Pariisin kuudennessa kaupunginosassa sijaitseva 23 hehtaarin kokoinen Luxembourgin puisto on suomalaisille tuttu ainakin Edelfeltin kuuluisasta maalauksesta Pariisin Luxembourgin puistossa. Puistoa kutsutaan myös Senaatin puutarhaksi, sillä Ranskan senaatti kokoontuu puiston yhteydessä sijaitsevassa Luxembourgin palatsissa. Palatsi ja puutarha kuitenkin valmistuivat aikoinaan yksityiseen käyttöön ja puutarha on ehtinyt kokea lukuisia muutoksia neljänsadan vuoden mittaisen historiansa aikana.

Luxembourgin puisto sai alkunsa tismalleen samaan tapaan kuin Tuileries’n puutarhakin vajaat sata vuotta aiemmin. Kuningas Henri IV:n leski Marie de’ Medici halusi rakennuttaa itselleen asumukseksi uuden palatsin, jonka yhteydessä olisi tilaa puutarhalle. Hän osti vuonna 1611 nykyisin nimellä Petit Luxembourg tunnetun rakennuksen ja rakennutti sen viereen uuden vähän isomman palatsin. Vanha palatsi oli alkuperäiseltä nimeltään Luxembourg ja tämä hyvä nimi päätettiin kierrättää uudelle tönölle. Palatsin kahdeksan hehtaarin puutarha suunniteltiin firenzeläiseen tyyliin, olihan leskikuningatar sieltä kotoisin. Palatsi ja sen oikealla puolella sijaitseva Medicin suihkulähde valmistuivat vuonna 1620.

Kahdeksan hehtaarin puutarha ei vielä riittänyt Marie de’ Medicille, vaan hän hankki vuonna 1630 lisämaata ja täydensi puutarhansa koon 30 hehtaariin. Laajennettua puutarhaa suunnittelemaan hän palkkasi Tuileries’n puutarhan intendentin Jacques Boyceaun, joka edusti tuolloin uutta ranskalaisen muotopuutarhan koulukuntaa. Lopputuloksena oli symmetriaa ja järjestystä huokuva kokonaisuus, josta osa on säilynyt nykypäiviin asti.

Tämän jälkeen puistoa on vuoroin kutistettu ja kasvatettu, kunnes se lopulta päätyi nykyiseen kokoonsa Hausmannin suuren kaupunkiuudistuksen aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla. Puiston arkkitehtuurissa on edelleen nähtävissä niin Jacques Boyceaun kuin myöhempiä muutoksia suunnitelleiden arkkitehtien Jean Chargrinin ja Gabrien Davioudinkin kädenjälki. Chargrin toimi Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa valtaa pitäneen Direktion toimeksiannosta ja Davioud puolestaan hääri Hausmannin projektin puistovastaavana.

Luxembourgin puisto on nykyisin Pariisin puistoista se kaikista suosituin ja se täyttyykin kauniina päivinä pariisilaisista. Osa viettää aikaansa istumalla puiston penkeillä ja tuoleilla, mutta moni tulee puistoon myös urheilemaan. Hiekkapoluilla on mukava juosta ja lisäksi puiston itäosassa on tarjolla niin koripallo- kuin tenniskenttiäkin. Tuolla alueella puiston tiukan symmetrinen muotopuutarhaolemuskin vaihtuu vähän rennommaksi.

Lapsille on tässäkin puistossa tarjolla veneilyaktiviteetteja. Tuileries’n puutarhan tapaan suuressa vesialtaassa voi uittaa purjeveneitä, joita voi vuokrata käyttöönsä altaan viereisestä kärrystä. Venettään voi yrittää hallita mukaan annettavan puukepin avulla.

Luxembourgin palatsin kanssa samaan aikaan valmistunut Medicin suihkulähde on yhä nähtävissä palatsin itäpuolella. Sitä tosin jouduttiin Hausmannin katuprojektien vaatimuksesta hieman siirtämään lähemmäs palatsia. Samassa yhteydessä suihkulähde sai kaverikseen lisää veistoksia.

Hieman suihkulähteen eteläpuolella sijaitsee pieni esiintymislava Kiosque à Musique, jossa on tarjolla ilmaista viihdettä. Esityksiä on kylmempinä vuodenaikoina harvakseltaan, mutta kesäkautta kohti ohjelman määrä näkyy kasvavan. Meidän paikalle osuessamme käynnissä olivat humppatanssit. Ranskan senaatin sivuilla on tarjolla lisätietoja musiikkikioskin ohjelmasta, joskaan en löytänyt sekavilta sivuilta muita kuin ranskankielisen version. Ohjelma löytyy täältä.

Luxembourgin puistosta avautuu myös upea suora näkymä Pantheonin suuntaan. Palatsin kaakkoiskulmalta nousevat matalat portaat ylemmälle tasolla, josta kulkee kaksi puiden reunustamaa hiekkapolkua kohti yhtä puiston porteista. Polkujen välissä on ruohokaistale ja sen länsireunalla nököttää korokkeella veistos nimeltään Kreikkalainen näyttelijä (L’Acteur Grec), jonka takaa Pantheon pilkottaa. Veistokselta on Pantheonille matkaa reilut puoli kilometriä, mutta ainakin minun mielestäni tämä on yksi parhaita kuvakulmia tuosta upeasta rakennuksesta. Näkymä käy tosin vuosi vuodelta ahtaammaksi nurmikaistaletta reunustavien puiden kasvaessa. Nykyiset puut ovat kohtalaisen hiljattain istutettuja, sillä samalta paikalta aiempina vuosina otetuissa valokuvissa puut ovat merkittävästi suurempia niin rungoltaan kuin oksistoltaankin.

Monien muiden Pariisin puistojen tapaan myös Luxembourgin puistossa on paljon veistoksia. Niitä lisättiin puistoon erityisesti heinäkuun monarkian aikakaudella vuosien 1830 ja 1848 välisenä aikana. Joukossa on niin kuningattaria ja muita kuuluisia ranskattaria kuin taiteilijoitakin. Myös yksi Pariisin Vapaudenpatsaista on löytänyt tiensä Luxembourgin puistoon.

---

Olemme vierailleet Luxembourgin puistossa keväällä ja keskitalvella. Paikka näyttäytyi kauniina molempina vuodenaikoina, mutta toki kevät on Pariisissa se kaikista kaunein vuodenaika. Vaikka rakennukset ja veistokset näyttävät samoilta aina, vasta kukkivat ja viheriöivät kasvit saavat puiston todella heräämään eloon. On helppo ymmärtää, miksi Luxembourg on Pariisin suosituin puisto.