Käväisimme maaliskuun loppupuolella todella pitkästä aikaa Tallinnassa. Tämä oli oikeastaan risteily, joka siirtyi koronan takia keväällä 2020. Tuolloin Tallinkin varauksemme peruttiin ja saimme pienellä ekstralla kuorrutetun lahjakortin tilalle. Varasimme uuden risteilyn juuri ennen lahjakortin vanhenemista ja tätä varausta olemme sitten siirtäneet puoli vuotta kerrallaan eteenpäin. Ajankohta ei vain ole koskaan ollut sopiva.

Pohdimme edelleen matkan siirtoa vielä yhden kerran eteenpäin tulevalle kesälle, mutta päätimme kuitenkin lopulta katkaista tämän kehän ja lähteä matkaan. Yhtenä kannustimena toimi varaukselle laivaksi vaihtunut uutukainen MyStar. Varausta tehdessämme tästä uudesta laivasta ei ollut vielä mitään tietoa. Kun myös majapaikaksi varaamamme Nordic Hotel Forum oli sitten viime näkemän päivittynyt, oli matkassa mukana paljonkin uutta.

Uutta oli tarjolla Tallinnassa jo heti terminaalista ulos astuessamme. Edellisen Tallinnan vierailumme aikana Tallinkin Starit parkkeerasivat A-terminaaliin, mutta nyt käytössä oli uusi D-terminaali. Ilmankos ulos astuessamme tienoo näytti vähän vieraalta. Uuteen kohteeseen matkatessamme olisimme toki tarkistaneet tällaiset perusasiat ennakolta, mutta Tallinnan ollessa tuttu kaupunki ei moinen tullut mieleen. Onneksi kuitenkin reitti itsessään oli ihan selkeä ja lopulta vieläpä vähän suorempi kuin vanhasta terminaalista lähtien.

Laivamatkan olimme siis maksaneet jo noin kolme vuotta aiemmin, eikä majoituksestakaan tällä kertaa koitunut juuri kustannuksia. Meillä oli vielä yksi Hotels.comin ilmainen yö käyttämättä ja se sopi tämän reissun tarpeisiin mainiosti. Maksettavaksi jäivät vain verot eli majoituksesta selvisimme muutamalla roposella. Aikoinaan saavutettu Hotels.comin kultataso tarjosi vielä pieniä lisäyllätyksiä, sillä saimme kaupan päälle aikaisen sisäänkirjautumisen ja huoneluokan korotuksen sviittiin. Pikkuisen oli ylimitoitettu tuo sviitti yhden yön visiitille, mutta tokihan tuollainen positiivinen yllätys aina kelpaa.

Uusi laiva näytti yllättävän pieneltä. Meillä oli varattuna hytti, joita aiemmilla Star-laivoilla olimme tottuneet käyttämään. Hyteillä ei ilmeisesti ole ollut kovasti kysyntää, koska niitä on MyStarilla paljon aiempia laivoja vähemmän. Sen sijaan eritasoisia loungeja MyStarilla on peräti kolme kappaletta. Varmasti loungekin olisi riittänyt, mutta nyt pääsimme tutustumaan hyttiin. Oven olisi pitänyt avautua todella kätevästi suoraan kännykällä Tallinkin sovelluksesta klikkaamalla, mutta tämä uusi ja mainostettu toiminto näkyi vielä olevan vähän keskeneräinen. Hetken siinä kiroiltuani kävin kiltisti kipaisemassa takaisin infon nurkille poimimaan hyttiavaimen automaatista, josta sen sai maihinnousukortin QR-koodia vilauttamalla.

Olimme varanneet pöydän laivan à la carte -ravintolasta sekä meno- että paluumatkalle. MyStarin tapauksessa ravintolana toimi Chef’s Kitchen. Kohtalaisen pieni ja sinällään rauhallisen oloinen ravintola sijaitsi aivan Delight Buffetin naapurissa. Tila oli osin avoin ja siitä johtuen buffetin hälinä kantautuu myös Chef’s Kitchenin puolelle. Kahden tunnin matkalla ei ravintolassa oikein pysty hoitamaan kuin yhden kattauksen ja siksi kaikki asiakkaat odottelivat ruokiaan samaan aikaan. Tästä johtuen ensimmäisiä annoksia sai odotella kolmisen varttia. Itse ruoat olivat kyllä odottamisen arvoisia. Annokset olivat maukkaita ja myös kauniita katsella. Kun palvelukin oli ystävällistä, palaamme saman pöydän ääreen tulevillakin Tallinnan reissuillamme.

Käväisimme paluumatkalla kiertämässä läpi MyStarin suurehkon myymälän, joka oli jaettu kahteen kerrokseen. Alakerrasta löytyivät juomat, karkit ja tupakkatuotteet, kun yläkerta puolestaan oli pyhitetty vaatteille ja kosmetiikalle. Totesimme, että samalla matkalla voi joko tehdä ostoksia tai syödä ravintolassa. Kun yritimme tehdä molempia, jouduimme jo pikkuisen juoksemaan ehtiäksemme hakemaan matkatavaramme hytistä laivan saapuessa satamaan.

Tallinnassa työlistallamme oli ainoastaan illallinen. Tämä olikin ihan hyvä, sillä perillä meitä vastassa oli hyytävän kylmä tuuli. Laivan lähestyessä satamaa aurinko kurkisti hetken ajan pilvien lomasta, mutta sen jälkeen siitä ei näköhavaintoja enää saatu. Vaikka lämmintä oli seitsemän plusastetta ja olimme varustautuneet ihan talvisin vaattein, ei ulkona tehnyt mieli reippailla yhtään ylimääräistä. Pienen vanhankaupungin kierroksen jälkeen olimme jo niin kylmissämme, että oli pakko istahtaa lämmittelemään Rukis Kohvik -kahvilaan. Kahvitauko oli ihan miellyttävä, vaikka kahvilan sijainti antoikin ymmärtää sen olevan vahvasti turisteille suunnattu paikka. Kahvi ja leivonnaiset olivat kuitenkin erinomaisia.

Illallisravintolaksi oli vaimoni arponut Radon, joka oli päässyt myös viime vuonna ensimmäistä kertaa julkaistun Michelinin Viron oppaan sivuille. Ruokaravintolaksi Radossa soi musiikki epätavallisen kovalla volyymillä, mistä johtuen puheensorinankin äänenvoimakkuus oli vastaavasti varsin korkealla tasolla. Tämä teki salista hälyisän. Romanttisiin kynttiläillallisiin Rado ei siis ole oikea paikka. Ruokalista löytyi vain liitutaululta, mistä päätellen ravintola elää vahvasti hetkessä. Tarjolla on aina sitä, mikä on kulloinkin parasta. Innostuimme syömään ihan kolmen ruokalajin verran ja kahvit päälle. Ruoka oli mainiota, joskin pääruoaksi valitsemamme turskan olisimme toivoneet olevan pikkuisen lämpimämpää. Tallinnan hintojen olen kuullut nousseen roimasti viime aikoina, mutta ainakin minä olin positiivisesti yllättynyt laskun loppusummasta.

Aamulla edessä oli hotellin aamiainen ja kotiinpaluu. Aika moni muukin hotellivieras oli päätynyt aamiaiselle juuri samaan aikaan kello yhdeksältä, mistä johtuen vapaan pöydän löytäminen alkoi olla arpapeliä. Onneksi tilaa kuitenkin löytyi. Tarjonta oli ihan kelpoa ja erikoisbonuksena olisi voinut maistaa hotellin katolla asuvien mehiläisten tuottamaan hunajaa.


Tallinnassa oli kiva käydä pitkästä aikaa koleasta ja harmaasta säästä huolimatta. Pieni maisemanvaihdos tekee aina hyvää, vaikka tällä kertaa matkaohjelma olikin varsin väljä. Täytyy ottaa uudestaan kesän tullen. Silloin voisi jo käydä katsomassa jonkin aiemmin väliin jääneen nähtävyydenkin.

2 kommenttia

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 2.4.2023 at 14:01

    Mukavalta kuulostava pikkureissu kaikin puolin, vaikka sää olikin kolea. Me ei olla pariin vuoteen oltu Tallinnassa. Kiva kaupunki kyseessä, mutta luulen, että seuraava Viroon kohdistuva reissumme suuntautuu Itä-Viroon, jossa emme vielä ole olleet.

    Vastaa
    1. Aron 12.4.2023 at 18:57

      Tallinna näkyy edelleen olevan hyvä idea. Meilläkin oli jo mielessä risteilyn siirtäminen kesään ja sitten samalla pieni kierros edemmäs Viroon. Me kun emme ole vielä ehtineet Tallinnaa pidemmälle. Jäi kuitenkin vielä seuraavaan kertaan.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Aron Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *