei niitä oikein pääse katsomaan lähempää ilman reilua sukellusta ryteikön syövereihin. Kenties vähän paksummissa vaatteissa pusikon läpi olisi pystynyt tunkeutumaan ilman suurempia naarmuja ja hankaumia, mutta hellevarustuksessa emme moiseen viitsineet lähteä. Samaa sukellusta oli kanssamme samaan aikaan suunnittelemassa myös äidin ja kahden teinitytön ryhmä, joka lopulta päätyi samaan ratkaisuun kuin mekin.

Kuin pisteenä iin päälle ylimpänä kalliolla on riimukirjaimin koristeltu vene, josta avautuu upea näköala yli muutoin tasaisen pohjalaismaiseman. Maisema oli niin hieno, että lopulta suurin osa Vöyrissä viettämästämme ajasta kului sen ihailuun.