Minä tykkään matkaopaskirjoista. Enpä ole tainnut käydä missään ulkomailla ilman että olisin ensin hankkinut jonkinlaisen matkaoppaan ja tutustunut sen avulla kohteeseen etukäteen. Minä myös mielelläni lainaan tuttaville matkaoppaitani. Toisinaan jopa tyrkytän kirjoja, jos kuulen jonkun olevan menossa johonkin minulle tuttuun kohteeseen.

Tämä teksti syntyi matkaopasta lukiessani Islannin matkaan valmistautumisen yhteydessä. Kyseinen matkaopas on Mondon Islannin opas. Meille tämä tuleva matka on ensimmäinen vierailu Islantiin, mutta tuo matkaoppaamme on ehtinyt maassa jo käydä ennakkoon. Kirja oli lainassa, eikä se ollut kotiin palattuaan enää entisellään.

Minulla on teoria. Sen mukaan matkaopaskirjan hankkiminen on paras tapa varmistaa pääsy johonkin kohteeseen. Joskus on mennyt useampikin vuosi niin, että hankkimani uusi opaskirja on saanut köllöttää joutilaana hyllyssä. Toistaiseksi kuitenkin aina sen matkan aika on ennemmin tai myöhemmin koittanut. Islannin oppaammekin on jo useamman vuoden ikäinen, mutta vasta nyt ovat lentoliput sähköpostissa.

Tuo Mondon Islannin opas päätyi meille jonkin messutarjouksen tai vastaavan myötä, siis ihan heräteostoksena. Että tulisi sitten sinne Islantiinkin lähdettyä. Ihan pian sen jälkeen vaimon työkaveri alkoi suunnitella matkaa Islantiin, ja kun meillä ylimääräinen kirja lojui käyttämättömänä, päädyimme lainaamaan sen matkalaisille.

Työkaverin Islannin matka tuli ja meni ja kirja palasi takaisin kotiin. Vaan missäs kunnossa se palasikaan? Olivatko sivut koirankorvilla? Oliko välissä eväs- ja kahvitahroja? Oliko kynää testattu marginaaleihin? No, eipä ollut. Kirja oli sen näköinen, että sitä olisi vain varoen ja sivistyneesti silmäilty, siis mitään selkeitä käytön jälkiä siinä ei ollut.

Jokin merkittävä ero kirjassa kuitenkin oli aiempaan verrattuna. Sen sivuihin oli nimittäin ilmaantunut keltaisia tarralappuja. Niihin oli kirjoitettu kyseisen sivun aiheeseen liittyviä omia huomioita. Joukossa oli pieniä vinkkejä ruokapaikoista, retkistä ja muista käytännön asioista. Niin positiiviset kuin negatiivisetkin kokemukset oli kirjattu ylös. Eli siis kirja oli täydentynyt juuri sellaisilla kullanarvoisilla omakohtaisilla havainnoilla, joiden takia ihmiset lukevat matkablogeja. Nämä kokemukset olivat vieläpä siellä paikan päällä heti tuoreeltaan ylös kirjoitettuja.

Nyt tässä oman Islannin matkan lähetessä ja matkaopaskirjaa lukiessa on mielessäni käynyt, että voiko tosiaan kirjan lainaamisesta parempaa kiitosta saada. Toivoisinkin, että tästä tulisi ihan yleinen tapa. Jos lainaat matkaopaskirjaa, palauta se takaisin omien havaintojen kera. Jos et ole asiasta etukäteen sopinut, voi tuo tarralappujen käyttäminen olla kohteliasta. Luvan kanssa voit toki tehdä merkintöjä myös suoraan kirjan marginaaleihin. Joissain kirjoissa on myös lopussa tyhjiä sivuja omille muistiinpanoille.

Onko sinullakin matkaopaskirjoja, jotka reissaavat ilman sinua maailmalla?