Finnair on nyt reilut puoli vuotta kaupitellut pitkillä matkoilla Economy Comfort -luokkaa, jossa luvataan olevan enemmän mukavuutta tavalliseen economy-karjavankkuriin verrattuna. Ihan hirveästi ei tätä luokkaa ole muissa blogeissa kehuttu, mutta päätimme sitä kuitenkin kokeilla kesäloman menolennolla Helsinki-Singapore. Kyseessä oli kuitenkin selkeästi pisin lentomme tähän asti, yli 11 tuntia kestoltaan.
[Kuva lisätty 13.4.2016, otettu lennolta Miamiin maaliskuussa 2016. Tällöin Finnair tarjosi Economy Comfortia 15000 Finnair Plus -pisteellä. Puolet tästä määrästä oli juuri vanhentumassa, joten raaskin pisteistäni luopua. Konemalli oli erilainen ja jalkatilaa ehkä pikkuisen vähemmän, mutta silti varsin kelvollisesti peruseconomyyn verrattuna.]
Netissä ja mainossähköpostissa luvataan 75 euron lisähintaan kuuluvan seuraavia asioita:
- 8-13 cm enemmän jalkatilaa
- vastamelukuulokkeet
- virkistyspaketti
- mukavampi niskatuki
- Priority-koneeseennousu ja -poistuminen
Jalkatilan lisäys kuulostaa aika pieneltä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kun vielä koneeseennousu meni kaikkea muuta kuin priorityllä, ei tunnelma tuubia pitkin koneeseen kävellessä ollut kovin toiveikas. Juuri ennen puoltayötä luvattu nousu vaihtui yli puolenyön boardingiin ja superhiljaiselle äänellä hoidetuista kuulutuksista en kyllä millään mielikuvitustani venyttämälläkään olisi osannut päätellä, että olisi ollut jo meidän vuoro nousta koneeseen. Ja sitten olikin jo koko economy-luokan vuoro mitenkään boarding passiin kirjoitettua ryhmänumeroa kunnioittamatta. Muutkin economy comfortin matkustajat nousivat koneeseen muiden seassa, joten jotain puutetta kuulutuksissa saattoi ehkä olla jonkun muunkin mielestä.
Lentokone (Airbus 340-300) oli kovasti eri näköinen sisältä kuin mihin olen aiemmilla Aasian lennoilla Finnairilla tottunut. Economy Comfortista arvostelun kirjoittaneen Tämä matka -blogin Annan kuvista päätellen hän on lentänyt myös eri tyyppisellä koneella kuin me. Hän tosin lensi Bangkokiin, mutta me tulimme kotiin Bangkokin kautta, ja silloinkin koneena oli samanlainen härveli kuin Singaporen lennolla.
Toisin kuin Annalla kirjoituksensa mukaan, meillä oli mainoksessa luvattu isompi jalkatila ihan oikeasti käytössä. Samoin niskatuki oli erilainen kuin peruskarjavankkurissa. Paluumatkalla Bangkokista palasimme normaaliin economyyn, joten ero kävi hyvin selväksi. Yllätys oli hyvin positiivinen, sillä tuo paperilla pieneltä kuulostanut lisäys jalkatilan koossa ihan oikeasti tuntui. Mukavuutta oli selvästi enemmän. Myös niskatuki oli hyvä lisä, sillä sen kääntyvien reunojen avulla pään sai tuettua sivusuunnassa nukkumisen ajaksi.
Vastamelukuulokkeiden kanssa oli tapahtunut joku hämminki, sillä ne kerättiin nopeasti pois ja vaihdettiin toisiin. Penkeille valmiiksi jaetuissa kuulokkeissa näytti olevan normaali plugiliitin, joka käy esim. matkapuhelimen kuulokeliitäntään. Tilalle annetuissa oli vain lentokoneissa yleensä tavattava tuplaplugi. Kuulokkeet olivat korvan päälle tulevaa mallia ja niin pienet, etteivät ne peittäneet korvanlehtiä kokonaan. Tällainen luonnostaan huonosti ääntä eristävä kuulokerakenne yhdistettynä varsin huonosti toimivaan vastamelutoteutukseen ei houkutellut lyhyttä kokeilua pidempään käyttöön. Ero hyviin vastamelukuulokkeisiin oli valtava. Onneksi olin pakannut sellaiset mukaani.
Virkistyspaketin olin jo ehtinyt unohtaa, kun sellaiset meille jaettiin. Tämäkin siis oli positiivinen yllätys. Marimekon pussukkaan oli pakattu mukavan oloiset silmälaput, kelvottomat vaahtomuoviset korvatulpat, sukat (joiden mukavuutta en kokeillut) sekä hampaidenpesuvälineet. Tämä oli ihan kiva lisä, joskin olisin pärjännyt hyvin ilmankin. Ei siis ihme, että olin koko paketin olemassaolon ehtinyt unohtaa.
Pienenä lisämiinuksena viihdejärjestelmä ei suostunut toimimaan minun paikallani laisinkaan. Yritin henkilökunnalta pyytää apua, mutta tilanne ei siitä korjaantunut. Onneksi olin riittävän väsynyt nukkuakseni, joten pärjäsin ilmankin. Jos kuitenkaan uni ei olisi tullut silmään, olisi tämä ongelma varmasti harmittanut todella paljon.
Koneesta poistuminen ei sinällään mitenkään erityisesti poikennut tavallisesta. Pääsimme toki kohtalaisen nopeasti liikkeelle, sillä nämä paremmat paikat sijaitsivat koneen etuosassa. Yleensä taaempana koneessa istuessa odottelen kiltisti ja annan hätäisempien sätkiä pois alta ja poistun koneesta ihan viimeisten joukossa. Tämä järjestely ei ole koskaan tuntunut huonolta, joten en kauheasti osannut antaa arvoa tälle nopeammalle poistumiselle. Ruumassa matkustanutta matkalaukkua joutuu yleensä kuitenkin jonottamaan jonkin aikaa, joten nopeudesta prosessin alkupäässä ei oikeasti ole juuri hyötyä.
Yhteenvetona kokemus oli pääosin positiivinen. Eniten arvostin isompaa jalkatilaa. Pidempijalkaiselle tilasta olisi vieläkin enemmän iloa. Minä sain helposti jalat suoristettua oikein kunnolla, mikä auttoi nukahtamaan. Mahdollisesti lepäsin enemmän kuin koskaan aiemmin lennolla.
Peruspositiivisesta kokemuksesta huolimatta 75 euroa on iso raha suhteessa lentolipun hintaan. Meidän tapauksessamme se oli melkein 10 prosenttia edestakaisen matkan hinnasta. Pelkällä meno-paluu-matkalla suhde on varmasti vielä suurempi kuin tällaisella kahdesta menolennosta koostuvalla yhdistelmällä. Ja tällä hinnalla siis sai korotetun luokan vain toiseen suuntaan. Jos Economy Comfortin hinta pysyy tällä tasolla tai nousee korkeammaksi, aion kyllä pysyä peruseconomyssa.
Muut kirjoitukset aiheesta lentoyhtiöt: