Joulukalenterin kymmenennen luukun myötä matkaamme Japanin eteläisimmälle pääsaarelle Kyushulle Fukuokan kaupunkiin. Tarinan aiheena on yksi yllättävimmistä kokemuksista, joita olen matkoillani kohdannut. Tämä tarina osoittaa, ettei koskaan voi etukäteen aavistaa, mitä voi löytää kun astuu ovesta sisään.

Tapahtumapaikkana on International Punk Rock Bar Siberia, joka sijaitsi parin kadunkulman päässä majapaikastamme. Yksi matkaseurueemme jäsenistä oli käynyt tässä nimen perusteella houkuttelevassa baarissa piipahtamassa jo kahteen otteeseen aiemmin, mutta tuolloin paikassa ei ollut näkynyt sen enempää asiakkaita kuin henkilökuntaakaan. Ovi oli kuitenkin ollut auki ja televisio päällä.

Baari oli siis jo valmiiksi saanut myyttisen maineen. Päätimme koko neljän hengen porukkamme voimin käydä vilkaisemassa baaria vielä viimeisenä Fukuokan iltanamme. Onneksi tällä kertaa baari ei ollut tyhjillään.

Astuimme heppoisen liukuoven takaa avautuvaan pieneen hämärään tilaan, jossa oli L-kirjaimen muotoinen baaritiski. Katon rajaan kiinnitetyssä televisiossa pyörivät musiikkivideot ja kaiuttimista raikoi rokki. Tiskiin nojaili kaksi keski-ikäistä miestä. Toinen istui yhdellä noin kuudesta jakkarasta ja toinen seisoi tiskin toisella puolella. Herrat silmin nähden ryhdistäytyivät meidät huomattuaan. Asiakkaiden puolella istunut herra siirtyi nurkkaan tehden meille tilaa.

Tilasimme paikalliset oluet. Niin baarimikko kuin kantapeikkokin yhtyivät juominkeihin. Seuraavilla kierroksilla tarjosimme heillekin juomat, kun he kerran halusivat osallistua. Näkyi maistuvan. Tosin palasimme yhden sakekokeilun jälkeen takaisin pullon suusta juotuun olueen. Baarista kun ei oikein löytynyt puhtaita laseja. Viinapulloja oli kuitenkin hyllyt täynnä. En sitten tiedä, miten noita juomia on tuolla baarissa yleensä tapana tarjoilla.

International Punk Rock Bar Siberia olisi voinut olla kuin mikä tahansa hämyinen räkälä missä päin maailmaa tahansa ilman noita kahta hauskaa herraa. Baarimikkona häärinyt herra hoiti samalla DJ:n tehtäviä iPadin välityksellä. Hän myös eläytyi musiikkiin huudahdellen japanilaisella aksentillaan satunnaisia laulun sanoja. Esimerkiksi Panteran soidessa herra saattoi rääkäistä täysillä kertosäkeen loppuun ”fucking hostile”.

Päävastuun asiakkaiden viihdyttämisestä otti kuitenkin pitkätukkainen herra, joka osoittautui taikuriksi. Hän teki temppuja niin kuminauhoilla kuin pelikorteillakin, lusikoiden taivuttelua unohtamatta. Korttitemput olivat oikeasti todella kekseliäitä versioita tempusta, jossa vapaaehtoinen valitsee pakasta kortin ja taikuri yrittää sen sitten löytää pakasta tietämättä mikä kortti oli kyseessä. Välillä oikea kortti löytyi katosta roikkumasta, välillä se oli baaritiskin reunalla aivan kortin valinneen henkilön nenän alla.

Ilmeisesti nämä kaksi herraa pyörittävät tätä baaria. Toivottavasti siellä käy ajoittain myös asiakkaita, sillä ainakin meille vierailu baarissa oli varsinainen elämys. Olisi kiva vierailla siellä vielä uudemman kerran seuraavan Japanin matkan yhteydessä.

Muut joulukalenterin luukut:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.