New York on tunnettu pilvenpiirtäjistään. Vaikka ensimmäiset pilvenpiirtäjät rakennettiin Chicagoon ja esimerkiksi Hongkongissa näitä korkeita taloja on New Yorkia enemmän, ovat Manhattanin klassiset pilvenpiirtäjät kuitenkin maailman tunnetuimpia.

Kaupunkia yläilmoista katsomaan halajaville tarjolla on useampiakin vaihtoehtoja. Tunnetuimmat näköalapaikat ovat Empire State Building, Top of the Rock sekä uusimpana tulokkaana, ja kolmikon korkeimpana, WTC:n One World Observatory. Me vierailimme tällä kertaa kahdessa viimeksi mainitussa.

Top of the Rock sijaitsee Rockefeller Centerissä Midtownissa Fifth Avenuen varrella. Olemme kivunneet tänne viimeksi kesällä 2011. Tuolloin Top of the Rockissa viehätti erityisesti rauhallisuus. Väkeä oli huomattavan vähän. Emme joutuneet juurikaan jonottamaan, vaikka emme olleet hankkineet lippuja etukäteen.

Tällä kertaa ostimme liput etukäteen netistä. Tämä olikin hyvä juttu, sillä jono lippuluukulle oli tolkuttoman pitkä. Etukäteislipulla pääsee sisälle jonottamatta lipussa mainittuna ajanhetkenä. Tosin turvatarkastukseen ja hisseille johtuu jonottamaan joka tapauksessa.

Halusin nyt ehdottomasti nähdä kaupungin iltavalaistuksessa, joten hankimme Sun & Stars -liput, jotka oikeuttivat toiseen sisäänpääsyyn vuorokauden sisällä ensimmäisestä aikataulutetusta sisäänpääsystä. Toisen vierailun ajankohdan sai valita vapaasti. Mokoma lippu maksoi miltei 50€ per nenä, joten ihan ilmaista lystiä tämä ei ole.

Joko Top of the Rock on tällä välillä tullut suositummaksi tai sitten spring break ja pääsiäinen vain lisäsivät kaupungin suosiota. Joka tapauksessa katolla oli väkeä kuin pipoa puolen päivän aikaan. Etenkin avoin ylin tasanne oli niin täynnä, ettei reunan viereen ollut asiaa ilman vuoron odottelua.

Ajoitimme toisen vierailun reilusti auringonlaskun jälkeiseen aikaan. Olemme katselleet auringonlaskua aiemmin Empire State Buildingista ja tuolloin spektaakkeli ei kauheasti säväyttänyt. Aurinko laskee yläilmoista katsoen New Jerseyn puolelle, jossa ei ole mitään nähtävää. Varsinaisen auringonlaskun katselemiseen New Yorkin parhaat näkymät tarjoutuvat idän suunnalta Brooklynista tai vaikkapa Roosevelt Islandilta, joista katsoen mollukka putoaa Manhattanin taakse. Aiemman auringonlaskukokemuksen perusteella siis tällä kertaa pelkkä Manhattanin valomeren katselu riitti meille.

Myöhäisempi ajankohta olikin hyvä valinta, sillä tuolloin ei väkeä kauheasti enää ollut ylimmällä tasanteella. En sitä sinällään kauheasti ihmettelekään, sillä tuuli kävi navakasti ja lämpötila oli muutoinkin pudonnut jo viiden asteen alapuolelle. Kolmijalkaa ei torniin saa tuoda, joten navakassa tuulessa sai oikeasti tehdä töitä valokuvien eteen. Kamera ei meinannut millään pysyä aloillaan. Vaan tokihan tuo maisema oli upein ihan paikan päällä katsottuna. Valokuva ei kuitenkaan koskaan pärjää todellisuudelle.

Auringonlaskua päädyimme ihailemaan Brooklynin sillalle. Tämä upea rakennelma on suosittu paikka juuri auringonlaskun aikaan, mikä kävi kyllä pian selväksi. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa kulku suunnata Brooklynista Manhattanille päin, sillä tuolloin auringonlaskusta voi nauttia koko matkan ajan. Me kävelimme reitin toisin päin, ja maisemia ihaillaksemme jouduimme pyörimään ympäri.

Manhattanilta päin lähtiessä hyvänä puolena toki on saapuminen Brooklyniin juuri hämärän koittaessa. Yksi upeimpia New Yorkin näköaloja kun avautuu juuri Brooklyn Bridge Parkista aivan sillan kupeesta kohti Manhattania. Tämä on maailman upein kaupunkimaisema, ehkä Hongkongin saaren siluetin ohella, jos minulta kysytään. Tuota näkymää olisi voinut tuijotella tuntikausia, jos ilma ei olisi ollut niin kylmä.

Näköalapaikoista kovimmat odotukset minulla oli uuden One World Observatoryn osalta. WTC:n alueella sijaitseva kaupungin korkein rakennus oli jo edellisen vierailumme aikaan harjakorkeudessaan, mutta viimeistelytyöt olivat vielä kesken. Rakennuksen kerroksissa 100-102 sijaitseva näköalatasanne on kaupungin korkein. Erona Empire State Buildingiin ja Top of the Rockiin on se, että One World Observatoryssa näkymiä katsellaan aina lasin läpi. Toisaalta hyytävän kylmässä säässä tämä ei ollut mikään huono asia. Valokuvista toki ei lasin läpi otettuna kummoisia tule.

Onneksi etukäteislipun ostaneita ei seisotettu jonossa ulkona, vaan saimme siirtyä suoraan sisäpuolelle. Nettisivuilla toivottu vähintään varttia lipun ajankohtaa aikaisempi saapuminen paikan päälle osoittautui tosin turhaksi, sillä noin aikaisin ei vielä sisälle päässyt. Turvatarkastus sujui nopeasti, mutta jonotus hisseille oli aika pitkä. Itse hissimatka huipulle oli kuitenkin hieno kokemus. Hissin kaikki seinät olivat yhtä näyttöruutua, jossa esitettiin pikakelaus alueen muuttumisesta ajasta ennen eurooppalaisten saapumista aina nykyhetkeen asti. Kamerakulma kiertyi ympäri ja kohosi hissin etenemisen tahtiin. WTC:n kaksoistornit näkyivät kuvassa hetken ja sitten hupsahtivat pois.

One World Observatoryn näkymästä tekee ainutlaatuisen rakennuksen korkeuden lisäksi sen sijainti. WTC:n kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen Downtownissa ei ole ollut tällaista näköalapaikkaa. Empire State Building ja Top of the Rock kuitenkin tarjoavat molemmat näkymän nimenomaan Midtownista käsin. One World Observatorysta Midtowniin päin katsoessa näkee hyvin kuinka matala Manhattan oikeasti on Downtownin ja Midtownin pilvenpiirtäjäkeskittymien väliseltä alueelta.

Ai niin, minähän olen korkeanpaikankammoinen. Upeita maisemia katsellessa tuo pääsi kokonaan unohtumaan. En hoksannut pelätä missään vaiheessa, ei edes huimannut. One World Observatoryssa kaiken lisäksi tunsin selvästi rakennuksen huojumisen, mutta sekään ei menoa haitannut.

Maisemien ihailun jälkeen onkin vuorossa toisenlaista huimausta aiheuttava tilinpäätöksen hetki. Jääkiekko-ottelu ja hintavat näköalapaikat nostivat budjettia melkoisesti. Pääsiäinen ja paikallinen spring break kohottivat lentojen ja majoituksen hintoja, mikä ei kamalasti auttanut asiaa. Kämmenet hikoavat jo ajatuksestakin, mutta kyllä ne kuitit on silti käytävä läpi. Tästä aiheesta lisää seuraavassa osassa.