Edellinen osa: osa 6: Hiroshima, seuraava osa: Käytännön havaintoja

Japanin junamatkamme viimeinen kohde oli Tokio. Saavuimme tähän Japanin pääkaupunkiin ja yhteen maailman suurimmista metropoleista luotijunalla Hiroshimasta. Saapumispäivämme oli viimeinen, jona viikon Japan Rail Passimme oli voimassa. Meillä oli siis vielä kyseisen päivän ajan mahdollista ajella rajattomasti JR-yhtymän junilla. Käytimmekin tätä mahdollisuutta heti ensimmäiseksi Tokioon saavuttuamme siirtymiseen Shinjukun asemalle, josta majapaikkaamme oli enää lyhyt kävelymatka.

Tokio on melkoisen hurja kaupunki. Itse kaupungin väkiluku on reilut 13,5 miljoonaa ja koko metropolialueella asukkaita on häkellyttävät 38 miljoonaa. Ei ihme, ettemme päässeet niin korkeaan torniin, että olisimme nähneet kaupunkialueen rajalle asti. Lentokenttäjunallakin matkaa sai tehdä tunnin ajan ennen kuin reuna tuli vastaan.

Vasta Tokiossa näin sitä mielikuvissani Japaniin yhdistämääni väenpaljoutta. Jo siirtymä paikallisjunalla luotijuna-asemalta Shinjukuun antoi esimakua tulevasta. Ensimmäinen juna oli niin täynnä, että emme edes yrittäneet tunkea sen kyytiin matkatavaroinemme. Onneksi seuraavassa junassa oli jo vähän väljempää. Tokiossa myös näimme ensimmäisen kerran niin roskia kuin kodittomia ihmisiäkin kaduilla. Vaan kyllähän tuollaiseen väkimäärään mahtuu monenlaista ihmistä ja kohtaloa.

Ensimmäisenä iltana ihastelimme kaupungin valoja. Kävimme katsomassa maailman vilkkainta risteystä Shibuyan aseman edustalla. Risteyksen suojateiden kohdalta kadun ylittää jopa tuhat ihmistä yksillä vihreillä. Tämä ja moni muukin iso risteys Tokiossa toimii vähän eri tavalla kuin kotoisessa Suomessa. Suojateitä on normaaliin tapaan kaikkien risteykseen johtavien teiden yli, mutta lisäksi myös vinottain risteyksen yli. Risteystä ylittäessään ei siis ole tarpeen kiertää suorakulmaista reittiä, vaan risteyksen voi ylittää hypotenuusan suuntaisesti. Kun on jalankulkijoiden vuoro ylittää katu, vaihtuvat kaikkien suojateiden valot vihreiksi yhdellä kertaa. Siispä ihmiset säntäävät liikkeelle kaikista risteyksen nurkista samaan aikaan. Tuloksena on melkoinen hässäkkä, kun näitä ihmisiä on liikkeellä satoja yhtä aikaa. Tämä on ehkä hieman erikoinen nähtävyys, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Samaisen Shibuyan aseman edustalla on myös Hachikō-koiran patsas. Tuo uskollinen koira tuli joka päivä asemalle vastaan töistä palaavaa isäntäänsä. Isännän jo kuoltua koira saapui paikalle vielä vuosikausien ajan.

Ehdimme vielä ensimmäisenä iltana niukin naukin vilkaisemaan kaupunkia yläilmoista käsin. Tokion kaupungin virastotalon kaksi tornia sisältävät kumpainenkin näköalatasanteen 202 metrin korkeudella katutasosta. Pohjoistorni on auki klo 23 asti, eteläinen torni menee kiinni jo klo 17.30. Sisäänpääsymaksua ei ole. Maisemat yli kaupungin ovat mainiot, joskin lasin läpihän niitä on katsottava. Etenkin pimeällä Tokion valomeri on upeaa katsottavaa.

Tokion vielä vanhassa paikassa toiminutta Tsukijin kalatoria halusimme myös käydä vilkaisemassa. Emme edes haavailleet tonnikalojen huutokaupasta, jota seuraamaan halajavien olisi oltava jonottomassa harvoja turistipaikkoja aivan älyttömän aikaisin. Sen sijaan kävimme katsomassa mitä aamupäivällä on nähtävillä. Kalatori on muuten ihan näillä näppylöillä muuttamassa uusiin tiloihin vuosien säädön jälkeen, joten tätä kohdetta ei enää kauaa ole tässä muodossa nähtävillä.

Me saavuimme paikalle vähän ennen kello yhtätoista. Juuri tuohon maagiseen aikaan kaupankäynti paikassa on ohi ja turisteillakin on vapaa pääsy ihmettelemään kalatoria. Kävelimme ensiksi vähän ympäriinsä katsellen itse ytimen ympärillä olevaa ulompaa toria. Tämä alue on vierailijoille avoin muutenkin. Täältä olisi myös mahdollista ostaa omaan keittiöön kokattavaksi tuoreita merenherkkuja ja paljon muutakin syötävää.

Itse kalatorilla ei kauheasti nähtävää klo 11 aikaan enää ollut. Valokuvauskielto ei jäänyt epäselväksi, kun ihan useampi ihminen siitä kertovia kylttejä heilutteli käsissään oven läheisyydessä. Kiertelimme vähän aikaa katsellen kuinka paikkaa puunattiin seuraavan päivän myyntihärdelliä varten. Koko ajan tuntui, että olimme näiden työtään tekevien ihmisten tiellä. Ja niin varmasti olimmekin. Siksipä jätimme vierailumme lyhyeen ja poistuimme sushilounaalle ulomman torin alueelta löytämäämme ravintolaan. Oli muuten hyvää.

Sushin jälkeen palasimme takaisin hotellin läheisyyteen ja kipaisimme tarkistamaan sen edellisenä iltana näkemättä jääneen virastotalon torneista. Maisemat eivät olleet lainkaan pöllömmät valoisaan aikaankaan. Yritimme tähyillä Fuji-vuorta, mutta eihän sitä näkynyt. Joko ilmankosteudesta tai saasteista johtuen horisontti katosi harmauteen. Kuulemma kirkkaina aamuina tuon majesteettisen vuoren voi tornin näköalapaikalta nähdä. Ehkä olisi pitänyt yrittää herätä vähän aikaisemmin.

Yksi tärkeä kohde meille ruoanlaiton ystäville oli Kappabashin keittiökaupunki. Tällä kadunpätkällä on jos vaikka kuinka paljon keittiötarvikkeita myyviä kauppoja. Jos jotain välinettä ei Kappabashista löydy, ei sitä varmaankaan ole edes olemassa.

Erityisen mielenkiintoisia olivat muoviset ruoka-annokset. Näillä on Japanissa suuret markkinat, sillä jokainen itseään kunnioittava ravintola haluaa esitellä muoviversioita annoksista ikkunassaan. Jääkaappimagneetteinakin oli tarjolla varsin aidon näköisiä nigireitä. Valikoima näissä oli melkoisen laaja.

Ravintolatarvikkeiden jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tokion korkeinta ja maailman toiseksi korkeinta rakennusta Tokyo Skytreetä. Tämä 634 metriä korkea torni näkyy kauas, mikä tarkoittaa ettei se välttämättä ole lähellä, vaikka sen sattuisikin bongaamaan. Alla olevan kuvan kohdalta kesti vielä puolisen tuntia kävellä tornin juurelle.

Tuohon matkalle mahtui monenlaista nähtävää, kuten isompaa ja vähän pienempääkin temppeliä. Yksi pieni temppeli oli pyhitetty Tanukille, tuolle muodonmuutoskyvyistään ja suurista kulkusistaan tunnetulle japaninsupikoiralle. Hahmo on selvästi hyvin suosittu Japanissa, sillä Tanukiveistoksia näkyy miltei joka puolella. Oli se hyvä, että porukassamme oli mukana Japani-ekspertti, sillä muutoin olisivat Tanukin kyvyt ja ominaisuudet saattaneet jäädä kokonaan huomaamatta.

Joen rannalta bongasimme Asahi-panimon pääkonttorin. Tämä iso kompleksi on parhaiten tunnettu mustasta Asahi Beer Hall -rakennuksesta, jonka katolla on kultainen ”Asahin liekki”. Paikallisten suussa liekki on saanut lempinimen kultainen pökäle ja sen mukaisesti koko taloa kutsutaan kakkarakennukseksi. Enkä muuten keksinyt näitä itse. Ihan totta, tarkistin asian useammasta lähteestä.

Tokyo Skytreessä on kaksi näköalatasannetta. Matalampi näistä sijaitsee 350 metrin korkeudessa ja korkeampi sata metriä korkeammalla. Katutason aulasta voi ostaa lipun vain tuohon alemmalle tasanteelle. Ylemmälle tasanteelle lippuja myyvä tiski löytyy alemmalta tasanteelta. Turisteja varten alhaalla oli erillinen lippuluukku, josta olisi voinut ostaa nopeampaan ylöspääsyyn oikeuttavan lipun. Tämä tosin oli pikkuisen kalliimpi. Kun normaalijonossakaan jonotusaika ei ollut viittä minuuttia pidempi, jätimme tämän lisäinvestoinnin tekemättä ja menimme sinne hitaaseen jonoon. Ryhmämme Japani-ekspertti jälleen hämmästeli olemattomia jonoja. Kesä ei tosiaankaan ole matkailun ykkössesonki Japanissa.

Jännästi ne paremmat näkymät avautuivat 350 metristä. Ilma oli horisontin suunnassa varsin harmaa ja tuo harmaus vielä korostui, kun nousimme sata metriä ylemmäs. Lisäksi ylemmän näköalatasanteen ikkunat olivat pienemmistä osasista koottuja. Tämä teki maisemasta yhtenäisen näkymän sijaan mosaiikin. Valokuvia oli käytännössä mahdotonta ottaa ilman ikkunanpieliä. Kaikkein mielenkiintoisin Shinjukun suunta oli se kaikista harmain. Pilvenpiirtäjät vain vaivoin erottuivat harmauden keskeltä.

Viimeisen päivän ohjelmaksi valikoitui vierailu Odaiban tekosaarella. Saarelle johtaa varsin näyttävän näköinen riippusilta Rainbow Bridge. Saavuimme paikalle juuri tätä siltaa pitkin kulkevalla ilmaratajunalla. Odaiballa on useita isoja ostoskeskuksia ja löytyypä saarelta myös vapaudenpatsas. Edellisen kerran vapaudenpatsas tuli vastaan Osakassa (ks. osa 2: Osaka).

Meille Odaiban ykkösnähtävyys oli kuitenkin Toyota City Showcase. Olihan yksi porukastamme Toyota-fani. Näin autoista vähät välittävällekin paikka osoittautui ihan mielenkiintoiseksi. Modernit konseptihärvelit lämmittivät insinöörin sydäntä, samoin kuin kokonaisuudesta irrotetut kulkupelin osaset. Huvipuistolaitteen oloinen 4D-elokuva vauhdin mukana hytkyvine penkkeineen oli myös varsin hauska. Siinä pääsi Toyotan kilpa-autojen kyytiin useissa eri luokissa. Vaikka meno oli välillä hurjaa, ihan ”up in the ass of Timo” -kokemuksia ei sentään elokuvaan kuulunut.

Autoja ihmeteltyämme lähdimme etsimään syötävää viereisestä Venus Fort -ostarista. Paikan pääkerros oli kuin suoraan Las Vegasista. Pröystäilevä feikki-italialainen tyyli övereine suihkulähteineen herätti hilpeyttä. Erityisen hauska oli katto, joka oli kuin iltataivas hetkeä auringonlaskun jälkeen.

Lisää autoja oli tarjolla Venus Fortin alakerrassa, jossa oli esillä menneiden vuosikymmenten menopelejä. Valikoima ei rajoittunut vain Toyotaan. Samalla esiteltiin japanilaista elämää aikana jolloin nuo autot olivat uusinta uutta. Lopuksi esillä oli vielä kokoelma maailman eri kolkissa ryvettyneitä Toyotan kilpa-autoja.

Matkan parhaat sushit syötyämme lähdimme etsimään sitä vapaudenpatsasta. Rannan tuntumastahan se löytyi taustallaan riippusilta ja Tokion pilvenpiirtäjät. Aqua City -ostarin nurkalta tarjoutui jo kohtalainen näkymä patsaalle, mutta vielä parempi kuvakulma oli tarjolla, kun käveli vähän lähemmäs.

Odaiban retken jälkeen palasimme takaisin Shinjukuun, jossa kävimme vielä illalla syömässä viimeiseksi ehtoolliseksi ramenit mainiossa Ichiran Ramenissa. Herkuttelimme jälkiruoaksi jenkkiläisen Cold Stone Creamery -ketjun jäätelöannoksella. Japanissa näköjään jäätelön valmistus tapahtuu laulellen. Viimeisenä ostimme aamuksi valmiiksi junaliput lentokentälle ja siirryimme pakkaamaan laukkuja aikaista aamulentoa varten.

Tokion kohdalla minulla oli jo vähän reissuväsymyksen oireita havaittavissa. Yleensä en ole herkästi koti-ikäväinen, mutta tällä kertaa reissu olikin vähän erilainen. Nyt palasin jo ihan mielelläni vaimon luo kotiin. Yleensähän me matkustamme vaimon kanssa kahdestaan. Ehkä osin tästä kotiinlähdön tunnelmasta johtuen Tokio ei enää tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin vaikkapa Kioto tai Hiroshima. Koska arvio voi tässä kohden olla hieman vääristynyt, aion kuitenkin antaa kaupungille jossain vaiheessa uuden tilaisuuden. Tokihan tällä metropolilla on tarjottavanaan paljon enemmän kuin mihin aikamme tällä kertaa riitti.

Tämä matkakertomus oli itse reissukohteiden osalta tässä. Ei kuitenkaan luovuteta vielä. Ajattelin kirjata ylös joitain käytännön havaintoja Japanissa matkaamisesta. Näistä on varmasti hyötyä itsellenikin, kun seuraavan Japanin reissun aika koittaa. Eli seuraavassa osassa tavataan.

Seuraavaksi: Käytännön havaintoja
Takaisin alkuun: Japanin junamatka 2018

8 kommenttia

  1. Marttiina / Onioni.fi 1.9.2018 at 09:25

    Upeita kuvia ja tunnelmia Tokiosta! Oltiin kaupungissa tammikuussa, ja sinne voisi kyllä palata milloin vain uudestaa. Niin jännä ja mielenkiintoinen paikka. Ja vaikka väkeä riittää, niin se on silti mielestäni jotenkin hallittua ja organisoitua. Tai sitten kontrasti oli tosi iso, kun tultiin Kiinasta. 😀

    Vastaa
    1. Aron 1.9.2018 at 09:46

      Kiitos kommentista. Japanilaiset ottavat aina hyvin muut huomioon. Sillä tavalla tungoksessakin kaikki sujuu rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. En ole koskaan käynyt Manner-Kiinassa muuta kuin lentokentällä vaihtamassa konetta, mutta voin hyvin uskoa, ettei siellä aina ole ihan yhtä suuri järjestys vallalla. 🙂

      Vastaa
  2. Frida Ingrid - Ikimatkalla 2.9.2018 at 13:24

    Ihania Tokio-tunnelmia! Mä oon tainnut jo aiemmin sulle kommentoidakin, mutta esimerkiksi itse et päässyt ensimmäisellä Japanin reissukerralla sisälle maahan ihan täysin. Tai siis, monet kaupungit tuntuivat kolkoilta ja ehkä vähän rumiltakin lättänäkattoisten betonirakennuksiensa kanssa. En aivan täysin ymmärtänyt, miten maa voi niin montaa ihmistä viehättää ja olla jopa monen lempparikohde. Kuitenkin palattuani ensimmäiseltä matkalta aloin vasta ymmärtää Japanin "koukuttavuutta", ja päädyttiinkin perumaan toiset matkasuunnitelmat ja lähtemään toisen kerran samana vuonna vielä uudelleen Japaniin (ja Koreaan). Silloin pääsin jotenkin koko homman äärelle ja esimerkiksi Tokio tuntui niiiiiiin mun paikalta sen jälkeen. Suosittelen todellakin antamaan Tokiolle vielä uuden mahdollisuuden, sillä se on aivan huikea paikka ja mielestäni (käymieni paikkojen listalla) Japanin mahtavin paikka! 🙂

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    Vastaa
    1. Aron 3.9.2018 at 15:20

      Kiitos. 🙂 Kyllä Tokio varmasti on listalla seuraavallakin Japanin matkalla. Monen paikan kohdalla saattaa käydä noin, ettei ensimmäisellä kerralla vielä oikein kolahda, mutta sitten myöhemmin siitä tuleekin suosikki. Tuo Japanin ja Korean yhdistäminen muuten on myös ihan hauska idea. Kävimme jo melko lähellä, sillä Fukuokasta olisi päässyt Korean puolelle Busaniin lautalla.

      Vastaa
  3. Unknown 5.9.2018 at 18:06

    Minulla on koko ajan kasvava Japani-kuume. Olen ollut 2006 ja 2007 nimenomaan kiertelemässä maata junalla, pari viikkoa molemmilla kerroilla. Olin silloin reissaajana vielä turhan kokematon ja arka. Nykyinen minä saisi matkasta varmasti enemmän irti. Ja tällä kertaa viipyisin pidempään kohteissa. Vaikka RailPass on hyvä, ehkä seuraavan kerran menen ilman sitä. Ei tule oloa, että pakko liikkua niin paljon, kun kerran on junailusta maksettu. Tykkäsin sun kuvista. Tuli niin kivat Tokio-fiilikset.

    Vastaa
    1. Aron 5.9.2018 at 18:18

      Kiitos. 🙂 Japanissa on kyllä helppo liikkua junalla. Käytännössä viikon Rail Pass näkyi maksavan itsensä takaisin jo melkein yhdellä pitemmällä luotijunamatkalla. Mutta jos viipyy viikon per kohde, tai siirtymät ovat lyhyempiä, niin silloin se ei kannata. Meille se oli hyvä diili.

      Aika monta kohdettahan tuossa meillä oli kahteen viikkoon tungettuna, mutta tuollainen matkatahti sopii minulle ihan hyvin, kun siihen tietää varautua. Yleensä roadtripillä kohde vaihtuu vielä vähän tiheämmin. Sitten taas välillä on kiva matkustaa rauhallisemmin. Molemmille tavoille on paikkansa ja aikansa.

      Vastaa
  4. Suvi / Suvin matkassa 9.9.2018 at 07:10

    Hieno postaus Tokiosta, niin kuin myös muut Japani postauksesi! Olen itse lähdössä keväällä Tokioon, kovasti sitä odottelen. Siihen asti on luettava muiden postauksia ja niistä laitettava niistä kaikki vinkit korvan taakse 🙂

    Vastaa
    1. Aron 9.9.2018 at 17:17

      Kiitos. 🙂 Kas, aika moni on menossa Japaniin ensi keväänä. Kevät lienee suosituin aika matkustaa tuonne. Kiva, että näistä kirjoituksistani on ollut iloa. 🙂

      Vastaa

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *