Lähtiessämme ajamaan Lofooteilta kotia kohti meillä oli vielä jäljellä neljä yöpymistä Norjan puolella ja saman verran Suomessa ennen kuin reissu olisi ohi. Teimme kuitenkin tälläkin pätkällä matkaohjelmaan pari muutosta, joiden myötä kotimatka lyheni yhdellä päivällä ja yksi Norjan yöpymisistä siirtyi rajan yli Suomen puolelle. Lopulta jäljellä olikin enää kolme yöpymistä Norjan ja neljä Suomen puolella.

Harmaa Narvik

Ensimmäinen yöpymispaikka kotimatkallamme löytyi Narvikin kaupungista, jonne tie kulki miltei koko matkan tuttua reittiä. Olimme ajaneet samaista E10-tietä jo Lofooteille päin matkatessamme. Harkitsimme myös vaihtoehtoista mielenkiintoisempaa reittiä, joka olisi sisältänyt kaksi lauttamatkaa. Näistä ensimmäisen eli Svolværista Skutvikiin kulkevan lautan hölmö aikataulu kuitenkin ratkaisi asian E10-tien eduksi. Meidän olisi ollut pakko valita tarjolla olevista vaihtoehdoista aamukahdeksan lautta ehtiäksemme saman vuorokauden puolella Narvikiin ja sitä varten meidän olisi pitänyt herätä aivan naurettavan aikaisin. Kun sääkin oli merimaisemien ihailuun turhan harmaa, vastasimme lauttamatkalle ei kiitos.

Matka Narvikiin ei tarjonnut yllätyksiä, emmekä juuri pysähdelleet pakollisten huoltotaukojen lisäksi. Olimme ostaneet matkaeväitä Henningsværin kyläkaupasta ja mussutimme niitä levähdyspaikalla, koska emme löytäneet kartasta katsoen reitin varrelta mitään sopivaa ruokapaikkaa. Kahvikin löytyi omasta termarista. Sää oli alkumatkasta jopa aurinkoinen, mutta pilvipeite tiheni päivän mittaan.

Narvik oli erikoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Hotellimme Scandic törrötti irvokkaana modernina toteemina muuten pääosin vanhahkon rakennuskannan keskellä. Harkitsimme maisemien ihailua korkealta kalliolta, jonne olisi päässyt köysiradalla, mutta harmaa sää lannisti suurimman innon. Kallion huippu oli hetkittäin niin pahasti pilvien peitossa, ettei sieltä olisi välttämättä nähnyt mitään. Sotamuseo olisi ollut vielä hetken verran auki, mutta lopulta sekään ei vetänyt tarpeeksi puoleensa. Kävelykierros keskustassa sai luvan riittää iltapäivän ohjelmaksi.

Narvikin keskustan mielenkiintoisinta antia olivat useat patsaat. Näiden joukossa oli 60 vuotta Hiroshimaan pudotetun atomipommin jälkeen vuonna 2006 paljastettu nukkuvaa vauvaa esittävä Rauha on lupaus tulevaisuudesta. Huomiomme kiinnittyi myös tuimailmeistä vanhaa rouvaa esittävään patsaaseen, joka näytti kovin tutulta. Samanlaisen patsaan nimeltään Matkustaja olimme nimittäin bonganneet jo Tromssassa istumasta bussipysäkin vieressä. Rouva oli siis joko päässyt vihdoin bussin kyytiin tai sitten kyse oli identtisistä patsassiskoksista.

Hotellillemme on annettava erikoismaininta koronavalmistautumisesta. Tämä oli ensimmäinen reissun majapaikoista, jossa annettiin sisäänkirjautumisen yhteydessä selkeä ohjeistus turvaväleistä. Hississäkin saisi matkustaa vain yksi seurue kerrallaan. Aamiaisen ruuhkaisuudesta myös varoitettiin, mutta kuulemma nyt tilanne ei olisi erityisen paha, koska hotelli ei ollut kovin täynnä. Selvitimme varmuudeksi kuitenkin ruuhkaisimman aamiaisajan ja pyrimme itse menemään syömään sen ulkopuolella.

Huomasimme pian, etteivät ohjeet olleet menneet perille aivan kaikille hotellivieraille. Muissa reissumme hotelleista ihmiset olivat käyttäytyneet hyvin ilman erillistä ohjeistustakin huolehtien turvaväleistä ja kulkien käsidesipisteen kautta paikalle saapuessaan. Narvikin Scandicin asiakkaat sen sijaan vaikuttivat olevan autuaan tietämättömiä koko koronasta. Hissiseuraksi tungettiin sen kummemmin kursailematta ja aamiaisella vallinnut tungos olisi ollut kamala kokemus ilman koronaakin. Vaikka saavuimme aamiaiselle heti tarjoilun alussa, olivat pöydät pian täynnä ja ihmiset tunkivat iholle ahtaissa tiloissa. Soppaa olivat hämmentämässä ainakin kokit strepto ja stafilo, kun ihmiset aivastelivat ensin käsiinsä ja kaivelivat sitten tarjottavia yhteisillä ottimilla. Nami.

Kun itse kaupunkikin vaikutti hieman tylsähköltä kävelykierroksemme perusteella, ei Narvik varsinaisesti päässyt loistamaan positiivisten kokemusten osalta. Fiiliksiin saattoivat myös vaikuttaa kotimatkan alkamisen haikeus ja sen myötä potemamme lofoottikrapula. Päätimme aamulla eteenpäin suunnatessamme yrittää vielä vilkaista kaupungin kirkkoa, joka näytti ihan kivalta. Kirkosta löytyi varsin hyvin tietoa netistä, mutta aukioloaikoja ei oltu katsottu aiheelliseksi kertoa. Perillä totesimme ovien olevan kiinni. Saivat pitää tunkkinsa, lähdimme jatkamaan matkaa kotia kohti.

Altan kalliokaiverrukset

Harmaa sää jatkui lähtiessämme ajelemaan Narvikista tietä E6 pitkin kohti Altaa. Tämäkin pätkä oli vanhan kertausta aina Tromssan nurkille asti. Päätimme kuitenkin valita osalle matkasta vaihtoehtoisen reitin numero 87. Tämä liikenteeltään hiljainen pikkutie pidensi päivämatkaamme noin vartilla, mutta tarjosi vastaavasti vähän vaihtelua maisemiin. Harmaa sää ei ollut paras mahdollinen maisemien ihailuun, mutta pysähdyimme silti katsomaan lähemmin pariakin tielle näkynyttä puukirkkoa.

Tien varren hirvieläinkokoelmamme täydentyi nähtyämme aiemmin bongattujen peuran ja poron lisäksi myös hirven tien penkkaa lähestymässä Yykeänperän tienoilla. Ei ollut liioittelua se viitisenkymmentä metriä aiemmin tien varressa nököttänyt hirvivaaran merkki. Harmaasta säästä huolimatta noilla main maisemat olivat todella upeat Lyngenin alppien kohotessa taivasta kohti vuonon vastarannalla. Hienoja vesiputouksiakin näkyi parinsadan metrin välein.

Pysähdyimme yöksi pieneen Sørkjosenin kylään, josta löytyi hiljattain valmistunut huoneistohotelli. Majapaikassa oli myös yhteiskäyttöinen pyykkikone, jonka laitoimmekin heti töihin. Huoneiston hintaan kuuluvan aamiaisen tarvikkeet oli toimitettu jo valmiiksi huoneemme jääkaappiin. Pyykin peseytymistä odotellessa pelailimme lautapeliä ja kuuntelimme sateen ropinaa.

Aamulla matka jatkui kohti Altaa edelleen harmaan sään vallitessa. Hetkittäin ajelimme aivan pilvessä, sillä tien kiivettyä korkealle mäelle oli edessä pelkkää harmautta. Näkyvyys oli hetken matkaa todella heikko. Mäen laella sijaitsevalta levähdyspaikalta avautuivat kuitenkin upeat näkymät pilvien lomasta alas vuonolle.

Aivan loppumatkasta aurinko kaivautui pieneksi hetkeksi esiin paksun pilviverhon takaa, mutta päätti pian piiloutua uudestaan. Pysähdyimme ennen kaupungin keskustaan saapumistamme kivikautisista kalliokaiverruksistaan kuuluisalla Altan museolla. Museo koostui sisätiloissa esillä olevista näyttelyistä ja ulkona rannan tuntumassa kulkevista poluista, joiden varsilta löytyi noita Unescon maailmanperintöluetteloonkin päässeitä kalliokaiverruksia. Kiersimme poluista toisen ja tutustuimme myös osaan museon näyttelyistä. Kaiverrukset olivat todella mielenkiintoisia, mutta niihin tutustumiseeen olisi kannattanut varata enemmän aikaa. Pelkästään polkujen kiertämiseen olisi kulunut helposti pari tuntia. Mahdollisesti pysähdymmekin Altassa vielä joskus uudemman kerran.

Itse Altan kaupunki ei vaikuttanut juuri Narvikia mielenkiintoisemmalta. Keskusta tuntui koostuvan muutamasta ostarista ja sinällään varsin mielenkiintoiselta näyttävästä revontulten katedraalista. Viimeksi mainittu teräspintainen kirkko oli tietysti kiinni, eikä avautuisi ennen kuin seuraavalla viikolla. Aukioloajat sentään löytyivät netistä. Katselimme kirkkoa siis pelkästään ulkoa päin.

Altan majapaikkamme Thon Hotel Altan hotellivieraat tuntuivat käyttäytyvän Narvikin Scandicin asiakkaita paremmin. Aamiaisella tungos ei ollut yhtä ahdistavalla tasolla, vaikka kaikki pöydät olivatkin täynnä. Olen yöpynyt Thon-ketjun hotelleissa työmatkoillani Oslossa, joten tiesin odottaa hyvää aamiaista. Ketjun tämäkään piste ei tuottanut pettymystä tässä suhteessa. Ainoa moitteen sana hotellille tulee huoneeseen johtavasta käytävästä, joka kilvoitteli selvästi roskaisimman hotellikäytävän tittelistä.

Tarkoituksemme oli jatkaa Altasta Hammerfestiin, mutta vaihdoimmekin taas suunnitelmaa lennosta. Seuraavan päivän lyhyt siirtymä piteni huomattavasti valitessamme seuraavaksi majoituskohteeksi Utsjoen. Norja sai siis jäädä taakse päivän alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin.

Takaisin Suomessa

Viimeinen päivämatka Norjan puolella käynnistyi sateen ropistessa tuulilasiin. Varsin pian sade kuitenkin kuivui kokoon ja aurinko tuli esiin. Tie kulki jonkin matkaa kanjonissa Altaelvan pienemmän sivujoen uomaa seuraillen. Alueella riittää kanjoneita muutenkin ja varsinainen Altan kanjoni on jopa Pohjois-Euroopan suurin laatuaan. Sinne ei kuitenkaan ollut meidän aikataulullamme mitään asiaa, sillä noiden maisemien ihailu olisi vaatinut useamman tunnin vaelluksen.

Vaan eipä maisemissa ollut valittamista, vaikka emme tieltä poistuneetkaan. Reittimme kohosi vuoroin ylämäkeen ja vuoroin laskimme alas. Rinteet olivat jyrkkiä, ja liikennemerkkien suhteellisten korkeuserojen mukaan kyseessä olivat selkeästi jyrkimmät mäet, joita olen autolla ajanut.

Sää vaihteli matkan aikana sateisesta pelkästään pilviseen ja hetkittäin jopa aurinkoiseen asti. Matkan viimeinen Norjan osuus taittui Tenojokea seuraillen Suomen jo näkyessä vastarannalla. Rantamaisemat tarjosivat monenlaista nähtävää, kuten hiekkasärkällä aurinkoa ottavia poroja. Lämpötila ei ollut ihan rantaleikkeihin innostava, sillä elohopea ei juuri yli kymmenen asteen kohonnut.

Saavuimme Suomen puolelle ylittäessämme Tenojoen näyttävää Saamen siltaa pitkin ja suuntasimme suorinta tietä majapaikkaamme Lomakylä Valleen, josta olimme varanneet mökin. Söimme illallisen Lomakylän mainioksi osoittautuneessa Deatnu-ravintolassa ja vietimme illan mökissämme Tenon rantamaisemissa. Oma mökki tuntui erityisesti Narvikin ja Altan keskustahotellien jälkeen kivalta vaihtelulta. Lomakylässä saimme todella ystävällistä palvelua. Tänne voisimme hyvin tulla uudelleen vaikka vähän pidemmäksikin aikaa.

Lomakylässä oli todella turvallista nukkua, sillä paikan piha oli yön ajan täynnä poliisiautoja ja -moottoripyöriä. Poliiseja saapui paikalle yksi kerrallaan illallisella ollessamme. Ensimmäisen kohdalla arvelin, että partio tuli vain hakemaan kahvia tai pientä huikopalaa työvuoronsa aikana. Kun virkapukuista porukkaa lappoi paikalle lisää, päättelimme kyseessä olevan jonkin aivan muun syyn. Lopulta osoittautui, että Lapin poliisipiirillä oli yksi isompi mökki varattuna lomakylästä. Kyseessä saattoi siis olla jokin koulutustilaisuus tai vastaava.

Inari ja ihana Aanaar

Reissumme Suomen kohteista meille tärkein oli Inari ja siellä erityisesti hienoja arvioita saanut ravintola Aanaar. Maamme parhaiden ravintoloiden listojen kärjessä on totuttu näkemään hyvin harvoja ravintoloita Helsingin ulkopuolelta ja nekin harvat ovat sijainneet kasvukeskuksissa tai ainakin niiden välittömässä lähipiirissä. Pohjoiseen lähiruokaan nojaava Aanaar on raikas tuulahdus tässä joukossa. Suomen gastronomian seura valitsi Aanaarin tänä vuonna vuoden ravintolaksi, eikä ravintola ole outo ilmestys muillakaan maamme huippuravintoloiden listoilla.

Päivämatkamme Utsjoelta Inariin oli mukavan lyhyt. Tämän etapin pitäminen lyhyenä olikin tärkein syy edelliselle reittimuutoksellemme. Halusimme tutustua rauhassa Siidan saamelaismuseoon ja nyt siihen jäikin hienosti aikaa. Museon laajennusremontti oli juuri käynnissä, mutta se ei haitannut vierailua. Haukkasimme ennen kierrosta pikaisen lounaan museon kahvilassa, joka osoittautui tarjonnaltaan mainioksi. Ruokailun jälkeen aloitimme kokoelmaan tutustumisen hienosti toteutetusta kuukausien mukaan etenevästä päänäyttelystä, joka esitteli alueen luontoa ja saamelaisia perinteitä. Katsoimme myös toisen esillä olleista valokuvanäyttelyistä ja tutustuimme ulkomuseon perinteisiin rakennuksiin. Iloksemme Siida oli museokorttikohde.

Museokierroksen jälkeen asetuimme taloksi Hotelli Kultahoviin, joka oli Kilpisjärven hotellimme tapaan entinen Lapin retkeilymaja. Kultahovin huoneita oli selvästi modernisoitu, joskin ilme oli hyvin retrohenkinen. Äänieristys oli täälläkin olematon ja huone oli lisäksi jääkylmä. Ikkuna oli jäänyt siivouksen jäljiltä auki ja ulkona vallinnut kostea kylmyys oli ehtinyt asettua taloksi. Kun patterin termostaatin veivaaminen ei tuottanut toivottua tulosta, pyysimme henkilökunnalta lisäpeitot. Ravintola Aanaar toimii hotellin yhteydessä, joten illallispöytään ei ollut pitkä matka.

Odotuksemme Aanaarin illallista kohtaan olivat todella korkealla, mutta silti ravintola onnistui ne ylittämään. Söimme mm. jäkälää kahdella eri tavalla valmistettuna, poron lihaa ja verta sekä Lapin kaloja ja marjoja. Viiden ruokalajin menu oli tasoonsa nähden maltillisesti hinnoiteltu ja viinipaketti jopa hämmentävän halpa. Viinit olivat myös nappivalintoja ruoan kumppaneiksi, mikä ei aina ole itsestäänselvyys edes tämän tasoisissa ravintoloissa. Otin vain puolikkaan kaadon viinejä, mutta tuokin määrä riitti mainiosti hienoista makupareista nauttimiseen. Vaikka Lappi ei muuten kiinnostaisikaan, on yksin Aanaar jo riittävä syy Inariin asti matkustamiselle.

Viileydestä ja äänieristyksen puutteesta huolimatta nukuimme Kutahovissa hyvin. Ennen paluuta tien päälle teimme vielä viimeiset säädöt kotimatkan reittiin. Seuraavan Rovaniemellä tapahtuvan yöpysähdyksemme jälkeen meidän oli tarkoitus kääntää ohjakset kohti itää ja yöpyä ennen kotiinpaluuta vielä Kajaanissa ja Savonlinnassa. Itä-Suomen kierros jäi kuitenkin pois ohjelmasta. Päätimme ajaa Rovaniemeltä päivässä Jyväskylään ja siellä yövyttyämme jatkaa suoraan kotiin. Uutiset koronatartuntojen kääntymisestä hienoiseen nousuun yhdessä Narvikin hotellin kokemusten kanssa eivät houkutelleet luuhaamaan enää yhtään useammalla buffetaamiaisella kuin oli pakko.

Matka Inarista Rovaniemelle eteni reippaasti. Pysähdyimme vain tankkaamaan Ivalossa ja syömään nopean huoltoasemalounaan Sodankylässä. Lämpötila ei tämänkään päivän aikana juuri yli 10 asteen onnistunut kohoamaan, vaikka Googlen karttaohjelma muuta väittikin. Mokoma aurinkoisen Kalifornian hengentuote arveli lämpöä olevan reilusti yli 10 astetta todellista enemmän. Monta kertaa aiemminkin matkan aikana olimme naureskelleet Googlen kartan yläkulmassa näkyville sääennusteille, jotka tuntuivat olevan jostain vaihtoehtoisesta todellisuudesta lähtöisin.

Ennen Rovaniemen keskustaa kävimme toteuttamassa jokaisen Lapin turistin pakollisen ohjelmanumeron eli hyppäämässä maahan piirretyn napapiirin rajan yli Santa Parkissa. Koronan näivettämä joulupukin pajakylä oli surullinen näky joka puolella raikaavista iloisista joululauluista huolimatta. Paikka oli liki autio ja suuri osa liikkeistä oli kiinni. Niissä harvoissa auki olevissakaan ei sisään astuville asiakkaille viitsitty edes korvaa lotkauttaa.

Nelostietä pitkin kotiin

Olimme päättäneet varata reissun päättymisen kurjuutta keventämään pikkuisen mukavamman majoituksen seuraavaan pysähdyspaikkaamme Rovaniemelle. Keskeisellä paikalla sijaitseva Arctic Light Hotel näytti kuvissa todella kivalta ja etenkin saunallinen huone tuntui juuri sopivalta luksukselta meille reissussa rähjääntyneille. Kun tästä luksuksesta ei edes tarvinnut maksaa juuri mitään Hotels.comin ilmaisen yön ansiosta, päätimme lukita vaihtoehdon.

Hotelli oli oikeasti vieläkin kivempi kuin mitä olin kuvista päätellyt. Huone oli suuri ja kivasti sisustettu ja se sauna tarjosi piskuisesta koostaan huolimatta mainiot löylyt. Kiukaan virkaa hoitanut sähkölämmitteinen Harvian valtava kivikasa vain otti aika kauan lämmetäkseen. Hotelli oli myös ihan omalla tasollaan koronaan valmistautumisessa. Henkilökuntakin käytti maskeja jo respasta alkaen. Sara la Fountainin suunnittelema aamiainen oli niin herkullinen, ettei ähkyltä voinut välttyä. Miltei kaikki tuotteet olivat annoksittain astioissa, mikä teki buffetista mainiosti korona-aikaan sopivan. Aamiaisella ei kanssamme ollut juuri ketään, joten turvavälitkin pysyivät luontevasti kunnossa. Kaikkinensa hotellikokemus oli erittäin positiivinen, tänne majoitumme toistekin.

Rovaniemeltä lähtiessämme meillä oli edessämme reissun pisin ajomatka. Suuntasimme nelostielle ja sitä pitkin etelään. Matka eteni Kemiin asti ihan kivasti, mutta seuraava etappi aivan Oulun nurkile kulki miltei koko matkan erilaisia kiertoteitä. Näin pitkää tietyöosuutta ei ihan hetkeen olekaan kohdalle osunut. Mahdollisesti juuri tämä remontti saattoi olla syynä siihen, että Googlen karttaohjelma ohjasi meidät näillä tienoin pikkuteille menomatkalla.

Etenimme epätyypillisen nopeaan tahtiin minimipysähdyksin Jyväskylään ja siellä suoraan Sokos Hotel Paviljongin parkkihalliin. Kaupungissa olisi toki ollut paljonkin nähtävää, mutta meille riitti nyt pelkkä hotellihuoneen suihku ja sänky. Olimme varauksen yhteydessä valinneet huoneessa nautittavan aamiaisen, jonka tilasimme kello yhdeksäksi aamulla. Setillä oli hintaa ihan kohtalaisesti, mutta rahalle sai myös vastinetta. Erityistoiveita kysyttäessä ilmoitimme vain haluavamme paljon kahvia. Sitä tulikin eväiden oheen iso kannullinen, joka riitti hienosti. Herkuistakin jäi vähän syömättä, vaikka parhaamme yritimme. Tämä oli jo enemmän brunssi kuin aamiainen. Lounaspysähdykselle ei siis tulisi olemaan tarvetta.

Viimeisen päivän matka umpitylsällä nelostiellä Jyväskylästä Helsinkiin sisälsi lopulta vain pari pysähdystä. Vilkaisimme värikkäistä maalauksistaan tunnetun Toivakan kirkon sekä sitten edellisen kerran uuteen osoitteeseen muuttaneen Karoliinan Kahvimyllyn. Herkkujen taso ei ollut pudonnut muuton myötä. Tämä paikka on aina ollut nelostien helmi. Heinolan kohdalla oli huoltoasemalla tarpeen vielä pitää pieni huoltotauko ja sen jälkeen olikin edessä enää puuduttava moottoritie ja kuin kirsikkana kakun päällä Helsingin iltapäiväruuhka.

Kotona taas

Reissu oli lopulta moninkertaisesti antoisampi kuin olisin osannut etukäteen kuvitella. Niin maisemien kuin säänkin puolesta tulimme positiivisesti yllätetyiksi, eivätkä hyttysetkään onnistuneet syömään meitä elävältä. Valokuvia tulin ottaneeksi ennätysmäärän, joskin tässä osasyyllisenä oli ensimmäistä kertaa reissussa ollut uusi kamera. Epäilin etukäteen tämän jäävän viimeiseksi pohjoiseen suuntautuvaksi matkaksemme, mutta enää en ole yhtä varma.

Matkakertomus on nyt itse kohteiden osalta paketissa. Jäljellä on enää loppuyhteenveto, jossa ynnään reissun kuluja ja pohdin samalla matkailua korona-aikana. Kannattaa siis vielä hetki jaksaa mukana.

Joitain hintoja:

• Majoittuminen Scandic Narvikissa (2h huone, 1 yö, aamiainen): 135,70€
• Illallinen Scandic Narvikin ravintolassa: 28,81€ henkilö
• Pysäköinti Narvikissa (1 vrk): 12,15€

• Kahvit Sarvvis Restaurantissa (Yykeänperä): 3,40€ / henkilö

• Majoittuminen North of Lyngen Apartmentsissa (yksiö, 1 yö, aamiainen): 93,87€

• Majoittuminen Thon Hotel Altassa (2h huone, 1 yö, aamiainen): 119€
• Kevyt lounas Altan museon kahvilassa: 7,65€ / henkilö
• Pääsymaksu Altan museoon: 12,19€ / henkilö (125 NOK)
• Illallinen Peppe’s Pizzassa (Alta): 15,89€ / henkilö

• Majoittuminen Lomakylä Vallessa (2 makuuhuoneen mökki, 1 yö, aamiainen) (Utsjoki): 129,60€
• Illallinen ravintola Deatnussa (Utsjoki): 42,90€ / henkilö

• Majoittuminen Hotel Kultahovissa (2h huone, 1 yö, aamiainen) (Inari): 106,90€
• Kevyt lounas ja kahvit Siida museon kahvilassa (Inari): 9,50€ / henkilö
• Illallinen Aanaarissa (Inari): 77,31€ / henkilö

• Majoittuminen Arctic Light Hotelissa (2h huone saunalla, 1 yö, aamiainen) (Rovaniemi): 152€ (ilmainen yö huomioiden 13,83€)
• Illallinen Kotipizzassa (Rovaniemi): 11,40€ / henkilö

• Jäätelöt Vaskikellossa (Pyhäjärvi): 3,30€ / henkilö

• Majoittuminen Solo Sokos Hotel Paviljongissa (2h huone, 1 yö) (Jyväskylä): 143€
• Pysäköinti Solo Sokos Hotel Paviljongissa (1 vrk): 16€
• All day breakfast huoneessa Solo Sokos Hotel Paviljongissa: 22€ / henkilö

• Kahvit Karoliinan Kahvimyllyssä (Leivonmäki): 4,60€ / henkilö