Keväisen Pariisin reissumme ajalle sääennusteet lupailivat vähän kaikenlaista keliä. Ensimmäisille päiville oli tarjolla kaunista auringonpaistetta, mutta sitten sään arvioitiin kääntyvän epävakaisempaan suuntaan. Tästä syystä meillä oli jo matkaan lähtiessämme takataskussa muutamia museotärppejä sadepäivien varalle. Onnekkaasti kuitenkin sääennusteessa sadepilvet karkasivat kauas, eikä niitä lopulta näkynyt vierailumme aikana taivaalla ollenkaan. Sään suosiessa vietimme todella paljon aikaa ulkona ihaillen upeasti kukkivia puistoja ja puutarhoja.

Kasvitieteellinen puutarha

Aivan läheltä majapaikkaamme löytynyt kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes oli vierailemistamme puistoista ensimmäinen. Tämä vuonna 1635 Ludwig XIII:n kuninkaalliseksi rohtopuutarhaksi perustettu 28 hehtaarin viheralue oli keväisessä kukkaloistossaan todella upea vierailukohde. Tiedä sitten, mitä tämä vaatimattoman kokoinen kasvimaanpläntti mahtoi kuninkaallisessa käytössä ollessaan tuottaa, mutta näin modernina aikana tarjolla näytti olevan melkoisen värikäs joukko kasveja. Puutarhasta löytyi niin valtavia pioneja kuin useampaa eri lajia kirsikkapuita ja jokunen magnoliakin, tulppaaneja ja unikoita unohtamatta. Näiden lisäksi löytyi vaikka mitä muutakin kukkaa ja pusikkoa, joiden lajeista en osannut sanoa mitään. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli toki jokaisen puun ja pensaan kohdalla tarkan lajin kertova kyltti, mutta parin ensimmäisen jälkeen niiden lueskeleminen jäi vähemmälle.

Puutarhaa reunustavat rakennukset olisivat tarjonneet kaupungin luonnonhistoriallisen museon kokoelmien aarteita, mutta näihin emme tällä kertaa tutustuneet. Itse puutarha oli ilmainen, mutta rakennuksiin sisälle kurkistaakseen olisi pitänyt maksaa pääsymaksu. Puutarhan alueelta löytyi myös eläintarha, joka näytti olevan lapsiperheiden suosikki keväisenä viikonloppuna. Me näimme eläimistä vain joukon vallabeja, joiden aitaus oli varsinaisen eläintarhan ulkopuolella.

Söimme lounasta kasvitieteellisen puutarhan laidalla sijaitsevassa kivassa Les Belles Plantes -ravintolassa, joka oli hämmentävän suosittu. Olimme onnekkaasti sattuneet vilkaisemaan paikan varauskalenteria jo edellisenä päivänä ja sen varsin täydeksi todettuamme tehneet varmuudeksi pöytävarauksen. Ilman varausta ei ravintolaan olisikaan ollut mitään asiaa. Ravintolan rakennus oli varsin kaunis ja etenkin ulkopöydissä oli mukava ruokailla lämpimällä säällä. Italialaistyylinen ruoka ei sekään ollut pöllömpää.

Tuileries

Miltei Louvren museokompleksin nurkalta kohti länttä jatkuvassa Tuileriesin puutarhassa olemme käyneet varmaankin jokaisella Pariisin visiitillämme. Tällä kerralla kävimme puutarhassa peräti kahdesti. Näistä ensimmäinen piipahdus jäi kuitenkin lyhyeksi. Kauniista säästä innostuneina aikomuksenamme oli kiertää puutarhaa pidemmänkin aikaa, mutta sunnuntai-iltapäivän väentungos alkoi ahdistaa ja pois matkasta unohtunut aurinkorasva pakotti tekemään sakkokierroksen majapaikan kautta. Aurinko porotti niin kuumottavasti, ettei talven vaalentama ihoni olisi sitä kestänyt kovin pitkään. Lähipäivinä totesimme monen muunkin turistin unohtaneen aurinkorasvan, sen verran punakkaa naamaa oli kaupungilla liikenteessä.

Palasimme Tuileriesiin kuitenkin uudemman kerran keskellä arkipäivää aurinkorasvalla kuorrutettuina. Väkeä oli edelleen liikkeellä sankoin joukoin, emmekä voineet kuin ihmetellä, miten pariisilaisilla oli aikaa kukkua puistoissa keskellä työpäivää. Ihan kaikki noista ihmisistä eivät voineet olla pelkkiä turisteja. Kävelimme puutarhaa ristiin rastiin ja istahdimme välillä penkille katselemaan sorsanpoikasia tai lasten puuhailua vuokrattavien purjeveneiden kanssa. Näitä samanlaisia veneitä näkyi olevan tarjolla liki kaikkien vähänkään isompien vesialtaiden äärellä kaupungin muissakin puistoissa. Mukaan sai kepin, jolla rantaan ajautunutta venettä pystyi tönimään takaisin liikkeelle.

Palais-Royalin puutarha

Niin ikään Luovren lähistöllä sijaitseva Palais-Royalin puutarha oli kätevä yhdistää samalle kierrokselle yhdessä Tuileriesin kanssa. Tämä nimensä mukaisesti aikoinaan kuninkaallisena palatsina toimineen pytingin puutarha oli varsin hyvin piilotettu. Se oli joka puolelta rakennusten ympäröimä ja ainoat kulkureitit löytyivät puutarhaa itä- ja länsilaidoilta reunustavien pylväskäytävien kautta. Helpoiten reitti löytyi Palais-Royalin vasemmalta sivulta Rue St Honorélta käsin.

Tämäkin kohtalaisen pieni puutarha sisälsi samoja elementtejä kuin isompi naapurinsa. Sieltä löytyi niin suihkulähde ja muotoon leikattuja puita kuin veistoksiakin. Istumapaikan löytäminen Palais-Royalin puutarhassa sujui paljon Tuileriesia helpommin, vaikka kaunista kevätpäivää ulkosalla viettävä väki oli sinnekin tiensä löytänyt. Matkalla puistoon vilkaisimme vinkeää Palais-Royalin sisäpihaa. Lisäbonuksena Da Vinci -koodimme lukeneina bongasimme yhden Ruusulinjan medaljongeista pylväskäytävästä.

Marskenttä

Tuileriesin lisäksi myös Eiffel-tornille johtava Marskenttä on ollut ohjelmassa jokaisella Pariisin vierailullamme. Ihan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta emme ole mitenkään erityisesti suunnitelleet käyvämme katsomassa tornia lähempää, mutta silti tämäkin ajatus on aina ennemmin tai myöhemmin reissun edetessä putkahtanut päähän kuin itsekseen. Tällä kertaa ajoitimme vierailumme auringonlaskun aikaan. Kävelimme kohti tornia Marskentän laitaa pitkin. Tämä École Militairelta tornille asti jatkuva puurivistöjen reunustama avoin nurmialue oli saanut sitten edellisen vierailun rumistuksekseen kuplahallimaisen tapahtuma-areenan Grand Palais Éphémèren. Samalla paikalla aiemmin seisonut rauhanmuuri oli poissa.

Eiffel-torni näytti edelleen hienolta illan hämärtyessä. Tasatunnein tornin kyljissä tuikkivat valot saivat ihmiset hihkumaan innosta ja kaivelemaan kännykkäkameroita nopeasti esille. Auringonlaskun väreissä hohtava väliaikainen Grand Palais (éphémère tarkoittaa suomeksi lyhytikäistä) ei näyttänyt ihan yhtä rumalta kuin ensinäkemältä, mutta huokaisimme silti helpotuksesta tajuttuamme rakennelman väliaikaiseksi. Netistä asiaa tutkimalla kävi selväksi, että varsinainen Grand Palais oli remontissa ja sitä tuuraamaan oli mm. tulevien olympialaisten ajaksi rakennettu tämä kammotus. Rauhanmuurikin oli vain siirretty vähän matkan päähän Avenue de Breteuilen varrelle.

Trocadéro

Päädyimme ihailemaan Eiffel-tornia myös toisesta suunnasta Trocaderon puutarhasta käsin. Tämä puutarha sijaitsi Seinen vastarannalla ikään kuin Marskentän jatkeena tornin toisella puolella. Puutarhan laidoilla oli puiden reunustamia varjoisia alueita, joissa oli varsin rauhallista keskialueen suurten suihkulähteiden viedessä suurimman huomion. Puiston länsilaidalla sijaitseva Chaillotin palatsi oli tällä kertaa remontissa, mistä johtuen ylätasanteelta avautuva näkymä EIffel-tornille oli osittain vanerilevyjen peittämä.

Istuimme hetken aikaa auringonpaisteessa penkillä ja ihmettelimme maailman menoa. Muutama vesipulloja turisteille kaupitellut mies oli ottanut siinä ihan lähellä sijainneen sadevesikaivon myyntiartikkeliensa säilytyspaikaksi. Kansi nousi kätevästi paksusta rautalangasta tehdyllä koukulla ja sisältä paljastui pullokätkö. Janon yllättäessä kannattaa siis vilkaista kaivonkannen alle. Juomat pysyvät maan alla varmasti viileinä.

Luxembourgin puisto

Aivan reissun lopussa innostuimme vielä kiertämään läpi Luxembourgin puiston. Olimme vierailleet tässä suuressa puistossa kerran aiemminkin, mutta silloin olimme liikkeellä keskitalvella ja paikka näytti luonnollisesti kovin erilaiselta. Heti ensimmäisenä satuimme kävelemään ohi paviljongista, jossa oli menossa paikalliset seniorien humppatanssit. Vaikka ranskalainen tanssimusiikki olikin meidän korviimme hieman kotimaista vastinettaan miellyttävämpää, emme sentään heittäytyneet mukaan tanssin pyörteisiin.

Istahdimme hetkeksi puiston suurimman suihkulähteen vierelle, siinä kun oli kivasti tuoleja vapaana. Käytäntönä näkyi olevan kahden tuolin varaaminen per henkilö, jotta jalat saattoi nostaa toiselle tuolille. Meille riitti yksi jakkara per kankkupari. Iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti samalla kun pariisilaislapset uittivat vuokravenhojaan suihkulähteessä. Siinä istuskellessamme yritimme muistella, missä käytössä suihkulähteen taustalla kohoava hieno Luxembourgin palatsi mahtoikaan nykyisin olla. Jotenkin muistelin sen pitävän sisällään jonkin museon, joskaan seinustalla päivystävät vartijat eivät näyttäneet aivan museon henkilökunnalta. Onneksi internet tiesi kertoa, että pytinki toimii Ranskan senaatin istuntopaikkana.

---

Vaikka vietimmekin reissulla aikaa puistoissa ja puutarhoissa, ehdimme nähdä myös paljon muutakin. Mukana oli niin vanhoja suosikkeja aiemmilta Pariisin vierailuiltamme kuin myös ihan uusiakin juttuja. Näistä kerron lisää matkakertomuksen seuraavassa osassa.

Tekstissä mainitut paikat löytyvät alla näkyvästä kartasta.