Pariisissa jos missä on todella paljon ikonisia maamerkkejä. Yksi tärkeimmistä on eittämättä Riemukaari, johon mekin kävimme tutustumassa jo ihan ensimmäisellä kerralla kaupungissa käydessämme. Olemme vähintään nähneet sen kaikilla muillakin visiitellä, kunnes nyt hiljattain keväällä 2025 kävimme uudemman kerran kiipeämässä sen päälle maisemia katselemaan.
Riemukaari sai alkunsa Napoleonin propagandatemppuna. Voimansa tunnossa suuren voiton Austerlitzissa saatuaan vuonna 1805 hän lupasi joukoilleen heidän saapuvan Pariisiin riemukaarien ali. Armeijan suuria saavutuksia julistavan riemukaaren rakennustyöt aloitettiin vuonna 1806 arkkitehti Jean-François Chalgrinin suunnittelemana. Se voittoisa kotiinpaluu jäi kuitenkin kokematta, sillä pian Napoleonin sotaonni kääntyi ja Ranska tuli lopulta jyrätyksi oikein kunnolla.
Antiikin Rooman riemukaarten innoittama rakennus kuitenkin lopulta valmistui vuonna 1836. Napoleon ei sitä kuitenkaan koskaan itse nähnyt valmiina, hän ehti kuolla jo viisitoista vuotta aiemmin. Valtakin ehti maassa vaihtua rakennustöiden aikana moneen kertaan. Työt keskeytyivät useaan otteeseen, kun sen hetkinen hallitsija ei pitänyt projektia Napoleoniin henkilöityvänä enää kovinkaan relevanttina. Hallitsijat kuitenkin huomasivat lopulta rakennuksen propagandapotentiaalin ja niinpä työt pääsivät jatkumaan. Ensin toki suunnitelmiin tehtiin pieniä kulloistakin hallitsijaa hyödyttäviä lisäyksiä. Valmista tuli lopulta kuningas Ludwig Filip I:n kaudella. Lopputuloksena oli kolmen eri hallitsijasuvun muistomerkki.
Rakennuksen propaganda-arvo saattaa jäädä vieraililjalta tyystin huomaamatta, mikäli katse ei satu kiinnittymään rakennuksen kyljistä löytyviin kuva-aiheisiin. Näitä on itse asiassa varsin paljon ja jokainen pitää sisällään aimo annoksen symboliikkaa. Suurimmat kuvaelmat keskittyvät pääosin Napoleonin ja hänen armeijansa suuriin saavutuksiin.
Myöhemmin Riemukaari on saanut lisää merkityksiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1921 sen alle sijoitettiin tuntemattoman sotilaan hauta, jossa lepäävät tunnistamattoman ranskalaisen sotilaan maalliset jäännökset. Tällä eleellä oli tarkoitus kunnioittaa kaikkia miljoonia sodassa kadonneita henkilöitä. Haudalla palaa ikuinen tuli, joka sytytetään seremoniallisesti uudelleen päivittäin klo 18.30. Perinne ei katkennut edes kaupungin saksalaismiehityksen aikana toisen mailmansodan vuosina. Tämä on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti palavista muistotulista.
Riemukaarta ympäröi monikaistainen liikenneympyrä, jota ei kannata yrittää missään tapauksessa lähteä jalkaisin ylittämään. Autot porhaltavat kaaren ympäri pahimmillaan melkoista vauhtia, eikä paikassa ole suojateitä liikennevaloista puhumattakaan. Onneksi henkensä kaupalla kipittäminen ei olekaan tarpeen, vaan perille pääsee turvallisesti maanalaista tunnelia pitkin. Tunnelien sisäänkäynnit löytyvät sekä Avenue des Champs-Élysées’n päästä sekä toiselta puolelta Avenue de la Grande Arméen päästä. Liikuntarajoitteisten kannattaa huomioida, että tunneli ei ole esteetön, vaan sinne täytyy laskeutua portaita pitkin. Ainoa reitti Riemukaaren juurelle ilman portaita tapahtuu autolla Avenue de la Grande Arméen kautta. Siellä on pieni jättöpaikka, jossa pyörätuolilla saapuva voi jäädä kyydistä.
Turistin kannalta mielenkiintoisinta Riemukaaressa on sen päältä avautuva maisema. Vaikka Riemukaari muutoin on ilmainen vierailukohde, täytyy katolle päästäkseen maksaa pääsymaksu. Kirjoitushetkellä kesäkauden lippu kustansi 22€, kun taas talvikaudella Riemukaaren päälle pääsi kiipeämään 16€ hintaan. Näköalapaikka on avoinna kesäkaudella tiistaisin klo 11-23 ja muina päivinä klo 10-23. Talvikaudella aukioloaikaa on supistettu loppupäästä puolella tunnilla. Tiedot olivat voimassa kirjoitushetkellä, mutta ne kannattaa tarkistaa ennen omaa vierailua virallisilta sivuilta täältä. Samalta sivulta pääset myös ostamaan lipun etukäteen. Oston yhteydessä valitaan vierailuaika.
Etukäteen ostetun lipun kanssa ei tarvitse jonottaa paikan päällä, vaan voit edetä suoraan turvatarkastukseen. Tätä ei ole kovin selkeästi kerrottu. Mikäli etenemissuunta on epäselvä, kannattaa kysyä henkilökunnalta. Älä kuitenkaan turhaan jää jonoon, kuten me teimme. Onneksi henkilökunta käy välillä valistamassa jonossa seisovia ihmisiä. Lipun ostaminen etukäteen todella kannattaa, sillä jonot sekä maan alla sijaitsevaan lippukioskiin että maan päällä sisäänkäynnille ovat molemmat todella pitkiä. Odottelussa tuhlaantuu aikaa helposti yli tunti.
Ylös kiivetään kierreportaita pitkin. Portaita on useampi erilainen setti ja niitä kertyy kaikkiaan 280 kappaletta. Liikuntarajoitteisia varten on tarjolla myös hissi, jonka käyttäminen ei vaadi sen isompaa rajoitteen todistelua. Henkilökunta auttaa pyydettäessä. Hissillä on mahdollista päästä aivan ylös asti, joskin viimeinen pätkä vaikutti vähän hankalalta. Todistin kuitenkin omin silmin pyörätuolin nousua perille asti, joten rajoitteiden ei kannata antaa lannistaa intoa näköalapaikalle pääsemiseen. Ennen lopullista nousua katolle on tarjolla vielä pieni näyttelytila, jossa voi tutustua kaaren rakentamiseen.
Pieni vaivannäkö kyllä kannattaa, sillä koko kaupunki avautuu Riemukaaren päältä upeasti. Osa kuvissani näkyvistä kohteista tosin vaati vähän pidempää polttoväliä kamerassa, eli tuttavallisesti zoomia. Meille sattui kohdalle todella harmaa päivä, mikä pikkuisen latisti tunnelmaa. Tästäkin huolimatta näkymät olivat vaikuttavat.
Tärkeäksi nähtävyydeksi Riemukaari sijaitsee pikkuisen sivussa. Avenue des Champs-Élysées’n luksusputiikeissa vierailijat poislukien moni ei ehkä muutoin pyörisi juuri näillä kulmilla. Paraatikatu johtaa toki kaaren liikenneympyrään Concorden aukiolta, mutta jo tuolle pienelle kävelyretkelle kertyy näppärät kaksi kilometriä matkaa. Kaupunkiloma toki kuluttaa tossuja muutenkin, mutta jos nyt haluat säästää kulutuspintaa vielä kotimatkaakin varten, voi julkinen liikenne olla kätevä apuväline. Metrolinjat 1, 2 ja 6 sekä RER-linja A tuovat kätevästi perille ihan kaaren juurelle.