Kaveriporukkamme Japanin junailut etenivät Kioton ja Fukuokan jälkeen kolmanteen majoituskohteeseen Hiroshimaan. Tässä vaiheessa matka oli jo puolivälissä. Siirtymä Fukuokasta Hiroshimaan tarkoitti paluuta Honshun saarelle, josta matkamme sai alkunsa. Koko loppumatkan ajan pysyisimme tällä Japanin pääsaarella.

Hiroshimaan luotijunalla saavuttuamme hankkiuduimme taksilla hotellille. Koko matkan ajan jatkunut reilusti yli 35 asteen helle ei houkutellut matkatavaroiden kuljettamiseen katuja pitkin yli kilometrin matkoja. Olimme tätä kokeilleet jo Kiotossa. Ei jatkoon. Paikallisiin pieniin takseihin mahtuivat vain kahden ihmisen matkatavarat, joten neljästään tarvitsimme kaksi taksia. Keskimäärin taksimatkan hinnaksi tuli alle 1000 jeniä, eli vähän vajaat 8 euroa. Tämä oli summa, jonka olimme tästä pienestä luksuksesta valmiita maksamaan.

Hiroshimaan savuttuamme lämpötila oli tutun korkeissa lukemissa. Ilmassa oli kuitenkin muutoksen tuntua. Sääennuste arvioi mereltä lähestyvän taifuunin saavuttavan Honshun saaren tulevan yön aikana. Seuraavan päivän sää näyttikin ennusteessa jo niin pahalta, että sen varalle emme uskaltaneet suunnitella mitään korttipeliä ihmeellisempää. Tärkeimpien nähtävyyksien katselun oli tästä johtuen tapahduttava saman tien, enempiä päiviä meillä ei Hiroshimaan ollut varattuna.

Kaupungissa on paljon nähtävää, onhan Hiroshiman historia ainutlaatuinen. Moni kohteista liittyy tietenkin vuonna 1945 kaupunkiin pudotettuun atomipommiin sekä sen aiheuttamaan valtavaan tuhoon ja inhimilliseen kärsimykseen. Koko nykyinen kaupunki on tämän tapahtuman seurausta, sillä Hiroshima oli käytännössä rakennettava kokonaan uudestaan totaalisen tuohon jälkeen. Silti ensimmäinen kohteemme sijaitsi saarella kaupungin ulkopuolella. Kyseessä on Unescon maailmanperintökohteeksikin listattu shintolainen pyhäkkö Itsukushima. Tämän pyhäkön etualalla merestä kohoava torii-portti on yksi Japanin tunnetuimpia näkymiä. Siispä suuntasimme hotellilta takaisin juna-asemalle ja ajelimme paikallisjunalla lauttasatamaan.

Lauttamatka saarelle kesti noin kymmenen minuuttia. Saari sijaitsi siis suunnilleen samalla etäisyydellä mantereelta kuin Suomenlinna. Kuuluisa torii ilmestyi näkyviin varsin pian. Nopeasti havaitsimme myös olevamme liikkeellä laskuveden aikaan. Tämä oli pieni harmi, sillä vain nousuveden aikana tuo kuuluisa portti kohoaa vedestä. Laskuveden aikaan sen luo voi kävellä paljastunutta merenpohjaa pitkin. Myös koko tolppien varaan rakennettu pyhäkkö olisi nousuveden aikana näyttänyt kovin erilaiselta. Merenpohja ei kuitenkaan ole kovin kaunista katsottavaa.

Itsukushiman saarella liikkuu paljon kauriita, jotka eivät pelkää ihmisiä. Varomaton turisti saa helposti paitansa helmaan kauriinkuolaa, kuten kävi myös yhdelle ryhmämme jäsenistä. Nämä sorkkaeläimet syövät kaiken mitä kiinni saavat. Älä siis heiluttele Rail Passiasi tai muuta arvopaperia kädessäsi, seteleistä puhumattakaan. ”Peura söi paperit” tuskin kelpaa selitykseksi mihinkään.

Pyhäkköä aikamme ihmeteltyämme oli auringonlasku enää reilun tunnin päässä. Vesi oli tuossa kohden jo vähän nousemassa. Hyvällä tuurilla olisimme saaneet auringonlaskun aikaan hienoja kuvia edes osittain veden varaan jääneestä portista. Valitettavasti emme uskaltaneet jäädä tätä odottelemaan. Saaren rakennuksia nimittäin jo alettiin varustaa tulevaa myrskyä varten. Tuuli tuntui olevan nousussa ja mieliin hiipi pelko lauttaliikenteen sujuvuudesta. Meidän olisi kuitenkin vielä päästävä pois saarelta ja takaisin Hiroshimaan yöksi. Kävelimme siis takaisin laiturille ja nousimme seuraavaan lauttaan.

Paluumatka sujui ilman kommelluksia. Turisteja oli edelleen matkalla myös saarelle päin. Kaikki eivät jakaneet kanssamme insinöörin rajallista optimismia. Syötyämme illallista päätimme vielä käydä tutustumassa Hiroshiman ykkösnähtävyyteen rauhanpuistoon. Seuraavana päivänä sää mahdollisesti olisi liian tuulinen ja sateinen moiseen aktiviteettiin. Tämä puisto sijaitsee alueella, joka ennen atomipommia oli kaupungin vilkkainta keskusta-aluetta. Räjähdyksen keskipiste sijaitsi lähellä tätä aluetta ja räjähdyksen voima pyyhkäisi alueen rakennukset tomuksi jättäen jälkeensä vain avoimen kentän. Rauhanpuisto toimii pommin uhrien muistomerkkinä. Puistosta löytyy mm. rauhanliekki, joka palaa kunnes viimeinenkin ydinase on purettu.

Rauhanpuisto oli ilta-aikaan hyvin rauhallinen. Liki täysi kuu möllötti taivaalla ja lisäsi entisestään paikan aavemaisuutta. Etenkin puiston rauhanmuistomerkki, entinen alueen teollisuuden saavutusten näyttelyhalli, oli iltavalaistuksessa vaikuttava näky. Atomipommi räjähti 600 metrin korkeudessa vain 150 metriä sivusuunnassa tästä rakennuksesta. Kaikki rakennuksessa olijat kuolivat välittömästi, mutta itse rakennus selvisi pystyssä ainoana räjähdyksen keskipisteen läheisyydessä. Rauhanmuistomerkki on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Puistossa tekemämme kierroksen jälkeen olin todella iloinen, että kävimme paikkaa vilkaisemassa. Tämän väliin jääminen olisi kyllä harmittanut kovasti.

Seuraavana aamuna kurkistus ikkunasta vahvisti säätilan muuttuneen. Vettä satoi, joskaan ei erityisen voimakkaasti. Lämpötila oli jo yli hellerajan ja ennusteen mukaan kohoaisi päivän mittaan hienoisesti 30 asteen paremmalle puolelle. Kävimme nauttimassa aamiaista hotellilla ja mietimme päivän ohjelmaa.

Koska sade ei vaikuttanut kovin pahalta, uskaltauduimme ulos. Sääennustekin vahvisti taifuunin kuivuneen kokoon trooppiseksi myrskyksi. Onneksemme hotellin ovelta pääsi katoksen alla läheiselle kauppakäytävälle, jossa oli tarjolla monen korttelin matkalta kauppoja säältä suojassa. Näitä kierrellen kulutimme aamupäivän ja samalta alueelta löytyi lounaspaikkakin. Löysimme myös mainion kahvilan, jossa kahvi valmistettiin sifonilla. Tämä kemistin setti on oma suosikkini kaikista kahvinvalmistustavoista. Tilaan kahvini sillä valmistettuna aina kun mahdollista. Ehkä vielä joskus hankin sellaisen myös itselleni.

Lounaan jälkeen sade pikkuhiljaa loppui kokonaan. Tämä ilman yllättävä kirkastuminen houkutteli meidät takaisin rauhanpuistoon kävelylle. Matka hotellilta ei ollut pitkä ja illalla meiltä oli jäänyt rauhanmuseo näkemättä. Laitos kun oli jo ehtinyt tuolloin mennä kiinni.

Museo toimi vähän puolivaloilla päärakennuksen ollessa remontissa. Kaikki näyttelyt olivat varmaankin nähtävillä hieman kutistettuina versioina. Nähtävää oli silti paljon. Paikka oli koskettava, etenkin katsomamme 20 minuutin video, jossa atomipommista selvinnyt vanha mies kertoi tarinansa. Myös pommin jäljiltä säilötty arkinen esineistö kertoi karua kieltään tuon helvetinkoneen tuhovoimasta.

Museokierroksen jälkeen pilvet olivat jo karkaamassa kauas ja taivaan pääväri alkoi olla sinisen suuntainen. Lähdimmekin jatkamaan kävelyä kohti Hiroshiman linnaa, jonka tosin tiesimme ehtivän sulkea ovensa jo ennen kuin ehdimme perille.

Matkalla rauhanpuiston läpi kannoimme kortemme kekoon maailmanrauhan puolesta. Helpoiten tämä kävi antamalla kevyen kumauksen nuijalla rauhankelloon.

Hiroshiman linnan sisälle ei siis ollut perille päästyämme enää asiaa, mutta puistoon muurien sisälle pääsi edelleen kävelemään. Teimmekin täyden kierroksen tiluksilla. Sisällä linnassa olisi ollut tarjolla kaupungin toista maailmansotaa edeltävää historiaa esittelevä näyttely.

Jälkeenpäin ajatellen olimme todella onnekkaita säästyessämme taifuunilta. Kesäaikaan näitä hirmumyrskyjä kuitenkin ajoittain kulkee Japanin yli ja jälki voi toisinaan olla pahaakin. Näissä myrskyissä tuuli puhkuu ja sade ropisee ihan eri voimalla kuin Suomessa. Onneksi tästä eteenpäin matkallamme sääennuste lupasi jälleen kuumaa ja kosteaa kesäsäätä.

Hiroshimasta ehdimme parissa päivässä nähdä kohtalaisen vähän. Tämäkin kohde vaatii siis uuden vierailun joskus myöhemmin. Rauhanmuseo olisi mielenkiintoista nähdä uudestaan päärakennuksen remontin valmistuttua. Samoin Hiroshiman linnaan olisi kiva päästä kurkistamaan sisälle. Tietysti myös Itsukushiman pyhäkössä haluaisin vierailla nousuveden aikaan.

Hiroshiman jälkeen matkastamme oli jäljellä viimeinen luotijunasiirtymä megakaupunki Tokioon, josta viiden yön majoituksen jälkeen palaisimme takaisin Suomeen. Mutta tästä jatkankin tarinan seuraavassa osassa.

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tässä mainitut kohteet niiden esiintymisjärjestyksessä tekstissä.