San Francisco oli kesän 2014 reissumme toinen isompi kaupunkikohde. Saavuimme kaupunkiin Yosemiten kansallispuistosta pienen kierroksen kautta, jotta pääsimme ajelemaan Golden Gaten sillan yli. Silta muuten on maksullinen. Maksun voi suorittaa etukäteen tai 48 tuntia ylityksen jälkeen netissä. Systeemi toimii automaattisesti. Tullin läpi ajettaessa järjestelmä tunnistaa auton rekisterinumeron ja lähettää laskun auton omistajalle, mikäli maksua ei määräajassa ole suoritettu. Ilmeisesti vuokra-auton tapauksessa maksu rekisterinumeron avulla ei ole mahdollista. Ainakin meille tätä kautta ei tullut koskaan laskua, mutta vuokraamon kautta kylläkin, muutaman dollarin laskutuslisällä kuorrutettuna.

Majoituimme Motel Capriin (124,39€/yö Hotels.comista) kohtalaisen keskeiselle paikalle Cow Hollow:n alueelle. Viereisellä Lombard Streetillä on näillä samoilla kohdin paljon motelleja. Valitsimme kuitenkin rauhallisemmalla sivukadulla sijaitsevan majapaikan. Ja rauhallista siellä olikin. Hintaansa nähden motelli oli erinomainen. Huone oli siisti ja asiallinen. Kenties jonkinlainen pintaremontti oli huoneessa tehty, sillä se näytti paljon paremmalta kuin esimerkiksi hotellin respa. Hintaan sisältynyt aamiainen oli taas niukkaa motellitasoa. Langaton netti oli kohtalaisen epävarmasti toimivaa lajia.

San Franciscosta meillä jäi monta mielenkiintoista aluetta näkemättä, sillä molemmille kokonaisille päiville oli etukäteen kiinnitettyä ohjelmaa. Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa baseball-ottelun (San Francisco oli ainoa reittimme baseball-kaupungeista, jossa oli ottelu matkamme aikana). Toisena päivänä puolestaan kävimme Alcatrazin vankilasaarella.

Ennen baseball-ottelua kävimme katsomassa paikallista pride-kulkuetta. Suvaitsevaisuudestaan tunnettu San Francisco oli kyllä selvästi oikea paikka tällaiselle aktiviteetille. Kulkue oli hieno ja mukana oli kaikenlaista väkeä kaupungin poliittisesti kermasta poliiseihin. Erilaista pride-aktiviteettia olisi kaupungissa ollut tarjolla enemmänkin kuin vain kulkueen verran.

Baseball-ottelu oli ihan hauska kerran nähdä, joskin peli on ehkä hieman tylsähkö. Jos joku joskus sattuukin osumaan palloon, menee löynti yleensä joko laittomaksi tai kopiksi, eikä silloin siis ole lyöjällä kentälle asiaa. Peli onkin lähinnä syöttäjien näytöstä. Paikallisille näkyi kelpaavan, joskin enimmäkseen väki näytti olevan paikalla ruoan ja juoman takia. Katsomosta ja sinne takaisin kävi jatkuva virta väkeä ruoat ja juomat mukanaan. Suomalaisesta mallista poiketen eväät ja kaljat sai tuoda katsomoon.

Alcatraz osoittautui vaikeaksi palaksi. Saarelle liikennöi vain yksi paattifirma. Lonely Planet varoitteli, että kesäisin paikat myydään loppuun pari viikkoa etukäteen ja aamun ensimmäiset lähdöt jo tätä aiemmin. Kokeilin siis kolmea viikkoa ennen San Franciscoon saapumista tunnustella tilannetta ja silloin jo myytiin ei-oota. Jouduimme lopulta varaamaan kalliimman yhdistelmämatkan Alcatraz-Angel Island, josta käytimme vain Alcatrazin osuuden. Ilmeisesti vain osa näistä yhdistelmäristeilyistä käy tähän tarkoitukseen, sillä osassa Angel Islandille mennään ensin.

Satamassa oli Alcatrazin risteilyjen lippuluukku. Luukulla kävi jatkuva virta turisteja, jotka yrittivät ostaa lipun risteilylle. Kyllä oli kummastus suuri, kun kävi ilmi, että seuraava vapaa paikka on liki kuukauden päässä. Moni matkailija jäi rannalle ruikuttamaan. Ei siis mennyt etukäteisvalmistelu matkaopaskirjan lukemisen muodossa hukkaan tälläkään kertaa.

Alcatraz on kyllä vierailun arvoinen paikka. Saarelta on ensinnäkin hienot näkymät kaupunkiin. Vankilan ääniopastettu omatoiminen kävelykierros on myös mielenkiintoinen.

San Franciscossa kävimme testaamassa kaksi eri burgeripaikkaa. Näistä ensimmäinen oli etukäteen tiedossa mm. Anthony Bourdainin vinkeistä. Kyseessä oli tietysti länsirannikon parhaana useiden pitämä ketju In-N-Out Burger. Ketju on tunnettu mm. siitä, että se maksaa työntekijöilleen parempaa palkkaa kuin pikaruokalat yleensä. Jostain syystä meille In-N-Out ei kuitenkaan toiminut. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityistä. Varsinkin ranskalaiset olivat tosi valjuja. Burgeri oli mehukas, joskin se oli jostain syystä vähän ehtinyt jäähtyä, vaikka tolkuttoman jonon perusteella ruoan olisi pitänyt olla hyvin tuoretta.

Sen sijaan ihan mäihällä bongattu Super Duper osoittautui todelliseksi helmeksi. Tämäkin on toki ketju. Yksi heidän paikoistaan sijaitsi ihan motellimme lähellä Chestnut Streetin varrella. Super Duperin hampurilainen oli paikallisista raaka-aineista tehty ja todella mehevä. Samoin valkosipuliranskalaiset olivat aivan törkeän hyviä. Super Duperin eväät jakoivatkin ykköstilan reissullamme maistetuista länsirannikon burgereissa yhdessä Gott’s Roadsiden kanssa.

San Franciscossa kiinnostavat alueet ovat varsin kaukana toisistaan. Autolla liikkuminen on kohtalaisen helppoa, mutta parkkipaikat ovat osassa kaupunkia vaikeita löytää. Bussireittejä on onneksi tarjolla paljon. Bussien lisäksi myös erilaisia kiskoilla kulkevia härveleitä on tarjolla. Näistä toki tunnetuin on perinteinen cable car-raitiovaunu. Sellaisella on ainakin kerran ajettava.

Mikäli tarkoitus on käyttää julkista liikennettä (etenkin cable caria) enemmän, kannattaa ehdottomasti sijoittaa päivälippuun (tai useamman päivän lippuun). Tarjolla on yhden, kolmen ja seitsemän päivän lippuja ($14/$23/$29). Vertailun vuoksi yksi matka cable carilla maksaa $6, eikä siihen sisälly vaihto-oikeutta. Päivälipulla voi ajella kaikilla muilla härveleillä paitsi laajemmalla alueella liikennöivällä BART-junalla.

Bussipysäkit San Franciscossa ovat muuten paikoitellen vaikeita löytää. Osa pysäkeistä on tyypillisiä katoksella varustettuja. Tämän lisäksi on paljon pysäkkejä, joiden olemassaolon paljastaa vain johonkin tolppaan maalattu lista bussien numeroita. Tällaisia pysäkkejä ei oikein huomaa ennen kuin osuu kohdalle. Onneksi sentään bussireitit ja pysäkit on merkitty turistikarttoihin, joita jaetaan majoitusliikkeissä.

San Franciscohan on kokoelma jyrkkärinteisiä kukkuloita. Kartalla lyhytkin matka voi osoittautua raskaaksi kävellä hurjien korkeuserojen takia. Lisäksi myös sää osaa yllättää kaupungissa. Lämpötilaerot pohjoisrannan ja etelämmässä sijaitsevien kaupunginosien välillä voivat olla hurjan suuria. Etenkin mereltä nouseva sumu viilentää ilmaa todella tehokkaasti Marinan tuntumassa.

Paikalliset suosivat kerrospukeutumista. Missään tapauksessa ei kannata kuvitella pärjäävänsä yhdellä vaatekerroksella, ainakaan t-paidalla ja shortseilla.

Meidän vierailumme ajaksi sattui hyvin harvinainen ”lämpöaalto”, jonka aikana takki oli tarpeen vain Alcatrazissa ja aivan Marinan ranta-alueella. Sisämaassa oli hellettä.

Ruoasta kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde San Franciscossa on Ferry Buildingin kauppahalli. Tarjolla on jos jonkinlaista pääosin lähellä tuotettua herkkua. Paikka ei toki ole samalla tavalla viihtyisä kuin esimerkiksi reissun alkupuolella tutuksi käynyt Seattlen Pike Place Market, mutta tarjontaa on silti mukava tutkia. Hintataso vaikutti jonkin verran Seattlea korkeammalta.

San Franciscosta jäi hieman sekava kuva, kenties johtuen vapaaseen häröilyyn varatun ajan niukkuudesta. Monia mielenkiintoisia paikkoja jäi koluamatta, emmekä nähneet edes rantalaiturin merileijonia. Ne kun olivat lähteneet kesäksi muualle. Kenties tännekin on syytä tulla paremmalla ajalla uudelleen ja muodostaa mielipide vasta sitten.

Kaupungista pois päin ajellessamme kävimme vielä piipahtamassa Myytinmurtajien päämajan parkkipaikalla. Siitä on yllä oleva kuva todistusaineistona. Ei varmaankaan kannata käydä ovella kolkuttelemassa, mutta parkkipaikalle ei kukaan kieltänyt tulemasta. Paikka näytti hyvin hiljaiselta.