Kauppahallit ovat mainioita vierailukohteita, etenkin tällaiselle ruokaintoilijalle. Ne tarjoavat paitsi herkkuja kuolattavaksi myös pienen kurkistuksen paikalliselämään. Kauppahalli on kuitenkin aina lähtökohtaisesti paikallisille suunnattu ostospaikka. Kööpenhaminan Torvhallerne on tästä mainio esimerkki. Olemme käyneet pienellä kierroksella tässä hallikompleksissa jokaisella kerralla kaupungissa käydessämme.

Nimi Torvhallerne on monikossa ja halleja tosiaan on kaksi. Ne sijaitsevat Nørreportin aseman läheisyydessä aivan Kööpenhaminan keskustassa. Raatihuoneentorilta on sinne kävelymatkaa vartin verran, mutta myös julkisen liikenteen avulla paikalle pääsee helposti. S-juna pysähtyy Nørreportin asemalla ja siinä ihan vieressä on myös metroasema. Bussejakin on tarjolla valittavaksi asti.

Nykyisten kauppahallien paikalla sijaitsi jo 1800-luvulta alkaen avoin torialue, jossa myytiin muun muassa vihanneksia ja kukkia. Ainakin kesäisin torikojuja on yhä edelleen myös hallien ulkopuolella ja niissä myydään samoja artikkeleja kuin aikoinaan. Kauppahalliprojekti ehti muhia vuosikymmeniä, kunnes lopulta 2000-luvulla ryhdyttiin toimeen. Hallit avattiin lopulta vuonna 2011. Kyse on siis melkoisen modernista kauppahallista. Useat muut meille reissuilla tutuiksi käyneet kauppahallit ovat huomattavasti iäkkäämpiä. Yleensähän viimeisimpien vuosikymmenten aikana on rakennettu joka puolelle melkein pelkkiä hypermarkethäkkyröitä.

Kauppahallien suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Hans Peter Hagens Arkitekter. Lopputulos on hyvin skandinaavisen pelkistetty. Tila on avara ja rakentamisessa on käytetty paljon lasia ja terästä. Lasipinnan määrä näkyy sisälle tulevan luonnonvalon määrässä. Hallien välisellä aukiolla on torikojujen lisäksi myös pöytiä, joissa voi nauttia sisältä ostamiaan herkkuja.

Herkkuja tosiaan riittää. Osa toki on hotellimajoittujalle vähän hankalasti hyödynnettäviä, mutta myös helpommin lähestyttäviä valmiita herkkuja löytyy. Vaikka itselläni ei keittiötä paikan päällä olisikaan käytettävissäni, katselen aina tarkasti kala- ja lihatiskien antimia. Ulkomaisissa halleissa painopiste on aina hieman erilainen kotoisiin vastineisiin verrattuna, mikä tekee kierroksesta mielenkiintoisen.

Helpommin lähestyttäviin herkkuihin kuuluvat myös juustot, joita pystyy nauttimaan joko ihan sellaisenaan tai vaikkapa paikallisen leivän kanssa. Tosin Torvhallernesta en muista koskaan juustoja ostaneeni. Valikoiman niukkuudesta tämä ei kuitenkaan ole ollut kiinni. Joko meillä on ollut niin kova nälkä, että olemme tarvinneet isompaa syötävää, tai sitten olemme syöneet kunnon aterian ennen halleille saapumista. Ison nälän tapauksessa olemme suunnanneet suoraan valmiita ruoka-annoksia myyville tiskeille. Nälkäisenä hallin kiertäminen kokonaan saattaisi käydä helposti kalliiksi. Sen verran houkuttelevia herkkuja on tarjolla ja tunnetusti nälkäisenä tulee ostettua aina pikkuisen ylimääräistä.

Kööpenhamina on melko kallis kaupunki, mutta Torvhallerne ei ole mikään superkalliiden herkkujen lähde. Tokihan täälläkin voi nauttia vaikkapa tuoreita ostereita tai muita vähemmän arkisia herkkuja, mutta toisaalta ostoskassiin voi helposti kerätä myös ihan tavallisia elintarvikkeita. Suomen hintoihin tottunut tuskin tekee edullisia löytöjä, mutta hintataso on linjassa Kööpenhaminan supermarkettien kanssa.

Tanskalainen ruokakulttuuri on jo pidempään paistatellut kansainvälisessä valokeilassa. Huippuravintoloista tuttu sesonkiajattelu, laadukkaat raaka-aineet ja keskittyminen perusasioiden tekemiseen hyvin näkyvät myös paikallisessa kauppahallissa. Jos joku tuote on juuri nyt parhaimmillaan, löytyy sitä varmasti myös Torvhallernen tiskeiltä.

Satuimme viimeksi paikalle alkuiltapäivästä, jonka voisi kuvitella olevan vähemmän ruuhkainen ajankohta. Kyseessä oli vieläpä arkipäivä, mutta siitä huolimatta etenkin ruokakojuilla riitti asiakkaita. Jonot eivät olleet kohtuuttoman pitkiä, mutta pieneen odotukseen oli kuitenkin varauduttava. Suurin ruuhka lienee lounasaikaan ja työpäivän päättyessä. Lukemani mukaan rauhallisimpia hetkiä ovat arkiset aamupäivät, jolloin pääosa asiakkaista on vielä työpaikoillaan.

---

Kauppahallista ei välttämättä tarvitse ostaa mitään, jo pelkkä käytäviä pitkin kävely ja myytävänä olevien tuotteiden katselu riittävät. Torvhallernen putiikeista on kuitenkin aina tarttunut jotain mukaankin. Viimeisimmällä reissulla ostimme pienen pussillisen Kampotin mustapippureita, jotka ovat mielestäni aivan huippuhyviä. Näitä mausteita en ollut tuolloin vielä onnistunut Suomesta löytämään. Mausteiden lisäksi nappasimme mukaamme myös herkulliset smørrebrødit, jotka söimme ulkona pöydän ääressä istuen.