Vaikka emme varsinaisesti jouluihmisiä olekaan, päätimme tänä vuonna käydä piipahtamassa Tallinnassa tutustumassa kaupungin kauniiksi kehuttuun joulutoriin. Ajankohdaksi valikoitui joulukuun ensimmäinen kokonainen viikko, jolloin nappasimme itsenäisyyspäivää edeltävät kaksi arkipäivää vapaiksi töistä ja hyppäsimme laivaan.

Perillä meitä odotti kovin talvinen Tallinna. Olemme joskus ennenkin kävelleet tässä Viron pääkaupungissa lumisateessa, mutta aivan näin lumista ja hyistä tunnelmaa emme olleet Tallinnassa aiemmin kokeneet. Tämä taisi oikeasti muutoinkin olla ensimmäinen kerta, kun olemme matkailleet kotimaan ulkopuolella reilussa pakkassäässä. Etenkin ainoa kokonaan Tallinnassa viettämämme päivä oli niin kylmä noin kymmenen asteen tienoille pudonneen elohopean ja hyytävän tuulen ansiosta, että totesimme tämän saavan jäädä myös viimeiseksi tällaiseksi kokemukseksi. Ei ole kivaa vetää päälleen kymmentä kerrosta vaatetta ja sitten liukastella michelinmiehenä jäisillä kaduilla.

Sää ei siis oikein suosinut ja tällä kerralla laivamatkakaan ei ollut pelkästään positiivinen kokemus. Laivana toimi edellisen Tallinnan visiitin tapaan Tallinkin uusin purtilo MyStar. Maanantaina aamupäivällä lähtenyt laiva oli lastattu varsin kevyesti ja tilaa oli siten mukavasti. Olimmekin luottaneet istumapaikkojen riittävyyteen ja jättäneet hytin ja loungepaikan varaamatta. Sen sijaan panostimme jälleen ateriaan, joka Chef’s Kitchenissä tuohon aikaan päivästä kulki brunssin nimellä. Edellisestä kerrasta tarjoilu oli kuitenkin pikkuisen muuttunut ja nyt alku- ja jälkiruoat haettiin viereisen buffetin puolelta ja vain pääruoka tarjoiltiin pöytään. Tästä jäi vähän paha maku, sillä etenkin jälkiruokaosasto oli varsinainen pohjanoteeraus. Tarjolla ei ollut juuri mitään ja niistäkin suurin osa oli loppunut kesken. Tästä suivaantuneina peruimme paluumatkan pöytävarauksemme.

Tallinnan päässä asiat alkoivat sitten sujua paremmin. Säästellen hiekoitetuilla ja voimakkaasti suolatuilla lumisilla kaduilla majapaikkaamme Tallink City Hoteliin tarvottuamme saimme huomata huoneen olevan jo valmiina, vaikka viralliseen sisäänkirjautumisaikaan oli jäljellä vielä tunteja. Pääsimme siis heti huoneeseen orientoitumaan ja lisäämään vaatekerroksia kaupunkikävelyä varten. Hotellin edessä oli käynnissä ison näköinen tietyö, jolle tosin ei vierailumme aikana tapahtunut yhtään mitään. Häiriöitä ei tästä siis aiheutunut, mitä nyt kulku hotellille oli vähän sekava. Puolityhjä majapaikka vaikutti muutenkin rauhalliselta ja mukavalta. Huone tosin oli todella pieni ja ensimmäisen aamun aamiainen todella ruuhkainen. Mutta mitäs valitsimme sen pienimmän huoneen ja menimme aamiaiselle vasta viimeisen tunnin alkaessa. Seuraavana aamuna oli jo paljon rauhallisempaa.

Luminen Tallinna näytti oikeastaan varsin kauniilta. Osa kaduista oli jo saanut jouluvalot ja siellä täällä talojen nurkilla oli pieniä joulukuusia. Erityisen kivalta tämä talvinen kaupunkimaisema näytti etenkin lasin läpi lämpimistä sisätiloista käsin katsoessa. Piipahdimmekin tämän tästä johonkin kahvilaan istumaan ja lämmittelemään. Vilkkaan Virun varrelta löytyvä tuttu Rukis oli jälleen mainio, samoin kuin uudempi tuttavuus Kohvik Lummus. Ensin mainittu oli tutun vilkas, kun taas jälkimmäinen mukavan rauhallinen.

Ruokapaikkoja etsiessämme päädyimme ensimmäisenä iltana illalliselle vähän fiinimpää evästä tarjoavaan Radoon, josta tykkäsimme edellisellä Tallinnan vierailullamme. Liitutaululle kirjoitetulla ruokalistalla oli tarjolla jotain tuttua, mutta myös jotain uutta. Edelliselläkin kerralla syömäni härkätartar oli mainio edelleen. Pääruoaksi valitsin tällä kerralla peuran filettä, joka oli erinomaista. Viinikin saatiin sopimaan annoksen kylkeen mainiosti. Vaimoni valitsema kanakaan ei ollut hullumpaa. Jälkiruokana puoliksi syömämme ananainen tarte tatin olisi kuitenkin ollut parempi perinteisenä omenaisena toteutuksena. Rado pysynee joka tapauksessa listalla myös tulevaisuudessa Tallinnan ruokapaikkoja miettiessämme. Kivana bonuksena näin arki-iltana ravintolassa oli vähän väljempää ja vähemmän hälyistä kuin kiireisenä viikonlopun iltana.

Se varsinainen joulutori löytyi Raatihuoneen edustalta. Kojuissa oli tarjolla tuoksun perusteella todella voimakasta glögiä holilla ja ilman, monenlaista syötävää sekä tietysti kaikenlaisia koriste-esineitä ja muuta pukinkonttiin sopivaa. Katselimme kojuja sekä valoisan että pimeän aikaan. Tunnelma oli varsin jouluinen, etenkin pimeällä lumihiutaleiden putoillessa taivaalta kauniiden jouluvalojen loisteessa. Tori ei ollut suuren suuri, mutta me tykkäsimme kojujen sijoittelusta ympyrän muotoon jotenkin enemmän kuin Tuomaan markkinoiden siististä ruutuasemakaavasta. Tämä toki on makuasia.

Yövyimme Tallinnassa kaksi yötä, joten meillä oli yksi kokonainen päivä kaupungilla tallustelemiseen. Vietimme suurimman osan tuosta päivästä liikkeellä, mistä johtuen olimme lopulta hotellille saapuessamme väsyksissä ja kylmissämme. Vaatetusta oli sinällään riittävästi, mutta erityisesti poskipäät saivat silti aivan tarpeeksi viimaa osakseen. Illallispaikkaa pohtiessamme päädyimme lopulta ruokailemaan hotellin alakerran City Grill House -ravintolassa. Ruoka ei ollut erityisen mieleenpainuvaa, mutta ihan kelvollista. Hyvänä bonuksena selvisimme vähemmillä vaatekerroksilla ja ruoan jälkeen oli helppo kömpiä yläkertaan vatsansa viereen köllöttelemään.

---

Loppujen lopuksi talvinen Tallinnan matkamme oli kylmyydestä huolimatta hauska kokemus. Moiset hyiset olosuhteet eivät silti edelleenkään ole meidän juttumme ja aiommekin tästä lähtien suosia talven matkoilla huomattavasti kauempana etelässä sijaitsevia kohteita. Jos siedät kylmää meitä paremmin ja arvostat joulutoreja, kannattaa talvisessa Tallinnassa kuitenkin ehdottomasti vierailla.