Tänä kesänä se sitten tapahtui: pääsimme vihdoin toteuttamaan sen kaikkien roadtripien äidin eli ajamaan valtatien 66 (eng. Route 66) Chicagosta USA:n länsirannikolle Santa Monicaan. Emme tosin seuranneet alkuperäistä reittiä orjallisesti, vaan piipahdimme niin tien etelä- kuin pohjoispuolellakin mielenkiintoisiin kohteisiin tutustumassa. Useiden lyhyempien poikkeamien lisäksi teimme liki kahden viikon ylimääräisen kierroksen syvään etelään. Paikoin oikaisimme muutaman mutkan modernimpaa moottoritietä käyttäen, jos alkuperäinen reitti ei kyseisellä osuudella tarjonnut mitään etukäteen tiedusteltua nähtävää. Kaikkiaan tien päällä vierähti aikaa yhteensä reilut seitsemän viikkoa, joten kerrottavaa ehti kertyä paljon.

Legendaarinen Chicagosta Los Angelesiin (tarkemmin Santa Monicaan) johtanut valtatie 66 sai alkunsa 1920-luvulla osana maan tieverkon yhtenäistämistä. Aiemmin teiden nimeäminen ja numerointi tapahtui kussakin osavaltiossa vapaasti ja tämän seurauksena käytännöt olivat hyvin kirjavia. Yhtenäistämisen ensimmäisessä vaiheessa yhdistettiin jo olemassa olevia teitä yhteisen numeron alle. Tärkeimmät rannikolta toiselle vievät tiet saivat tasakymmennumerot ja muut numerot varattiin muille väylille, joihin siis kuului myös valtatie 66. Iso osa teistä oli tässä vaiheessa päällystämättömiä hiekkateitä.

[Lisäys: Kirjoitin matkan jälkeen suunnittelumateriaalistani ja kokemuksistani myös Route 66 -matkaoppaan, voit tutustua siihen täällä.]

Alkuperäinen tie 66 vei autoilijat läpi kaupunkien keskustojen. Tämä ei ollut liikenteen sujuvuuden näkökulmasta paras mahdollinen ratkaisu ja tien linjausta muutettiinkin vuosien mittaan lisäämällä ohitusteitä keskustojen kiertämiseksi. Seuraava isompi vuonna 1956 aloitettu tiejärjestelmän uudistus johti lopulta vanhojen valtateiden lakkauttamiseen. Isot interstate-moottoritiet tarjosivat suorempien linjausten myötä korkeammat ajonopeudet sekä enemmän kaistoja. Tämän uudistuksen yhteydessä myös valtatie 66 lakkautettiin lopulta virallisesti vuonna 1984. Tuolloin viimeinenkin pätkä siitä oli korvattu interstateväylällä.

Valtatie 66 ei ole kuitenkaan täysin kadonnut. Vaikka sitä ei enää virallisena tienä olekaan kirjoissa ja kansissa, on se monin paikoin edelleen tallella. Parhaimmillaan eri aikakausien historiallisia route 66 -reittejä voi olla tarjolla useampiakin. Koko matkaa Chicagosta Los Angelesiin ei kuitenkaan ole enää mahdollista ajaa alkuperäistä tietä pitkin. Osin vanha tie on muutettu yksisuuntaiseksi ja osa siitä on nykyisin yksityistienä. Jokaisen reittiä matkaavan onkin tehtävä omat valintansa. Paikoin on pakko ajaa isoa tietä ja paikoin se voi olla yksinkertaisesti vain järkevämpää, vaikka vanha tie olisikin kyseisellä välillä olemassa.

Historic route 66 -kylttejä on tarjolla matkailijoita varten eri osavaltioissa vaihtelevasti. Alkupäässä Illinoisissa nämä opasteet ovat kenties parasta tasoa. Siellä kylteissä on lisäksi merkittynä aikaväli, jona kyseinen tien linjaus on ollut osa virallista tietä 66. Seuraavissa osavaltioissa opasteita on tarjolla hieman vaihtelevasti. Aivan täysin niiden varassa ei siis kannata kuvitella voivansa matkustaa.

Lopullinen reittimme näkyy alla olevassa kartassa. Olen yrittänyt värikoodata reitin sen mukaan kuuluiko kukin osuus route 66 -reittiin vai ei. Punaisella viivalla on merkitty ajamamme osa tietä 66. Sinisellä viivalla puolestaan on merkitty se osa tiestä 66, jota emme ajaneet. Mustalla viivalla on merkitty tekemämme ylimääräiset retket. Ajamamme reitti on kerätty Android-puhelimellani ja se on otettu omaksi kartakseen Google Timeline -palvelusta. Ajelimme välillä edestakaisin ja sikin sokin, joten olen yrittänyt nuolien avulla kuvata ajosuuntaa hankalasti tulkittavissa paikoissa. Toivottavasti tästä sotkusta saa jotain selvää.

Sinistä, eli ajamatta jäänyttä route 66 -reittiä kertyi lopulta varsin vähän. Mustaa, eli route 66 -reitin ulkopuolista matkaa, kertyi paljon enemmän. Erityisesti pitkä kierroksemme rockin, bluesin ja jazzin syntysijoille syvään etelään sekä Texasiin tuotti pitkän mustan pätkän kartalle.

Nähtävää reitin varrella oli aivan laidasta laitaan. Oli suurkaupunkeja ja autioituneita kyliä. Oli upeita nähtävyyksiä ja pieniä turistinhoukuttimia 1900-luvun alkupuoliskolta. Oli silmänkantamattomiin aukeavia maisemia, niin maissipeltoja kuin autiomaatakin. Kaikki ei kuitenkaan ole suurta edes Amerikassa. Pikkukaupungeissa oli nimittäin todella hiljaista. Toisaalta myös isojen kaupunkien keskustat saattoivat helteisenä kesäviikonloppuna olla aavemaisen autioita.

Säiden säätelijä oli tällä kertaa meille suosiollinen. Matkan 52 päivästä kolmena tarvitsimme sadevarusteita. Tällöinkään sade ei kestänyt koko päivää. Muutama siirtymätaipale oli myös sateinen, mutta autossa istuessa se ei kauheasti haitannut. Lämmintä riitti koko ajaksi. Jo Chicagossa oli pääosin yli 30 asteen hellettä. Kylmimpänäkin päivänä Flagstaffissa, Arizonan vuoristoseudulla, elohopea kipusi 24 asteeseen. Keskimääräinen päivän ylin lämpö oli 35 astetta. Kuuminta oli maailman kuumimmassa paikassa, Death Valleyn kansallispuistossa Kaliforniassa, jossa mittari kipusi yli 49 asteen.

Reitin suunnittelu alkoi jo vuosi ennen matkaa. Lainailin kirjastosta ison pinon kirjoja, joista keräilin tietoja. Mittailin reittejä Google Mapsin avulla. Välillä yhdessä keskustelimme reitistä ja teimme hienosäätöjä. Esimerkiksi ihan alkuperäisessä suunnitelmassa lähdimme liikkeelle New Yorkista autoillen Chicagoon. Tämä osuus jäi kuitenkin pois, koska päätimme suunnata myöhemmin matkan varrella kohti New Orleansia, eikä kahteen ylimääräiseen retkeen ollut aikataulussa varaa. Tavoiteaikataulu oli noin seitsemän viikkoa. Venytimme budjetin ratkeamisenkin uhalla lopulta matka-aikaa kahdella päivällä, jotta ehdimme mahduttaa mukaan kaiken haluamamme. Vapaata töistä kun oli sovittuna kesälle kahdeksan viikkoa. Pelivaraa oli siis hieman tarjolla.

Aluksi ajattelimme varata majoituksen etukäteen vain Chicagoon ja etsiä majapaikkoja sitten tarkemmin tien päällä. Tästä löytyi kuitenkin varoittavia esimerkkejä netistä, joten päädyimme lopulta miettimään jonkinlaiset majapaikat valmiiksi koko matkalle ja tekemään varaukset jo ennen lähtöä. Tämä auttoi toki budjetin arvioinnissa, kun suurin osa majoituksista oli maksettu jo etukäteen. Kaikissa varauksissamme oli kuitenkin täysi peruutusoikeus, jota paikoin myös käytimme. Muutamassa paikassa vaihdoimme hotellin matkan edetessä vähän parempaan ja kaksi yötä nukuimme lopulta ihan eri kaupungissa kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus.

Majoitusten varaamisen teimme kuten aina Hotels.comin palvelun avulla. Siellä on tarjolla paljon hotelleja edullisilla hinnoilla. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut löytämään samoja hotelleja muualta halvemmalla. Lentoliput (Helsinki-Chicago, suora Finnairin lento, ja Los Angeles-Helsinki, British Airwaysin lento vaihdolla Lontoossa) varasimme Ebookersilta, josta nopein vaihtoehto löytyi edullisimmin. Auton vuokrasimme suoraan Hertziltä. Kaikki sujui varausten osalta mallikkaasti. Hertzille antaisin vielä erityismaininnan ehdottomasti parhaasta asiakaspalvelusta, mitä missään autovuokraamossa olemme koskaan saaneet. Hertz on myös ainoa vuokraamo, jossa meille ei puolipakolla yritetty tyrkyttää jonninjoutavia ja kalliita päivityksiä ja lisäpalveluja.

Iso osa lukemistani kirjoista päätyi hankintaan ja matkaan mukaan, vaikka painoa kertyikin melkoisesti. Alla on lista suunnittelutyössä käyttämistäni kirjoista. Kolme kirjoista löytyi hyllystä jo kaksi vuotta aiemman roadtripin jäljiltä.

• Lonely Planet: Chicago
• Lonely Planet: New Orleans
• Lonely Planet: Texas
• Lonely Planet: Southwest USA
• Lonely Planet: Discover Las Vegas
• Lonely Planet: Los Angeles, San Diego & Southern California
• Lonely Planet: California
• Lonely Planet: Route 66 Road Trips
• Lonely Planet: USA (luvut Great Lakes, Great Plains ja The South)
• Here It Is! The Route 66 Map Series
• Route 66 Adventure Handbook

Näistä viimeksi mainittu on melkoinen tietovarasto. Sen lukeminen on ehkä jopa hieman vaarallista, jos aikaa ei ole loputtomasti käytössä. Kirja nimittäin luettelee jokaisen tuppukylän entisöityine vanhoine rakennuksineen. Sitä lukiessa iskee pian paniikki, kun aika ei riitä mihinkään.

Vastaavasti Lonely Planetin Route 66 -kirja on huomattavasti armeliaampi kiireisemmälle matkaajalle. Se esittelee tunnetuimmat nähtävyydet kompaktisti hyvien ajo-ohjeiden kera. Kun ei tiedä enemmästä, voi tyytyä vähempään ja nauttia matkasta harmittelematta väliin jääviä kohteita. Minä tosin tykkään lukea paljon ja suunnitella ja itse valita omat suosikkini. Siksi tämä laajempi lukemisto sopi minulle.

Karttanippu Here It Is! on ihan hyvä olla mukana, koska sen avulla navigointi vanhan tien eri aikakausina käytössä olleiden osuuksien sekasotkussa on vähän helpompaa. Paketissa on käsin piirretty iso kartta jokaisesta kahdeksasta osavaltiosta. Kartat ovat yksityiskohtaisia ja mukana on lyhyt kuvaus jokaisesta matkan varrella olevasta kaupungista ykkösnähtävyyksineen. Navigaattoriohjelma ei oikein aina osaa auttaa reitin valinnassa, koska route 66 harvoin on se lyhin tai nopein vaihtoehto. Reitin suunnittelu joka tapauksessa vaatii paljon aikaa ja siihen kannattaakin panostaa, jotta matka-ajastaan saa mahdollisimman paljon irti.

Tästä reissusta on niin paljon asiaa, että varmasti blogissa koko loppuvuosi kuluu näiden aiheiden parissa. Muistiinpanot olen tehnyt huolella ja kuvamuotoista dokumentaatiota on kertynyt valtavasti. Matkaraportin runko alkaa olla valmis, mutta materiaalin perkaaminen ja pukeminen lopulliseksi ymmärrettäväksi tekstiksi vie aikaa. Yritän kuitenkin pysyä noin kuuden julkaistun tekstin kuukausivauhdissa. Linkit kaikkiin route 66 -matkakertomuksen osiin tulevat tähän alle.

Matkaraporttejani varten olen kerännyt kaikenlaista hyödyllistä ja hyödytöntä tietoa, kuten erilaisten pikkuisten ja isompienkin kaupunkien asukaslukuja, lämpötiloja eri paikoissa matkamme aikana, hotellien wifi-verkkojen mittaamiani nopeuksia ja todellisia reittikarttoja matkamme etenemisestä. Ripottelen näitä tekstin joukkoon. Toivottavasti tiedoista on iloa. Jos on, ei pienen kommentin laittaminen ole laisinkaan kiellettyä. Toki kommentin voi laittaa myös, vaikka kaikki tämä informaatio olisi täysin hyödytöntä.