Edellinen osa: osa 1: Matka pohjoiseen, Seuraava osa: osa 3: Lofootit

Ensimmäinen kohteemme Norjan puolella oli Tromssa, jonne meidän oli aluksi tarkoitus majoittua kahdeksi yöksi. Ensimmäisen reittimuutoksen yhteydessä pidensimme vierailuamme neljän yön pituiseksi, mutta jo heti kaupunkiin saavuttuamme vaihdoimme viimeisten kahden yön majapaikkamme läheiselle Sommarøyn saarelle. Lappeenrannan kokoinen Tromssa oli kiva kaupunki, mutta se ei kuitenkaan tuntunut ihan niin mielenkiintoiselta, että olisimme jaksaneet koluta sitä pidempään, etenkään sääennusteen lupaillessa viimeisille päiville pelkkää sadetta.

Kaupunki, jossa lokit pesivät talojen seinillä

Majoituimme Tromssassa hyvällä paikalla keskustassa sijaitsevassa Enter City -huoneistohotellissa. Aamiaista ei huoneen hintaan kuulunut, mutta keittokomerolla varustetussa kämpässä sellaisen valmisti kätevästi itsekin. Korona-aikana Enter Cityn ja parin korttelin päässä sijaitsevan sisarhotelli Enter Vikingin respatoiminnot oli yhdistetty jälkimmäisen tiloihin. Avaimet oli siis noudettava naapurista, mikä ei onneksi ollut kovin iso ylimääräinen mutka.

Majapaikan yksi parhaista puolista oli kaupungin yleiseen hintatasoon nähden edullinen pysäköintimahdollisuus omassa hallissa. Kovinkaan monissa Tromssan hotelleista ei näkynyt olevan pysäköintimahdollisuutta tarjolla ja kaupungin pysäköintilaitokset tuntuivat nyhtävän hyviä hintoja. Varoituksen sana Enter Cityn parkkihallista lienee kuitenkin paikallaan. Katumaasturin kokoisella autolla hallista poistuttuaan voi peilejä laskiessaan päätyä pienempään lukumäärään kuin edellisellä tarkistuksella. Ramppi on tooodella tiukka. Onneksi meillä oli pieni auto.

Ensimmäinen Tromssasta mieleen tuleva sana on lokki. Ensikosketukseni kaupungin lokkeihin tapahtui jo asioidessani hotellin respassa, jossa asiointikielenä toimi suomi. Vuorossa kun sattui olemaan suomalainen nainen. Avaimia odotellessani kuulin takaa päin lähestyvää kitisevää ääntä, jonka arvelin aluksi olevan mekaanista alkuperää. Vilkaisu alas paljasti äänen lähteeksi kuitenkin valtavan lokinpoikasen. Se oli läpsytellyt räpyläjaloillaan automaattiovesta sisälle ja nokki parhaillaan vastaanottotiskin alareunaa. Virkailijan ilme oli lievästi sanoen hämmentynyt, kun ilmoitin hänelle lokin juuri kävelleen sisälle. Hän ei selvästi ollut vielä oppinut kaupungin tavoille, sillä avuksi lintua häätämään oli pyydettävä norjalainen kollega. Paikallinen oman toimensa ohella ornitologi, nuori nainen hänkin, saapui paikalle takahuoneesta ja hätisti ilmeenkään värähtämättä surkeasti protestoivan linnun takaisin kadulle.

Pian huomasin, että lokkeja oli Tromssassa joka paikassa. Tokihan lokkeja on riesaksi asti Helsingissäkin, mutta meillä ne sentään vaivautuvat rakentamaan pesänsä luodoille ja saariin tai jonnekin muuten vain suojaisiin paikkoihin. Tromssan lokit sen sijaan olivat vallanneet talojen seinät pesäpaikoikseen. Pienimmätkin vaakasuorat pinnat, olivat ne sitten ikkunalautoja tai valonheittimiä, kelpasivat pesän alustaksi. Kaikki valkoinen väri Tromssan kaduilla ja jalkakäytävillä ei siksi suinkaan liittynyt ajoratamaalauksiin.

Kalliolle, kukkulalle

Päätimme heti myöhäisen lounaan nautittuamme lähteä kohti kaupungin parasta näköalapaikkaa Storsteineniä. Nyppylälle olisi voinut kipaista joko polkua tai rappusia pitkin. Koska tarjolla oli myös köysirata, valitsimme sen. Mäelle 420 metriin merenpinnan tasosta olisi oikeasti ollut melkoinen kipuaminen. Köysiradan normaalisti 25 henkeä vetäviin koppeihin otettiin korona-aikana huomattavasti vähemmän väkeä ja koppien kosketuspinnat desinfioitiin huolellisesti ryhmien välissä. Köysiradalle jonottaessamme taisimme nähdä kerralla enemmän ihmisiä kuin missään muualla Tromssassa.

Ylhäältä kalliolta avautuivat upeat näkymät yli koko kaupungin ja saimme ihailla niitä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli ehtinyt jo laskea hiukan 20 asteen alapuolelle, mutta silti jotkut sitkeät sissit olivat liikkeellä shortsivarustuksessa. Jäämereltä käyvä tuulenvire oli sen verran viileä, että minä pidin takin päälläni. Vaikka köysirata toi lisää väkeä ylös tasaisena virtana, ei ylhäällä ollut ruuhkaa. Tilaa oli tarjolla valtavasti ja osa ihmisistä jatkoi joka tapauksessa vielä ylemmäs johtaville vaelluspoluille. Tykkäsimme maisemista niin paljon, että vietimme ylhäällä hyvän tovin. Takaisin alaspäin palatessamme osui kanssamme samaan koppiin suomalaisseurue, jonka kanssa olimme matkanneet myös ylös kukkulalle.

Pyykkipäivä

Seuraavaksi päiväksi oli Tromssaan luvassa sadetta, mutta silti aamulla verhoja raottaessamme totesimme auringon paistavan. Pilviäkään ei taivaalla juuri näkynyt. Olimme varanneet sadepäivän tekemisiksi pyykinpesua ja lautapelailua, mutta nämä aktiviteetit saivat siirtyä myöhemmäksi. Sen sijaan lähdimme heti aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupungin keskustaan.

Tromssa osoittautui varsin viehättäväksi kaupungiksi. Erityisesti vanhat värikkäät puutalot olivat kauniita. Keskustassa oli kiva kävelykatu ja muutenkin autoliikenne oli hyvin maltillista. Kaupunkiin tutustuminen kävi siis erittäin kätevästi jalkaisin. Auton ajaminen hotellin hallista olisikin ollut ihan liian jännää hommaa, joten välttelin sitä mieluusti.

Iltapäivän puolella taivas alkoi jo olla kokonaan harmaa, mutta sadetta ei edelleenkään kuulunut. Päätimme kuitenkin siirtyä pyykkihuollon pariin, sillä seuraavaa pesumahdollisuutta joutuisimme odottamaan toista viikkoa. Koneiden tehdessä työtään alkoi se sadekin vihdoin ja sitä riitti lopulta koko illaksi. Onneksi meidän ei tarvinnut lähteä kauas edes illallista varten, sillä kadun toiselta puolelta löytyi ihan kelvollinen Egon-ketjun ravintola.

Kesäsaarelle

Toisena Tromssan aamuna olikin sitten vuorossa laukkujen pakkaaminen ja matka kohti Sommarøyta eli kesäsaarta. Sääennuste ei mitään kovin kummoista keliä lupaillut sinnekään, mutta saisimmepa sentään jotain vaihtelua maisemiin. Saarelle oli Tromssasta vain vähän reilun tunnin ajomatka. Matkan varrella teimme pikaisen pysähdyksen hienon Jäämerenkatedraalin luona. Tai oikeastaan teimme katedraalin takia ylimääräisin kierroksen, koska kirkko sijaitsi ihan eri suunnassa kuin kohteemme.

Kaupunkialueen ulkopuolelle päästyämme tie kävi rauhalliseksi. Toisaalta se myös kapeni niin paljon, ettei sille juuri enempää liikennettä olisi mahtunutkaan. Vastaantulijan kohdalla oli pakko hieman höllätä kaasua ja väistää kohti piennarta. Maisemat matkalla olivat todella upeat. Pysähdyimme kahvitauolle pienen suolammen rannalle ja vielä myöhemmin lyhyelle valokuvaustauolle vuonon pohjukan tuntumaan. Luonnon rauhaa rikkoi vain melkoisen matalalla ohi jyristellyt ilmavoimien hävittäjä.

Majoituimme kahdeksi yöksi Sommarøy Arctic Hoteliin, joka nimestään huolimatta sijaitsi oikeasti viereisellä Hillesøyan saarella. Piskuiselle Sommarøylle johti kaksi siltaa, jotka olivat molemmat yksikaistaisia, eli niillä mahtui ajamaan vain yhteen suuntaan kerrallaan. Mantereen suunnalta saarelle kulkeva Sommarøyabrua oli näistä vilkkaammin liikennöity ja sillä oli liikennevalo-ohjaus. Hillesøyalle vievällä sillalla ei liikennevaloja ollut ja sen kohdalla näimme parikin peruuttelutilannetta. Hotellimme oli uudenkarhea ja huoneemme parvekkeelta avautui näkymä merelle. Valitettavasti huoneessa oli aivan tolkuttoman kylmä. Ilmanvaihdossa oli ilmeisesti jotain vikaa, jota ei vierailumme aikana saatu korjattua.

Pohjolan paratiisirannat

Sääennusteesta huolimatta Sommarøylla satoi vettä vain iltaisin ja öisin. Näin ollen pääsimme ihailemaan maisemia kaikessa rauhassa ilman sadevarusteita. Pääosin näillä kierroksillamme sää oli aurinkoinen. Hetkittäin tarjolla oli ihan ehtaa rantakeliäkin lämpötilan kohotessa 20 asteen yläpuolelle. Väkeä saarta täplittävillä pienillä rannoilla oli kiireisimpinäkin aikoina vain kourallinen, mutta silti tästäkin joukosta löytyi useampi auringonottaja ja uimari. Minulle riitti sormen kastaminen Jäämereen, vaimo sentään uskaltautui kahlaamaan. Vesi oli kylmää.

Rantahiekalla oli kuitenkin helppo unohtaa ainakin hetkeksi liikkuvansa pohjolan perukoilla. Valkoinen hiekka ja turkoosinvärinen vesi toivat mieleen jonkin etelän lomaparatiisin, josta olen nähnyt vain valokuvia. Karibia mainitaan usein Sommarøyn yhteydessä. Noita maisemia katsellessani olin todella iloinen tästä viimeisimmästä reittimuutoksesta.

Sommarøy oli oikeasti todella pieni saari. Asukkaita oli vain jokunen sata, ruokakauppoja yksi ja kahviloita saman verran. Olipa saarella jonkinlainen vaatekauppakin. Me hyödynsimme hotellimme palveluja niin lounaan kuin illallisenkin suhteen. Etenkään illallista en voi kuitenkaan suositella. Sekä kala että burger oli saatu kuivatettua melko tympeiksi ja mauttomiksi. Iloisena yllätyksenä lounaan kanasalaatti oli mainio. Ehkä se parempi kokki tykkäsi työskennellä päivävuorossa.

Kohti Lofootteja

Kahden kesäsaarella viettämämme päivän jälkeen käänsimme auton keulan kohti Lofoottien saaristoa. Välimatka oli sen verran pitkä, että jaoimme urakan kahdelle päivälle. Tälle reitille osui monia mielenkiintoisia pysähdyspaikkoja, kuten Sir Henrin vesiputous ja useampikin toisen maailmansodan Narvikin taistelun muistomerkki. Pysähdyimme myös katsomaan tarkemmin vuonossa bongaamaamme polskijaa, joka osoittautui jonkinlaiseksi delfiininsukuiseksi merinisäkkääksi. Otus polski valitettavasti sen verran etäällä rannasta, ettei valokuvaa kannattanut mukana olevalla kalustolla edes yrittää.

Majoituimme matkalla yhdeksi yöksi Narvikin lentokentän kupeeseen lentokenttähotelliin. Jos Sommarøyn hotellissa oli kylmä, oli lentokenttähotellin huone kuin sauna. Ilmanvaihto jaksoi puhkua vain muutaman minuutin kerrallaan, kun sen napista laittoi päälle. Asiaa ei lainkaan auttanut se, että huone oli aivan tolkuttoman pieni. Hetken verran kuumassa ja seisovassa ilmassa hikoiltuamme päätin kilauttaa henkilökunnalle.

Hotellin respassa ei ollut iltapäivällä enää ketään paikalla, vaan puhelimeen vastattiin muualta käsin, taustaäänistä päätellen hotelliyrittäjän kotoa. Avuksemme riensi muutaman minuutin kuluttua sattumalta sopivasti paikalla ollut henkilökuntaan kuuluva nuori nainen, joka ei kuitenkaan osannut tehdä ongelmalle mitään. Hän ei tuntunut muutenkaan ymmärtävän koko ilmanvaihdosta hölkkäsen pöläystä. Uuden huoneen hän kuitenkin pystyi järjestämään, tällä kertaa hotellin varjoisammalta puolelta. Ilmanvaihto ei toiminut sielläkään, mutta onneksi aurinko ei ollut paistanut huoneeseen koko päivää. Seisova ja miellyttävän lämpöinen ilma oli aiempaa parempi yhdistelmä.

Illallisvaihtoehtoinamme olivat kuppinuudelit ja hotellin naapurissa sijaitsevan Evenes Grillin antimet. Kävin vilkaisemassa jälkimmäistä tarkemmin ja päädyin tilaamaan meille mukaan otettavaksi pizzat, jotka paljastuivat kohtalaisen hintaviksi. Vaan Norjahan on kallis maa, ehkä tuolla pohjolan perukoilla voi pizzastaan joutua maksamaan lähemmäs parikymmentä euroa. Lättyjen valmistuttua syy kovaan hintaan selvisi. Pizzat olivat paksuudeltaan lähellä pannupizzoja ja lisäksi vielä perhekokoa. Massiivisuutta korostivat entisestään valtavat pizzalaatikot, joissa oli onneksi kuitenkin aika paljon kasvunvaraa. Jaksoimme syödä vain toisen pizzan ja vähän päälle. Pizzalaatikot eivät mahtuneet huoneen roskikseen ja muutenkin ne veivät huomattavan osan pikkiriikkisestä tilastamme. Paremman idean puutteessa keksin viedä laatikot alkuperäiseen huoneeseemme, jonka avain minulla oli edelleen taskussani. Meillä oli siis lopulta käytössämme kaksi huonetta, joista toisessa majoituimme ja toinen oli pizzalaatikoita varten. Kuinka kätevää. Onneksi hotellin käyttöaste ei vaikuttanut kovin korkealta.

Lentokenttähotellin aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa ja saavuimme iltapäivän puolella vihdoin perille pääkohteeseemme Lofooteille. Kiersimme näitä kauniita saaria kaikkiaan neljän päivän ajan Hennigsværin majapaikastamme käsin. Tarinan seuraavassa osassa onkin tarjolla niin huikeita maisemia kuin upeita auringonlaskujakin, sekä pieni välähdys kuninkaallista loistoa.

Seuraavaksi: osa 3: Lofootit
Takaisin alkuun: Pohjois-Norjan roadtrip 2020

Joitain hintoja:

  • Majoittuminen Enter City Hotelissa (2h huone, 2 yötä): 210,14€ (105,07€ / yö)
  • Pysäköinti Enter City Hotelissa: 8,68€ / vrk
  • Lounas Burgrissa: 29,55€ / henkilö
  • Pullakahvit Kaffebønnassa: 14,89€ / henkilö
  • Illallinen Egonissa: 24,43€ / henkilö
  • Majoittuminen Sommarøy Arctic Hotelissa (2h huone, 2 yötä, aamiainen): 249,73€ (124,87€ / yö)
  • Lounas Sommarøy Arctic Hotelissa: 19,86€ / henkilö
  • Illallinen Sommarøy Arctic Hotelissa: 25,23€ / henkilö
  • Majoittuminen Evenes Airport Hotelissa (2h huone, 1 yö): 97,67€
  • Valtavat pizzat Evenes Grillissä: 19,16€ / henkilö

4 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.9.2020 at 21:14

    Lofooteillakin noita lokkeja näytti joissain paikoissa pesivän talojen seinillä, mutta ei kylläkään noin paljoa kuin Tromssassa. Nuo lumihuippuiset vuoret ovat kyllä erittäin näyttäviä. Ja toden totta nuo välimatkat olivat tuolla kyllä valtavia ja keskinopeus jää väkisinkin melko alhaiseksi. On sen vuoksi varsin todennäköistä, että Kilpisjärven kautta ei tuonne enää tule lähdettyä, vaikka muuten saatetaan hyvinkin käydä tuolla.

    Vastaa
    1. Aron 6.9.2020 at 21:59

      Mekin törmäsimme näihin seinälokkeihin myös Lofooteilla, mutta ne eivät enää herättäneet samanlaista kummastusta Tromssan jälkeen. Voisimme harkita hieman samanlaista automatkaa toistekin, mutta ehkä kuljettaisimme auton junalla Lappiin ja jatkaisimme vasta sitten omilla pyörillä.

      Vastaa
  2. Reissu-Jani 12.9.2020 at 09:05

    Norjan hintataso jaksaa hämmästyttää. Samoin se, että kaupoissa on TODELLA paljon pakasteita eikä tuoretta tuotetta niinkään paljon. Kesällä tuli nähtyä Karigasniemellä kuinka “norjalaisia varten” oli todella isot lihatiskit muuten niin pienen valikoiman rinnalla. Ostivat kilotolkulla sitä lihaa sekä tietyisti viereisestä Alkosta juomia. Nuo Norjan ravintolahinnat ovat myös 2x Suomeen verrattuna – omatoiminen ruokailu tuli halvemmaksi.

    Muuten olipa hienoja ja aurinkoisia kuvia – Tromsasta ja ympäristöstä. Tromsassa on/oli mielenkiintoinen napamatkailun (Admunsen) museo.

    Vastaa
    1. Aron 15.9.2020 at 22:15

      Joitain erikoisia tilanteita tuli meillekin vastaan ruokakaupassa, kun valikoima ei ihan vastannut odotuksia.

      Meille sattui kyllä hieno sää Tromssan vierailulla. Museot jäivät nyt näkemättä, täytyy tutustua tuohon seuraavalla kerralla.

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *