Yhdeksännestä joulukalenterin luukusta löytyy matkatarina keväältä kuuden vuoden takaa. Olimme ensimmäisellä Kambodžan vierailullamme maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Viivyimme  kaupungissa työnsä puolesta jo pidempään majailleen ystävämme luona muutaman päivän ennen kuin jatkoimme matkaamme Hongkongiin.

Ystävämme esitteli meille kaupunkia. Liikuimme lähinnä tuk-tukilla, koska keskustan liikenne oli todella vilkasta, eikä jalkakäytäviä ollut juuri lainkaan. Jos jalkakäytävä sattuikin löytymään, oli se mopojen käytössä, joten jalankulkija ei ollut turvassa sielläkään.

Kierroksemme oli tuonut meidät Venäläiselle torille, jossa olimme jo ehtineet nauttia kaupungin parasta jääkahvia ja ihailla monia myytävänä olevia mielenkiintoisia hedelmiä ja kasviksia. Kuumin vuodenaika vaati jatkuvaa nestetankkausta. Koska pelkkä veden juominen saa olon heikoksi, ostimme välipalaksi kookospähkinän, josta imeskelimme pillillä raikasta mehua eli kookosmaitoa.

Siinä kookosmaitoa vuoron perään hörppiessämme iloisesti hymyilevä paikallinen pariskunta lähestyi meitä. Ehdin jo pohtia, mitä meille seuraavaksi yritetään kaupata, kun nainen tervehtikin meitä yllättäen selvällä suomen kielellä. Olimme varmaan hieman hämmentyneen näköisiä vastatessamme tervehdykseen.

Kävi ilmi, että pariskunta oli kuullut meidän puhuvan keskenämme suomea ja siksi he osasivat tulla juttusille. He itse olivat asuneet jo reilut kymmenen vuotta Suomessa ja olivat nyt vierailulla kotiseudullaan. Ilmeisesti suomalaisten bongaaminen Phnom Penhin torilta oli ollut heille yhtä suuri hämmästyksen aihe kuin meille heidän suomalainen moikkauksensa. Keskustelimme hetken ja jatkoimme sitten omille teillemme.

Muut joulukalenterin luukut: