Montereyn niemeltä Kaliforniasta löytyy Pebble Beachin yksityinen asuinalue. Alue on monille tuttu yhdestä maailman hienoimmista golfkentistä, Pebble Beach Golf Linksistä. Huippuhienoja golfkenttiä on alueella myös muitakin. Koska alue on vain asukkaille tarkoitettu, täytyy ulkopuolisen maksaa pääsymaksu sinne päästäkseen. Äkkiseltään golfia harrastamaton voisi vähän ihmetellä miksi moinen paikka kiinnostaisi. Tärkein syy on hienojen rantamaisemien äärellä ja paikoin sypressimetsän keskellä kiemurteleva maisemareitti 17-Mile Drive.
Reitin voi aloittaa useammalta eri portilta. Yksi näistä sijaitsi Pacific Grovessa lähellä hotelliamme. Myöhäisen iltapäivän muutoinkin jo vähän heikossa valossa pilvisenä päivänä päätimme pienen ämpyilyn jälkeen startata auton reittiä kohti. Ihan koko matkaa emme ajaneet läpi, vaan luovutimme vähän Pebble Beachin golfklubin jälkeen. Käytännössä kiersimme siis Montereyn niemen nokan ympäri. Loppureitti olisikin ollut sisämaan puolella.
17-Mile Drive osuu kivasti reitin varrelle San Franciscon ja Los Angelesin välillä rannikon upeista maisemistaan tunnettua valtatietä 1 pitkin matkaaville. San Franciscosta matkaa kertyy valtatietä 1 pitkin vähän reilut 200 kilometriä. Tämä ei suinkaan ole nopein reitti ja esimerkiksi meillä aikataulu ei antanut myöten tämän reitin käyttämiseen, vaan säästimme reilut puoli tuntia ajamalla aluksi tietä 101 ja sitten tietä 17 pitkin. Tielle 1 siirryimme ennen Santa Cruzia.
Neljä porttia 17-Mile Drivelle sijaitsevat pohjoisessa Pacific Grovessa, etelässä Carmel-by-the-Seassa sekä idässä valtatieltä 1 sekä Morse Driven päässä. Portilla maksetaan pääsymaksu ($10 per autokunta). Mukaan lätkäistään opasvihkonen, jonka avulla mitään oleellista ei jää näkemättä. Reitti on hyvin merkitty ja nopeusrajoitus on varsin alhainen, joten maisemia (ja niitä opasteita) ehtii kyllä katselemaan. Oleellisissa paikoissa on myös tilaa pysäköintiä varten, jotta kameraakin pääsee ulkoiluttamaan halutessaan.
Nopeusrajoitukset kannattaa muuten ottaa tosissaan, sillä alueella vilisee aivan tolkuttoman paljon peuroja. Niitä on ihmisten pihat täynnä ja ne voivat hieman yllättäen ponkaista tielle. Rauhallisella nopeudella niitä ehtii kuitenkin hyvin väistelemään. Lisäksi on syytä huomata, että moottoripyörät eivät ole tervetulleita alueelle.
Opaslehtisessä on mainittuna useita näkemisen arvoisia paikkoja rannalla. Joukosta löytyy niin lintujen valtaamaa valtavaa kivenlohkaretta kuin vähän pienempiäkin ykstyiskohtia. Jokaisen oppaassa merkityn paikan kohdalla on hyvin tilaa auton pysäköimistä varten.
Puiden latvuksista käy hyvin ilmi mistä suunnasta tuuli yleensä käy. Näitä tuulen kellalleen kääntämiä puita on kyllä muutenkin varsin paljon nähtävissä lähellä rantaa koko länsirannikon mitalta.
Kivikkojen väliin on jäänyt paikoin myös hiekkarantoja. Näillä main voi kuuleman perusteella bongailla muuttomatkalla olevia valaita keväisin ja syksyisin.
Koko Pebble Beachin alueen symbolina toimiva yksinäinen kalliolla kököttävä sypressi Lone Cypress löytyy myös reitin varrelta. Hyvä että puusta uskaltaa valokuvan ottaa, sen verran ovat Pebble Beachin ihmiset tarkkana tämän symbolinsa käytöstä. Ihan ovat aikoneet tavaramerkiksi sen rekisteröidä. Alueen logossakin se komeilee. Onhan se tietysti ihan näkemisen arvoinen puu. Harvalla puulla on ihan nimi omasta Wikipedia-sivusta puhumattakaan.
Pebble Beach Golf Links on ehdottomasti yksi maailman upeimmista golfkentistä. Alueella on lisäksi muitakin hienoja kenttiä. Ihan ilmaista lystiä näillä kentillä pelaaminen ei varmasti ole, mutta pienemmälläkin budjetilla on mahdollista päästä maisemista nauttimaan. Nimittäin osittain aivan 17-Mile Driven vierellä kulkevalla kunnasella Pacific Grove Golf Links -kentällä kierroksen hinta lähtee lukemasta $19 per pelaaja. Maisemien puolesta tätäkään kenttää ei voi mennä moittimaan (kuvien ja luetun perusteella). Ja kuulemma kenttä on oikeasti myös hyvin hoidettu.
17-Mile Drive voi ehkä olla hieman ylimainostettu, mutta silti kokemisen arvoinen. Reittiä ei ole pakko ajaa kokonaan, joten jos homma alkaa maistua puulta, voi helposti suunnata muualle. Pääsymaksu ilmeisesti käy täysimääräisesti maksuvälineenä alueen ruokapaikoissa, joten rahansa saa halutessaan takaisin. En tosin tiedä alueen ruokapaikkojen hinta-laatusuhteesta. Asukaskunnan varallisuudesta päätellen jotain kelvollistakin ruokaa lienee kuitenkin tarjolla.
Linkkejä:
Muut kirjoitukset aiheesta Kalifornia: