Noin vartin kävelymatkan päässä Firenzen keskustasta sijaitseva Bobolin puutarha on mainio paikka paeta kaupungin hyörinää. Keskellä kuuminta sesonkiakin tästä valtavasta puutarhasta löytyy hiljaisia nurkkia. Puut ja pensaat eivät ehkä ole yhtä pieteetillä kynittyjä kuin menneinä vuosina, mutta nähtävää riittää silti. Sitä riittää oikeastaan hengästyttävän paljon. Kesähelteellä kaikkea ei välttämättä ehdi nähdä yhdellä kertaa, etenkään jos mukana ei ole litratolkulla juotavaa.

Puutarha sai alkunsa Cosimo I de Medicin hankittua Palazzo Pittin uudeksi kodikseen 1500-luvulla. Medicien suku hallitsi tuolloin Firenzen kaupunkivaltiota ja perheen pää tahtoi itselleen arvoisensa palatsin. Ja tokihan palatsilla piti myös puutarha olla. Ensimmäiset suunnitelmat palatsin taakse kukkulan rinteelle rakennettavasta puutarhasta laati Niccolò Tribolo, joka tosin ehti kuolla aivan projektin alkumetreillä. Työtä jatkoi Bartolomeo Ammanati. Medicien luottomies Giorgio Vasarilla oli myös näppinsä pelissä puutarhan suunnittelussa. Bernando Buontalenti vastasi useista veistoksista sekä palatsin ja puutarhojen välissä sijaitsevasta luolapaviljongista.

Bobolin puutarhan pääakseli jatkuu suoraan Palazzo Pittin takaa ylös kukkulan rinteelle suunnilleen kaakon suuntaan. Alimmalla tasolla sijaitsee amfiteatteri, jonka keskellä kohoaa egyptiläinen obeliski. Pylväs tuotiin Roomasta, jossa se sijaitsi aiemmin Villa Medicin puutarhassa. Myöhemmin Boboli sai kohtisuoraan pääakseliin nähden sijaitsevan toisen akselin, joka kulkee kohti lounasta yhdelle kaupunginmuurin porteista.

Nykyiseen 4,5 hehtaarin kokoonsa puutarha kasvoi erinäisten muutosten myötä 1600-luvulla. Lopputuloksena on yksi ensimmäisistä italialaisista muotopuutarhoista, joka on innoittanut monia myöhempiä aristokraattien puutarhoja eri puolilla Eurooppaa.

Bobolin puutarhasta löytyy vähän kaikenlaista suihkulähteistä kasvitieteelliseen puutarhaan. Tosin ainoastaan yksi näkemistämme suihkulähteistä oli toiminnassa. Vaikka iso osa alueesta on hyvin avointa, löytyy Bobolista myös varjoisampia väyliä. Erityisen kiva oli pitkä käytävä, joka kulki kuin tunneli tiheästi istutettujen puiden oksiston alla. Myös suurta Fontana dell’Oceanon suihkulähdettä kohti kulkeva toinen pääakseli oli mukavan varjoisa. Tätä reittiä tosin kuljimme vain lyhyen matkaa. Reitti kohti suihkulähdettä kulki nimittäin alamäkeen, emmekä haluneet laskeutua kukkulalta juuri sinne kiivettyämme.

Se ainoa toiminnassa ollut suihkulähde löytyi aivan Palazzo Pittin takaa. Suihkulähteistä tunnetuin lienee amfiteatterin yläpuolella rinteellä sijaitseva Neptunuksen suihkulähde, joka tuttavallisesti tunnetaan nimellä talikon suihkulähde, Neptunuksella kun on kädessään talikkoa muistuttava työkalu. Tosin Neptunushan oli meren jumala, joten työkalun on varmaankin tarkoitus esittää ennemminkin kalastus- kuin maataloustyövälinettä. Lempinimestä päätellen paikallisten mielestä kuvanveistäjä ei tässä ole ihan onnistunut. Pronssinen Neptunuksen patsas on Stoldo Lorenzin 1500-luvun puolivälin jälkeen tekemä. Patsasta ympäröivä allas oli paikalla käydessämme tyhjä, joten suihkulähde näytti vähän tylsältä.

Erityisesti meidän tapaamme keskikesän kuumuudessa puutarhaan tutustuvien kulkua rajoittaa eniten mukana olevan juotavan määrä. Puutarhassa on juomakaivoja, mutta meidän paikalla ollessamme mikään niistä ei ollut käytössä. Olimme lopulta keskeiset alueet kierrettyämme niin janoissamme, että suuntasimme suoraan kierroksen jälkeen Palazzo Pittin kahvilaan ja ostimme useamman pullon kylmää juotavaa. Virallisen ohjeistuksen mukaan paikalle saa tuoda ulkopuolelta korkeintaan puolen litran vetoisen vesipullon. Firenzen helteisessä kesäsäässä moinen määrä ei riitä oikein mihinkään.

Puutarhaan voi tutustua erikseen tai yhteislipulla Palazzo Pittin tiloissa sijaitsevien museoiden kanssa. Nämä pääasiassa taidetta esittelevät museot ovat ihan mielenkiintoisia sisällöltään, mutta itse teosten lisäksi myös niiden esittelemiseen käytettävät tilat ovat historiallisesti merkittäviä ja kauniita. Palatsilla ja puutarhalla on yhteinen sisäänkäynti, joka löytyy Piazza de’ Pittiltä. Niin palatsi kuin puutarhakin kuuluvat Uffizin alaisuuteen. Puutarhan pääsymaksu oli kirjoitushetkellä 10€ vierailupäivänä ostetulla lipulla, ja 13€ etukäteen hankitulla lipulla. Etukäteen ostettu lippu siis oli yllättäen kalliimpi. Ainakaan meidän Bobolissa vieraillessamme heinäkuussa 2024 lippuja sai hyvin vielä paikan päältä. Yhteislippu Pitti+Boboli oli kirjoitushetkellä hinnaltaan 22€ tai 25€ samalla tavoin ostohetkestä riippuen. Puutarhaan pääsee päivittäin klo 8.15 alkaen. Aukiolo jatkuu vähintään klo 16.30 asti. Aukioloaika pitenee portaittain niin, että kesä-elokuussa portit pidetään auki klo 19.10 asti. Kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina puutarha on suljettu. Ajantasaiset tiedot aukioloista ja lippujen hinnoista kannattaa tarkistaa Uffizin virallisilta nettisivuilta täältä. Samasta paikasta voit myös ostaa lipun etukäteen.

Etenkin puutarhan ylemmissä osissa kävellessä ei voi olla huomaamatta selvää korkeuseroa muuhun Firenzeen nähden. Kaupungin maamerkit näkyvät kukkulalta katsoen oikein kauniisti. Osan näkymästä peittää valtava Palazzo Pitti, mutta onneksi puutarha jatkuu myös palatsin sivulle. Sieltä käsin näkymä on huomattavasti vapaampi. Bobolin takana vielä korkeammalla kukkulan rinteellä on muitakin puistoja ja puutarhoja. Kuulemma ainakin jostain niistä tarjoutuu vieläkin hienompi näkymä yli Firenzen keskustan. Valitettavasti emme ole näissä puistoissa itse vierailleet, joten olen tämän tiedon osalta kuulopuheiden varassa.

---

Firenze on erittäin suosittu vierailukohde Toscanassa, mutta väkijoukkoja siellä näkyy vain muutamassa suosituimmassa kohteessa. Bobolin puutarha ei kuulu näihin, mikä on yksi lisäsulka puutarhan hattuun. Me viihdyimme oikein mainiosti ja olisimme varmaan kiertäneet pidemmänkin lenkin, mikäli juotava ei olisi loppunut kesken. Huonommin lämpöä sietäville matkailijoille suosittelen vierailua keväällä tai syksyllä.