New Yorkin metro eli paikallisittain Subway sai alkunsa jo vuonna 1904 ja se onkin yksi maailman vanhimmista metrojärjestelmistä. Se kaikista vanhin metro löytyy toki Lontoosta ja USA:ssakin peräti kaksi kaupunkia ehti New Yorkin edelle tässä kehityksessä. Kaikkiaan New Yorkin metro oli ensimmäisen linjansa avautuessa matkustajille yhdeksäs vastaava järjestelmä maailmassa. Matkustajamäärässä New Yorkin metro on maailman seitsemänneksi vilkkain ja asemien määrässä se on ylivoimainen ykkönen. Junat kuljettavat ihmisiä ympäri vuorokauden.

Metro on kätevä liikenneväline monissa suurkaupungeissa. Tämä pätee myös New Yorkissa, joskin esimerkiksi Lontooseen tai Pariisiin verrattuna Ison Omenan metron kattavuus on huomattavasti heikompi. Lisäksi New Yorkin metrossa suunnistaminen on ainakin minun kokemukseni mukaan pikkuisen muiden kaupunkien vastaaviin järjestelmiin verrattuna haastavampaa.

Heti alkuun joudun tunnustamaan, että olen New Yorkissa matkustanut metrolla lähinnä Manhattanilla. Osa ohjeistani, etenkin suunnan valitsemisen suhteen, ei siis välttämättä päde muissa osissa kaupunkia. Pääasiassa reittien etsiminen onnistuu ihan kätevästi Google Mapsin avulla, mutta kohdalle osuvien omituisuuksien ymmärtämisessä auttaa, mikäli tuntee metroverkon lainalaisuuksia. Niitä yritän tässä hieman selittää. Osin tietoni pohjautuvat käytännön kokemuksiin ja osin netistä lukemaani.

Manhattanilla kulkevat metrolinjat

New Yorkissa on kaikkiaan 25 metrolinjaa, jotka liikennöivät 11 eri pääradalla. Kartoissa ja opasteissa linjat on värikoodattu pääratojen mukaan. Saman väriset linjat liikennöivät siis samalla radalla. Nämä samaa rataa käyttävät eri linjat eroavat toisistaan yleensä vähintään toisen pääteasemansa suhteen. Linjat on nimetty joko numeroilla tai kirjaimilla.

Pääradoista vain kolme kulkee kokonaan Manhattanin ulkopuolella. Näillä radoilla liikennöivät vain metrolinjat G sekä Queensin ja Brooklynin sukkulalinjat S. Kaikki muut 22 metrolinjaa kulkevat ainakin jonkin matkaa Manhattanin puolella.

Suurin osa metrolinjoista kulkee Manhattanilla pääosan matkastaan pohjois-eteläsuunnassa. Merkittävimmät poikkeukset ovat linjat 7, L ja Manhattanin sukkulalinja S. Näistä linja 7 kulkee liki koko matkansa poikittaissuunnassa suunnilleen 42. kadun tasalla ja linja L 14. kadun tasalla. Linja S taas kulkee vain kahden aseman, Grand Central Terminalin ja Times Squaren, väliä. Queensin ja Brooklynin S-linjat ovat samanlaisia kahden aseman väliä operoivia sukkuloita.

Punaisella värillä opasteisiin merkityt linjat 1, 2 ja 3 kulkevat samalla pääradalla pääosin Manhattanin länsilaidalla. Linjat 1 ja 3 saavat alkunsa pohjoisessa Bronxista, kun linja 3 puolestaan alkaa Manhattanin pohjoisosasta Harlemista. Linjat jatkavat samaa reittiä aina Chambers Streetin asemalle asti. Linja 1 jatkaa Manhattanin eteläkärkeen South Ferryn asemalle. Linjat 2 ja 3 jatkavat Brooklyniin.

Vihreällä pääradalla kulkevat junat 4, 5, ja 6 liikkuvat Manhattanin itäpuolella Lexington Avenuen suuntaisesti. Linjat alkavat pohjoisessa hieman eri puolilta Bronxia. Etelässä linja 6 päättyy Brooklyn Bridge-City Hallin asemalle, kun taas linjat 4 ja 5 jatkavat edelleen Manhattanin eteläkärkeen ja siitä Brooklynin puolelle.

Sinisellä värillä merkityt linjat A, C ja E kulkevat Manhattanin länsilaidalla suunnilleen 8. avenuen tasolla. Linjat A ja C alkavat pohjoisessa aivan Manhattanin luoteiskulmasta, linja A vielä hieman linjaa C kauempaa. Linja E puolestaan saapuu 53. kadun yhtymäkohtaan idästä Queensista. Linjat jakavat saman reitin etelän suunnassa Canal Streetin asemalle asti. Linja E päättyy seuraavalle World Trade Centerin asemalle, kun linjat A ja C jatkavat itään kohti Brooklynia ja Queensia.

Oranssia päärataa käyttävät linjat B, D, F ja M kulkevat Manhattanin keskivaiheilla 6. avenuen suuntaisesti. Linjat kulkevat samaa reittiä 53. kadulta Houston Streetille asti. Linjat B ja D saapuvat 53. kadun yhtymäkohtaan pohjoisesta Bronxista. Linjat F ja M puolestaan saapuvat samaan paikkaan idästä Queensista. Linja F palvelee Manhattanille JFK:n lentoasemalta matkustavia. Houston Streetin jälkeen linjat myös erkanevat omille teilleen. B, D ja F päätyvät Brooklyniin linjan M kiertäessä takaisin Queensiin.

Vaaleanharmaa linja L kulkee poikittain Brooklynista 14. katua pitkin suunnilleen Chelsean ja West Villagen puoliväliin Manhattanin länsilaidalle.

Ruskealla värillä merkityllä pääradalla kulkevat junat J ja Z liikkuvat idästä Queensista Brooklynin läpi Manhattanin eteläosaan Broad Streetin asemalle. Molemmat linjat kulkevat täsmälleen samaa reittiä ja pysähtyvät samoilla asemilla. J-junat operoivat ympäri vuorokauden, mutta Z-junat ovat liikkeellä vain ruuhka-aikoina. Aamuruuhkan aikana Z-junat kulkevat Manhattanille päin ja iltapäivällä päinvastaiseen suuntaan.

Metron linjakartta löytyy mm. metroa operoivan MTA:n sivuilta täältä. Minä olen kuitenkin havainnut Googlen kartan kätevimmäksi metronavigaattoriksi. Yleensä kuitenkin eniten kiinnostaa kätevin tapa siirtyä paikasta A paikkaan B ja se onnistuu Googlen reittihaulla helposti.

Paikallis- ja pikajunat

Samalla pääradalla kulkevat junat eroavat toisistaan paitsi päätepisteidensä myös käyttämiensä asemien osalta. Linjat jaetaan paikallis- ja pikalinjoihin sen mukaan, pysähtyvätkö ne kaikilla vai vain joillain asemilla reittinsä varrella.

Yleensä yksittäisen linjan junat ovat joko paikallis- tai pikajunia. Osalla linjoista on kuitenkin tarjolla molempia. Näissä harvinaisissa tapauksissa paikallisjunat kulkevat kaikkina vuorokauden aikona, mutta niiden lisäksi samalla linjalla operoi myös erillisiä pikajunia ruuhka-aikoina. Pikajunat on tällöin merkitty salmiakkikuviolla linjan numeron ympärillä. Junan symboli voi siis kertoa kerralla kolme eri asiaa. Symbolin muoto kertoo junan tyypistä, väri kertoo pääradan ja numero linjan. Näin esimerkiksi vihreä salmiakkikuvio, jossa on numero 6, tarkoittaa vihreän pääradan linjan 6 pikajunaa. Tämä erikoisjärjestely on käytössä linjoilla 6, 7 ja F.

Matkan maksaminen

Matkan maksaminen on tehty New Yorkin metrossa helpoksi. Kertalipun hinta on aina vakio, kirjoitushetkellä $2,90, riippumatta matkan pituudesta. Asemilla on portit, jotka avautuvat maksamalla. Helpoiten maksu onnistuu lähimaksulla joko luottokorttia tai mobiilimaksua (Apple/Google Pay) käyttämällä. Enemmän matkustava säästää tällä tavoin maksaessa, sillä maksuissa on $34 katto seitsemän päivän jakson sisällä. Tämän rajan tullessa vastaan ei kortiltasi veloiteta jakson sisällä mitään, vaikka vinguttaisit sitä metrossa kuinka paljon tahansa.

Lähimaksun lisäksi tarjolla on edelleen automaateista tai palvelupisteistä ostettavia magneettijuovalla varustettuja MetroCard-kortteja. Näitä löytyy kertalipuista seitsemän tai kolmenkymmenen päivän lippuihin. Lisäksi tarjolla on ladattava MetroCard. Siihen voi ladata automaatilla tai palvelipisteessä rahaa, jolla matkat maksetaan. Kertalippu on näistä kaikista hölmöin, koska sillä yksi matka maksaa $3,25. Ladattavalla MetroCardilla yksi matka maksaa saman kuin lähimaksullakin maksettaessa eli $2,90. Ladattava MetroCard oli ihan kätevä maksuvälinen ennen lähimaksumahdollisuutta, koska sinne pystyi lataamaan sen verran rahaa kuin oli tarpeen. Kortille ladattuja rahoja ei kuitenkaan saa enää takaisin ja juuri oikean summan lataaminen voi olla haastavaa. Lisäksi MetroCard maksaa aina $1. Seitsemän päivän MetroCard maksaa $33, eli yhden dollarin kortin hinnan kanssa maksettavaa kertyy lähimaksun kattosumman verran.

Ajantasaiset tiedot maksuvaihtoehdoista ja hinnoista voit tarkistaa suoraan New Yorkin joukkoliikennettä operoivan MTA:n sivuilta täältä.

Oikean suunnan valitseminen

Ennen junan kyytiin astumista kannattaa varmistaa, että juna kulkee oikeaan suuntaan. Monista muista suurkaupunkien metrojärjestelmistä poiketen New Yorkissa on suunnan ilmoittamiseen valittu ihan oma tapansa, mikä voi aiheuttaa aluksi hämmennystä. Ainakin minun kokemukseni mukaan ylivoimaisesti yleisin tapa kertoa junan kulkusuunta on ilmoittaa laiturilla linjan pääteaseman nimi. New Yorkin metrossa pääteaseman sijaan kerrotaan päätekaupunginosan nimi tai vähän epämääräisemmin suunta tyyliin uptown/downtown. Etenkin ensin mainitun tapauksessa tämän tiedon hyödyntäminen voi vaatia junan reitin tarkempaa tuntemista. Siksi kannattaa ainakin ensimmäisillä tietyn linjan matkoilla käyttää hetki aikaa suunnan miettimiseen.

Oikean suunnan valinnan merkitys korostuu asemilla, joilla raiteelta toiselle ei pääse kulkemaan maksuporttien sisäpuolelta käsin. Erityisesti vanhat metroasemat ovat tällaisia yhden laiturin asemia, joissa lipun leimaamisen jälkeen päädytään suoraan laiturille. Jos tällaisella asemalla huomaa tulleensa vahingossa väärän suunnan laiturille, jää ainoaksi vaihtoehdoksi laiturilta poistuminen ja kiertäminen toisen puolen laiturille kadun kautta. Tällöin joutuu jälleen leimaamaan lipun uudestaan. Kertalipulla matkustettaessa tulee tällöin maksaneeksi tuplahinnan. Junan suunta kerrotaan jo katutasolla aseman ulkopuolella, mutta tämä tieto jää helposti huomaamatta. En muista nähneeni muualla tällaisia yhden laiturin asemia, joten niiden olemassaolo voi tulla muillekin yllätyksenä.

Esteettömyys

USA:n esteettömyysvaatimukset määrittelevä laki astui voimaan vuonna 1990. Koska New Yorkin metroasemista valtaosa on rakennettu ennen vuotta 1990, eivät vaatimukset koske niitä. Myöhemmin rakennetuilla asemilla esteettömyys on kuitenkin huomioitu. Lisäksi sijaintinsa ja liikennemääriensä vuoksi tärkeimmät asemat on muunnettu tai tullaan muuntamaan esteettömiksi peruskorjausten yhteydessä.

Lisähaasteena esteettömienkin asemien hissit voivat olla poissa käytöstä. Metroa operoivan MTA:n nettisivuilta voi tarkistaa hissien ja liukuportaiden tilanteen eri asemilla täältä. Esteettömät asemat on merkitty elektronisiin reittikarttoihin niissä junissa, joissa tällainen on käytössä. Nämä pyörätuolisymbolit eivät kuitenkaan valitettavasti päivity hissien huoltotilanteen mukaan. Näin junasta on mahdollista jäädä vahingossa pois asemalla, jossa hissi onkin poissa käytöstä.

Huoltotyöt

Vanhoja raiteita ja asemia on jatkuvasta huollettava, jotta junat pysyvät liikkeellä. Tämä aiheuttaa ajoittain harmia matkustajille. Iso osa huoltotöistä pyritään tekemään rauhallisimpina aikoina eli öisin ja viikonloppuisin. Yön aikaisista haasteista ei minulla ole omakohtaisia kokemuksia, koska en ole joutunut käyttämään metroa kovin myöhään. Viikonlopuista sen sijaan minulla on kokemuksia liki jokaiselta New Yorkin vierailulta. Vähintään kerran jokaisen reissun aikana on tullut vastaan tilanne, jossa tuttu ja hyväksi havaitsemani metrolinja ei palvelekaan jotain tiettyä asemaa viikonloppuna huoltotöiden vuoksi.

Tieto huoltotöistä hyppää silmille yleensä vasta laiturilla. Tolppiin on usein kiinnitetty lappuja, joissa kerrotaan kyseistä asemaa koskevista huoltotöistä. Tyypillinen ilmoitus kertoo jonkin tietyn junan ohittavan kyseisen aseman tiettyinä aikoina. Jos paikalle osuu juuri tuona aikana, ei auta kuin etsiä vaihtoehtoinen reitti. Yksinkertaisin vaihtoehto on vaihtaa vastapäiselle laiturille, ajaa toiseen suuntaan sopivalle asemalle ja palata takaisin oikeaan suuntaan vievälle laiturille. Tällöin täytyy kuitenkin ensin selvittää, millä asemilla juna pysähtyy molempiin suuntiin kulkiessaan. Yleensä Google Maps osaa auttaa näissä tilanteissa. Jos navigointi siis neuvoo ajamaan ensin väärään suuntaan ja vaihtamaan vasta sitten oikeaan suuntaan kulkevaan junaan, voi kyseessä olla huoltotöiden vuoksi ohitettava asema.

Ilmoitukset huoltotöiden vaikutuksista ovat joskus vähän kryptisiä paikallista metroa huonosti tuntevalle matkailijalle. Lapussa voidaan esimerkiksi kertoa, että yläkaupungin suuntaan menevä linja 6 ajetaan viikonloppuisin pikavuorona. Mahdollisesti tähän on vielä merkitty tietty asemaväli, jolla sääntö on voimassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pohjoisen suuntaan kulkeva juna numero 6 ei pysähdy näillä asemilla.

Googlen karttaohjelma ja MTA:n oma reittiopassovellus ovat yleensä hyvin perillä huoltotöiden aiheuttamista muutoksista, joten niitä käyttäen ongelmatilanteita ei pitäisi tulla vastaan. Erityisesti öisin ja viikonloppuisin kannattaa kuitenkin varautua yllätyksiin ja varata matkaan vähän ylimääräistä aikaa.

Asemat

Metrolinjoja on rakennettu vähä vähältä järjestelmän reilun sadan vuoden käytössä olon aikana. Samoin myös linjojen varrelle osuvat asemat ovat kovin eri ikäisiä. Osa vanhemmista asemista on perusteellisesti remontoitu modernien vaatimusten mukaiseksi, mutta osa on todellakin ikäisensä näköisiä. Ne haisevat pahalle, katot vuotavat ja kiskoilla vilisee rottia. Tosin rottia taitaa asustella metron kaikilla asemilla. Edellisellä Nycin matkallamme majoituimme sen kaikista vanhimman linjan numero 1 varrella ja pääsimme tutustumaan useampaan todella iäkkääseen asemaan.

Ajoittaisesta karuudestaan huolimatta asemilla on kuitenkin aina jotain mielenkiintoista nähtävää. Joiltain löytyy jopa todella upeita mosaiikkikoristeita tai muraaleja. Matkustankin mieluiten metrossa vähemmän ruuhkaisina aikoina keskellä päivää. Toki ruuhkassa on muutenkin tylsä matkustaa, mutta väkimassan mukana kohti laituria vyöryessä ei myöskään ehdi etsiskellä asemille piilotettuja pieniä taideaarteita.

---

Lievästä sekavuudestaan ja paikoin huonosta maantieteellisestä kattavuudestaan huolimatta New Yorkin metro on mainio kulkuväline. Etenkin huonolla säällä on kätevää siirtää itsensä paikasta toiseen maan alla suojassa sateelta. Ainoana selvästi huonona puolena metrossa ei ainakaan Manhattanin alueella matkustaessaan näe maisemia. Samalla jäävät löytymättä kaikki ne yllättävät kivat paikat, joista ei etukäteen tiennyt mitään ja jotka vain sattuivat sijaitsemaan matkalla varsinaiseen kohteeseen.