Joulukuisen Kalifornian roadtripimme matkakertomus käynnistyy ensimmäisestä kohteestamme Hollywoodista. Tuo elokuvan taikaa huokuva Los Angelesin kaupunginosa vilisee filmitähtiä, punaisia mattoja ja ökyautoja. Kaikki on kimaltavaa ja kaunista eikä taivaalla näy pilven hattaraa. Päivät lumoavassa Hollywoodissa ovat aina täydellisiä, eikä mikään huoli voi niitä varjostaa.

Ja sitten minä heräsin. En voinut olla aloittamatta imelästi, vaikka todellisuudessa Hollywood on alueena kaikkea muuta kuin mitä sen nimeen ladatuista mielikuvista voisi päätellä. Jotenkin tuo mielikuvien ja todellisuuden välinen kontrasti on vain niin mehukkaan räikeä. Filmitähtiä emme vielä ole nähneet, mutta katujen varsilla telttailevia kodittomia sitäkin enemmän. Todennäköisemmin Hollywoodissa voi joutua aseellisen ryöstön uhriksi kuin törmätä filmitähteen. Yhtä lukuunottamatta kaikki suuret elokuvastudiot ovat kaikonneet alueelta, ja vaikka monissa teollisuushalleissa varmasti tehdään jotain elokuviin liittyvää, on silti Oscar-gaalan glamour Hollywoodin arjesta todella kaukana. Turistin kokema todellisuus löytyy jostain ääripäiden välimaastosta.

Poliisin puheilla 

Saimme kokea oman osamme Hollywoodin nurjasta puolesta heti ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänämme, joka päättyi puheluun hätänumeroon 911 ja sen jälkeen pitkähköön vierailuun Hollywoodin Wilcox Avenuen poliisiasemalla. Pilvisenä valjennut päivä oli sitä ennen edennyt mukavissa merkeissä aluksi Route 66 -nähtävyyksiä bongaillen ja myöhemmin Ontario Millsin outlet-ostarissa kierrellen. Epäonni alkoi pysähtyessämme Denny’s-ketjuravintolaan myöhäiselle illalliselle paluumatkallamme hotellille.

Ruokapaikaksi olimme aluksi valinneet hotellia lähemmän Denny’s-ketjun ravintolan, mutta päädyimmekin saman ketjun toiseen ravintolaan sen osuessa sopivasti kohdalle. Meillä kun alkoi olla jo kova nälkä. Mahdollisesti olisimme välttyneet epäonnelta pysymällä alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta tämä on tietysti pelkkää jossittelua. Denny’s ei ole mikään erityinen suosikkimme, mutta myöhäinen ajankohta pakotti valitsemaan jonkin vielä auki olevista vaihtoehdoista. Pysäköimme auton ravintolan taakse pysäköintialueelle ja kipaisimme sisälle tekemään tilausta. Auton tavaratilaan jäivät pienet ostoksemme sekä koko päivän matkassa ollut kassi täynnä lisävaatetta kylmemmän sään varalle.

Autolle palattuamme huomasimme kuljettajan puoleisen takasivulasin olevan rikki. Auton tavaratilan sisältö oli myllätty ympäri ja pikaisen inventaarion jälkeen totesimme parin ostoskassin sekä lisävaatekassin puuttuvan. Illan ohjelma meni siinä sitten kerralla uusiksi. Pikaisen kotiutumisen ja kohtalaisen aikaisten unien sijaan vuorossa oli soitto hätänumeroon ja reilun parin tunnin illanvietto Hollywoodin poliisiasemalla. Asemalla odottelimme ensin vuoroamme ja sitten kerroimme huolemme ystävälliselle poliisimiehelle, joka kirjasi tapauksen ylös. Sitten vielä selitin samat asiat puhelimessa autonvuokraamoon, jossa virkailija teki omat paperityönsä. Seuraavan aamun ohjelmakin koki muutoksen, sillä pääsimme tekemään uuden kierroksen lentokentän kautta auton vaihdon merkeissä. Onnena onnettomuudessa uudessa autossa oli pari ensimmäisestä puuttunutta kivaa lisävarustetta.

Auton vakuutus oli kunnossa, samoin kuin matkatavaravakuutuskin, joten ainoaksi tappioksi tästä episodista jäi menetetty aika. Autoon murtautuja oli luultavasti joku koditon narkkari, jota on helpompi sääliä kuin vihata. Hän ei mukaansa nappaamistaan tavaroista edes kovin paljoa kostunut. Siitä huolimatta tapaus harmitti kovasti. Turvallisuudentunne koki sen verran suuren kolahduksen, että loppureissun aikana emme jättäneet autoon mitään omaisuutta. Siirtymätaipaleilla matkatavaroiden ollessa kyydissä pidimme auton koko ajan näköetäisyydellä. Pari kertaa söimme autokaistalta ostamamme lounaankin autossa parkkipaikalla. Tämä oli tosin ihan yleinen toimintatapa muutenkin, joka kerta parkkipaikalla oli muitakin autoissaan ruokailevia.

Onneksi tämä oli reissun isoin takaisku. Hollywoodissakin oli paljon hyvää ja hotellimme lähialue Hollywood Boulevardin ja Highland Avenuen kulmauksessa oli yksi kaupunginosan siisteimmistä ja turvallisimmista kolkista. Kohtaamastamme epäonnesta huolimatta aiomme edelleenkin palata Hollywoodiin myös seuraavan Los Angelesin vierailumme yhteydessä.

Majoituimme jo kahdelta aiemmaltakin vierailulta tutussa majapaikassa Hollywood Orchid Suitesissa. Tämä sijainniltaan kätevä pieni hotelli oli jälleen mainio. Kanssamme samaan hotelliin oli majoittunut myös kiva ruotsalaispariskunta, joiden kanssa tutustuimme aamiaisella. Jutun juurta riitti siinä määrin, että päädyimme vaihtamaan yhteystietoja ja sovimme jatkavamme keskusteluja joskus toiste joko heidän kotikaupungissaan Tukholmassa tai sitten meillä Helsingissä.

Vaihtelevia säitä ja maisemia

Ensimmäiset reissupäivät olivat Hollywoodissa harmaita ja osittain myös sateisia. Tämä toki oli vaihtelua aiempiin kesäisiin Los Angelesin vierailuihin verrattuna, tuolloin kun taivas oli usvaisia aamuja lukuunottamatta tasaisen sininen. En silti sano, että vaihtelu olisi aina tarpeen. Onnekkaasti onnistuimme olemaan aina pahimpien sadekuurojen aikana joko sisätiloissa tai autossa matkalla jonnekin. Aivan yhtä onnekkaita eivät olleet uudet ruotsalaiset tuttavamme, jotka kastuivat viimeisen päälle vaelluksellaan Hollywood-kyltin taakse. He kyllä saivat upeita sumuisia valokuvia, joita tuskin pystyy kovin monena päivänä vuodessa nappaamaan. Silti he olisivat varmasti harkinneet asiaa kaksi kertaa, jos olisivat tienneet joutuvansa tarpomaan ison osan noin 13 kilometrin taipaleesta kaatosateessa.

Mekin kävimme katsomassa Hollywood-kylttiä vähän lähempää, joskin hieman paremman sään aikaan. Jo edellisellä Los Angelesin vierailullamme olimme yrittäneet löytää parhaalle tietämällemme näköalapaikalle, mutta tuolloin retkemme epäonnistui Googlen johdatettua meidät yksityisteille, joille ei turisteilla ollut asiaa. Tällä kertaa olin valmistellut reitin vähän huolellisemmin. Mutkaista tietä pitkin kurvaillessamme kävimme jo epäileväisiksi, mutta lopulta näköalapaikka kuitenkin tuli esiin mutkan takaa.

Kyseinen näköalapaikka näyttää aina välillä ilmaantuvan Googlen karttaan ja välillä se taas poistetaan. Ilmeisesti kotinurkilla parveilevat turistit ärsyttävät paikallisia asukkaita. Enkä tuota kyllä ihmettele, sillä kyseessä on vain yksinkertaisesti pieni tien mutka, josta toiselta puolelta avautuu näkymä kyltille ja toiselta puolelta kohti downtownin pilvenpiirtäjiä. Turistien parveilua on yritetty vuosien mittaan rajoittaa hankaloittamalla pysäköintiä kadun varressa tolppien avulla. Viimeisimpänä lisäyksenä lähimpien talojen kohdalle on ilmaantunut näkymät tieltä kyltin suuntaan peittävä aita. Aiemmin moni lienee jatkanut kadun vartta pidemmälle parempien näkymien toivossa. Nyt aita pitää turistit visusti etäämmällä taloista.

Jos tuolta näköalapaikalta mielii Hollywood-kylttiä katsella, kannattaa saapua paikalle aamulla. Ainoat pysäköintipaikat sijaitsevat kadun varressa näköalapaikan alapuolisessa rinteessä. Myöhemmin saapuville paikkoja on tarjolla vain mäen alla. Me saimme vielä hyvät paikat vain pienen kipuamisen päästä, sillä paikalla oli ennen meitä vasta pari autollista turisteja. Pois lähtiessämme kadun varsi alkoi jo täyttyä autoista.

Tutuista nähtävyyksistä ihailimme jälleen kerran Hollywood Walk of Famea, joka löytyi aivan hotellimme välittömästä läheisyydestä. Bongasin taas useita aiemmin huomaamatta jääneitä tähtiä. Kävimme tällä kertaa myös Walk of Famen virallisessa lähtöpisteessä Hollywood Boulevardin ja Vine Streetin kulmauksessa. Walk of Famen kunniaksi Hollywood/Vinen metroaseman katto oli koristeltu tyhjillä filmikeloilla. Asemalta löytyi myös muuta elokuvarekvisiittaa.

Los Angelesin metrosta ei kauheasti kuule puhuttavan, mutta etenkin tuosta Hollywoodin tukikohdastamme käsin se on osoittautunut hyvin käteväksi kulkuvälineeksi. Moneen paikkaan pääsee toki autolla kätevimmin, mutta metroverkon alueella liikkuessamme jätimme mielellämme Los Angelesin legendaariset ruuhkat taaksemme samoin kuin pysäköintipaikan etsinnän. Yksi metromatka maksoi $1,75 TAP-matkakortilla maksettuna. Meillä oli edellisellä matkalla hankkimamme matkakortit edelleen tallessa ja lataamalla niihin heti matkan aluksi $20 rahaa varmistimme riittävän liikkumavaran. Ei korteille lopulta kovin montaa dollaria jäänyt.

Tällä vierailulla kipusimme vihdoin nauttimaan maisemista Griffithin observatoriolta käsin. Korkealta mäeltä avautuu hienot näkymät niin Hollywood-kyltille kuin downtownin pilvenpiirtäjillekin päin. Observatorion kuulemma varsin mielenkiintoinen sisäpuoli jäi meiltä näkemättä, sillä olimme paikalla ennen sen avautumista. Näkymien vuoksi paikalle kannattaa saapua, vaikka itse rakennus olisikin suljettu. Pysäköinti on ilmaista aukioloaikojen ulkopuolella, muutoin se maksaa $10. Observatorio itsessään on ilmainen vierailukohde.

Observatoriolta näkyivät myös kaupunkialuetta reunustavat vuoret, jotka olivat saaneet talvikauden bonuksena huipuilleen lumipeitteen. Näitä vuoria saimme ihailla ajoittain myös auton ikkunasta. Ne saattoivat putkahtaa esiin aivan yllättäen tien lähtiessä laskeutumaan jonkin mäen huipulta. Hetken kuluttua ne taas katosivat talojen tai puiden taakse.

Urheilun juhlaa

Matkaohjelmassamme oli tilaa niin amerikkalaiselle jalkapallolle kuin jääkiekollekin. Hollywoodissa majoittuessamme osui kohdalle näistä ensin mainittu. Amerikkalaista jalkapalloa pelataan talvella ja kauteen mahtuu otteluja vaikkapa jääkiekkoon verrattuna varsin vähän. Tämän takia mahdollisuus ottelun katsomiseen paikan päällä tuntui niin harvinaiselta herkulta, että siihen oli tartuttava. Varmistimme urheiluelämyksen hankkimalla liput jo etukäteen Los Angeles Ramsin ja Seattle Seahawksin väliseen otteluun Los Angeles Memorial Coliseumille.

Harmittavasti sääennuste lupaili ottelupäivälle sateista säätä. Aamupäivällä ehdimme autosta käsin hämmästellä oikein kunnon kaatosadettakin, mutta onneksi illan tullen sää poutaantui. Tämä olikin hieno juttu, sillä tuon Ramsin väliaikaisen kodin katsomoita ei ollut katettu.

Selvittelin etukäteen saapumisohjeita stadionille ja totesin metron olevan järkevin vaihtoehto liikkumiseen. Tähän vaikutti eniten stadionin rajoitettu pysäköintikapasiteetti. Metro oli täynnä otteluun matkaavia ihmisiä, joten näköjään moni muukin oli kuullut saman vihjeen. Matkasimme ensin punaisen linjan metrolla downtowniin ja sieltä expolinjan metrolla Expo Parkin asemalle. Reitti oli hyvin yksinkertainen, eikä perillä tarvinnut muuta kuin valua väkimassan mukana.

NFL:n uudet turvallisuussäännöt sallivat stadioneille tuotavaksi vain yhden läpinäkyvän kassin per katsoja. Tämän luulisi luoneen kysyntää moisille veskoille, mutta silti sellaisen löytäminen osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Sääennuste maalaili alle kymmenen asteen lukemia loppuillalle, joten ylimääräinen vaatekerros oli hyvä saada mukaan. Onneksi sopiva kassi lopulta löytyi. Stadionin narikkateltalla käyneestä kuhinasta päätellen ohjeistuksen kanssa oli ongelmia yhdellä jos toisellakin. Enkä tuota ihmettele, sen verran epämääräisen arpomisen makua tuntui turvatarkastuksessa olevan.

Ennen ottelun alkua stadionilla oli muuta ohjelmaa. Siinä mm. Alice Cooperin kitaristi Nita Straussin tiluttelua kuunnellessani kaivoin kännykällä netistä esille lajin säännöt. Pikakertauksen jälkeen pelin seuraaminen sujui paljon helpommin.

Ottelun toisen puolikkaan juuri käynnistyttyä kävi ilmi, että olimme istuneet koko alkupuoliskon väärässä katsomolohkossa. Emme olisi tätä koskaan huomanneet, jos paikkojen oikeat omistajat eivät olisi saapuneet paikalle. Oikeaan katsomolohkoon löydettyämme totesimme oikeiden paikkojemme olevan jo käytössä. Huikkasin ystävällisesti paikallani istuvalle herralle asiasta. Hän ilmoitti olevansa kausikortin haltija, hän istuu aina samalla paikalla. Minulla ei oikein ollut vipuvartta alkaa herran kanssa kiistelemään, joten kävin kysymässä henkilökunnalta. Lippujen tarkastelun ja hämmästelyn jälkeen paikallani istunut herra lopulta myönsi virheensä ja lähti poikansa kanssa etsimään oikeaa katsomolohkoa. Illan teemaksi oli kovaa vauhtia muodostumassa vastaan väittäminen.

Stadionilla oli kivasti tunnelmaa kotijoukkueen yllättäen viedessä ja Seattlen lokkien, kuten paikalliset heitä pilkkasivat, vikistessä. Vierasjoukkue oli kuitenkin sarjataulukossa paremmissa asemissa ja siksi ennakkosuosikki. Piippuhyllypaikoiltamme näimme hyvin koko kentän ja siksi peliä oli helppo seurata. Koska meillä kummallakaan ei ollut mitään tunnesiteitä lajiin eikä kumpaankaan joukkueeseen, tuntui luontevalta kannustaa kotijoukkuetta, etenkin kun se vielä sattui olemaan altavastaaja. Lopputuloksena Rams voitti lukemin 28-12. Me tosin poistuimme paikalta ruuhkan välttääksemme jo viimeisen neljänneksen alkupuolella. Noin kuuden minuutin kooste ottelun tähtihetkistä on nähtävissä NFL:n sivuilla täällä.

Illan teema toistui vielä kävellessämme Expo Parkin asemalle junaa odottamaan. Laiturin alkupäähän oli tuotu tulevaa ruuhkaa helpottamaan siirreltäviä leimalaitteita, joilla leimasimme matkakorttimme. Pysyvien leimalaitteiden luo päästyämme paikalla oleva henkilökunta ohjeisti meitä leimaamaan lippumme. Sanoin meidän jo käyttäneen laiturin alkupäässä olevia leimauslaitteita, mutta virkailijat eivät meitä uskoneet. Ne laitteethan otetaan käyttöön vasta ottelun päätyttyä. No, uusi leimaus todisti meidän olleen oikeassa. Ihme vänkääjiä ovat nämä losilaiset.

Synttärin kunniaksi huvittelua koko rahalla

Matkan Hollywoodin osuuden lopuksi oli vuorossa vaimoni syntymäpäivä, jota meidän oli tarkoitus viettää Universal Studioiden huvipuistossa. Säiden säätelijä oli kuullut toiveemme, sillä tuo päivä oli sään puolesta ehdottomasti koko reissun hienoin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta niin lämpimästi, että huvittelu sujui ilman takkia. Vietimme puistossa liki koko sen kahdeksantuntisen aukioloajan ja kolusimme melkein kaikki laitteet läpi.

Olimme hankkineet hintavammat express pass -liput, joilla pääsimme laitteisiin jonon ohi. Jonot eivät olleet pitkiä muutenkaan, mutta toisaalta kiirettä piti näinkin ehtiä jokaiseen laitteeseen ennen kuin puisto meni kiinni. Päivä oli mainio ja vaimoni sai osakseen paljon onnitteluja, kiitos synttäripinssin joka hankittiin heti puistoon sisälle saavuttuamme.

Suosikeiksemme Universalilla muodostuivat Harry Potter -maailma sekä yksittäisistä laitteista ehkä hieman yllättäen Muumion kosto. Tämä sisävuoristorata tarjosi kivasti vauhtia sekä lopussa jännitystä kohottavan yllätyksen. Myös erikoistehoste-esitys Water World oli hieno kokemus. Eikä tietysti sovi unohtaa Hollywoodin Universalin erikoisuutta, studiokierrosta. Tällä kertaa tosin monet edellisellä vierailulla kivoina pitämistämme lavasteista taisivat olla käytössä ja siksi niitä ei päässyt katsomaan.

Synttärionnitteluja oli tarjolla myös majapaikassa. Hotellimme legendaarisen sydämellinen aamiaishuoneen hoitaja Patricia kuuli vaimoni syntymäpäivästä edellisenä aamuna. Koska hän oli seuraavana päivänä vapaalla, täytyi juhlat pitää saman tien. Kun silmä vältti, kiikutti Patricia pöytään synttärikakuksi muffinssin kynttilän kera. Kynttilää puhaltaessa piti tietysti toivoa jotain. Patrician ansiosta kohtalaisen vaatimaton motellitasoinen aamiainen muuttui aina yhdeksi päivän odotetuimmista ohjelmanumeroista.

Lemmyn baarissa

Jo ensimmäisellä Los Angelesin vierailullamme reilut viisi vuotta aiemmin olimme käyneet pyhiinvaelluksella West Hollywoodin iltaelämästään kuuluisalla Sunset Stripillä. Yritimme päästä lounaalle legendaariseen Rainbow Bar & Grilliin, mutta paikka oli tuolloin kiinni. Ravintolan nettisivut ovat jostain 90-luvun lopulta, eikä niitä sittemmin ole päivitetty. Aukioloaikoja ei siis sieltä kannata etsiskellä.

Ensimmäisen vierailun aikana Rainbowin baarissa mielellään aikaansa viettänyt Motörheadin nokkamies ja basisti Lemmy Kilmister oli vielä vahvasti elossa. Sittemmin edesmennyt Lemmy-setä tykkäsi hakata flipperiä ja siemailla jaskakolaa, ja kuulemma hän myös vaihtoi mielellään sanan tai pari häntä katsomaan tulleiden fanien kanssa. Nykyisin ravintolan baari on nimetty Lemmyn loungeksi ja flipperin paikalle on pystytetty herran patsas. Olin toki varustautunut tälle pyhiinvaellusmatkalle Motörhead-paidalla. Tällä kerralla pääsimme lounaalle ja totesimme tämän paremmin juomaravintolana tunnetun paikan yllättäen myös ihan asiallisen ruoan lähteeksi. Kuskin ominaisuudessa jätin jaskakolat seuraavaan kertaan.

Matka jatkuu

Viiden Hollywoodissa viettämämme päivän jälkeen oli aika sanoa hyvästit tälläkin kertaa kivana majapaikkana toimineelle luottohotellillemme ja siirtyä eteenpäin. Seikkailumme jatkuvat matkakertomuksen seuraavassa osassa valtameren äärellä Santa Monicassa.

Ps. Hollywoodista eteenpäin lähtiessämme emme sitä vielä tienneet, mutta paluu Hollywoodiin oli edessä jo varsin pian. Tähän palaan kuitenkin vasta kertomuksen myöhemmissä osissa.