Aivan kaupungin yliopiston naapurissa sijaitseva Kööpenhaminan katedraali on jo neljäs kirkko samalla paikalla. Viralliselta nimeltään Vor Frue Kirke, eli suomeksi Meidän Rouvamme kirkko, on nimensä mukaisesti omistettu Neitsyt Marialle. Jo samalle paikalle 1100-luvun lopulla piispa Absalonin aikana perustettu ensimmäinen pyhäkkö oli kaupungin tärkein kirkko. Merkitys kasvoi edelleen Kööpenhaminan tultua Tanskan pääkaupungiksi 1400-luvun alussa. Yliopisto perustettiin 1479 kirkon viereen, koska papiston kouluttaminen oli tuon ajan yliopistojen tärkeä tehtävä.
Kööpenhaminan merkkirakennukset ovat olleet kovin paloherkkiä, eikä tämä kirkko ole mikään poikkeus. Ensimmäinen versio kirkosta tuhoutui tulipalossa vuonna 1314. Paikalle rakennettiin uusi kirkko tiilestä. Tämä rakennus kärsi aluksi uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla, jolloin katoliset alttarit, pyhimyskuvat ja arvokkaat esineet joko tuhoutuivat tai katosivat. Lopullisen niitin toi kaupungin suurpalo vuonna 1728. Katedraali meni samassa rytäkässä kuin liki kolmannes koko muustakin kaupungista.
Seuraava kirkkoa saatiin pystyyn kymmenessä vuodessa. Tämä kirkko oli poikkeuksellisen huono-onninen, sillä Napoleonin sotien aikana vuonna 1807 Britannian laivaston pommittaessa Kööpenhaminaa kirkon torni sai osuman. Korkeimpana rakennuksena britit käyttivät sitä tähtäyspisteenä. Tuleen syttynyt torni romahti ja lopulta koko kirkko tuhoutui seuranneessa tulipalossa. Kyseessä oli yksi ensimmäisiä siviiliväestöön kohdistuneita kaupunkipommituksia.
Sodan päätyttyä uutta kirkkoa olisi pitänyt ryhtyä rakentamaan, mutta valtion kirstu oli likimain tyhjä. Lopulta arkkitehti Christian Frederik Hansen laitettiin suunnittelemaan uutta rakennusta. Uusi versio goottilaisesta kirkosta ei herraa innostanut, vaan hän päätyi uusklassiseen, antiikin Kreikan ja Rooman temppeleistä innoituksensa ammentavaan, tyyliin. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1817 ja lopputulos vihittiin käyttöön vuonna 1829. Vanhan kirkon jäljelle jääneitä osia pystyttiin hyödyntämään jossain määrin uuden katedraalin perustuksissa ja ulkoseinissä.
Tämä tähän päivään asti säilynyt versio Kööpenhaminan katedraalista on mainio esimerkki pohjoismaisesta uusklassismista. Julkisivua hallitsevat korkeat doorilaiset pylväät ja selkeä geometria. Koristeilla ei ole mässäilty. Rakennuksella on pituutta reilut 80 metriä ja torni kohoaa 60 metrin korkeuteen. Antiikin temppelit pärjäsivät ilman tornia, mutta kööpenhaminalaiset eivät. Hansen kuunteli kanssa herkällä korvalla ja lisäsi tornin mukaan yleisen mielipiteen ajamana. Tornista löytyy maan jykevin kirkonkello. Stormklokken eli suomeksi myrskykello on neljän tonnin painoinen mörssäri.
Sisältä nähtynä katedraali on todella vaalea. Seinät ovat lähes täysin valkoiset. Pohjoismaiseen hillittyyn tyyliin toteutetut sisätilat ovat varsin pelkistetyt. Värikkäiden lasimaalausten ja loputtomien krumeluurien etsijälle luvassa on siis pettymys. Runsaan valon lisäksi huomiota herättävien piirre sisätiloissa ovat tanskalaisen kuvanveistäjän Bertel Thorvaldsenin Carraran marmorista toteuttamat veistokset. Alttarin yläpuolella kohoava ylösnoussut Kristus on yksi maan tunnetuimpia taideteoksia. Kristuksen molemmin puolin sijoitetut veistokset puolestaan esittävät kahtatoista apostolia.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Thorvaldsenin ylösnoussut Kristus (veistoksen virallinen nimi on Christus) on todella suosittu ja siitä on tehty valtavasti kopioita. Mormonikirkon käyttämä kuva Kristuksesta on itse asiassa lähtöisin yhdestä tämän veistoksen kopiosta.
Katedraalilla on ollut vuosisatojen saatossa mukana monessa. Kuninkaalliset häät ja hautajaiset sekä kansalliset jumalanpalvelukset ovat tapahtuneet täällä. Filosofi Søren Kierkegaardkin kävi katedraalissa usein osallistumassa ehtoollisjumalanpalveluksiin, vaikka myöhemmin intoutuikin valtionkirkon arvostelijaksi. Katedraali on toiminut myös monen arvostetun tanskalaisen hautajaisten näyttämönä. Tähän joukkoon kuuluvat muiden muassa satusetä Hans Christian Andersen sekä kirkon veistokset luonut Bertel Thorvaldsen. Virallisen aseman katedraalina kirkko sai niinkin myöhään kuin vuonna 1924, jolloin Kööpenhamina sai oman hiippakuntansa.
Kirkossa on kätevä vierailla osana vanhankaupungin kävelykierrosta. Lähistöllä sijaitsee monia muitakin mielenkiintoisia rakennuksia, kuten vaikkapa Rundetårn. Ostoskatu Strøgetiltä tai raatihuoneentorilta on paikalle vain lyhyt kävelymatka. Lähin metroasema on Nørreport, jolta katedraalille kävelee reilussa viidessä minuutissa. Pääsymaksua kirkkoon ei ole, mutta jumalanpalvelusten ja muiden tapahtumien vuoksi vierailuja voidaan rajoittaa. Muutoin kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 8.30-17 ja sunnuntaisin klo 12-16.30. Perjantaisin kirkko on lisäksi suljettuna 10.30-12 välisen ajan. Aukioloajat kannattaa varmuudeksi kuitenkin tarkistaa kirkon virallisilta sivuilta täältä.
Sisällä kirkossa kannattaa huomioida, että myös toisen kerroksen parvelle on mahdollista kiivetä. Ainakin meidän vierailumme aikana loppukesästä 2024 parvella oli esillä pieni kirkon historiasta kertova näyttely. Ihan joka paikkaan parvella ei pääse käymään, sillä esimerkiksi kuninkaalliseen aitioon voi kurkistaa vain ovesta. Onneksi ainakin parista kohdasta myös kirkon keskilaivaan päin pääsee katsomaan ylhäältä käsin.
Kööpenhaminan katedraali on mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka pohjoismaisena kirkkona se ei vedäkään vertoja koristelujen määrässä vaikkapa italialaisille vastineilleen. Kirkko on todella valoisa suurista ikkunoista valuvan luonnonvalon ansiosta, mitä vaalea värimaailma vielä korostaa. Kokoakin kirkolla on melkoisesti. Kannattaa siis ehdottomasti kurkistaa sisälle, mikäli satut paikalle oven ollessa avoinna.