Kaveriporukkamme Japanin junamatka oli edennyt toiseen yöpymiskohteeseen, Fukuokaan, asti. Päätimme käyttää toisen kokonaisen Fukuokan päivän vierailuun noin puolen tunnin luotijunamatkan päässä etelässä sijaitsevassa Kumamoton kaupungissa. Kumamoto oli reissumme kohteista pienin. Kaupungin asukasluku on vain vähän reilut 800 000 ja koko metropolialueenkin koko jää alle 1,5 miljoonan. Paikka oli minulle täysin ennalta tuntematon, mutta pikainen tutustuminen Lonely Planetin avulla sai kiinnostuksen heräämään.

Kumamoton tunnetuin nähtävyys on Kumamoton linna, joka kuuluu Japanin hienoimpiin. Valitettavasti kaupunkia vuonna 2016 ravistelleet kaksi suurta maanjäristystä vaurioittivat linnaa pahoin. Korjaustöiden takia linnan sisälle ei ole asiaa vielä pitkään aikaan. Koko remontin on arveltu kestävän vuosikymmeniä. Oletettavasti osa paikoista avataan vierailijoille jo aiemmin, mutta vielä tässä vaiheessa tarjolla on vain kävelyreitti muurin ympäri.

Onneksi tiesimme linnan kokemasta kohtalosta ja olimme varanneet ensisijaiseksi kohteeksemme Suizen-ji Jōju-enin japanilaisen puutarhan. Tämä jäikin ainoaksi tällaiseksi todella pieteetillä muotoilluksi puutarhaksi matkallamme. Olen nähnyt vastaavia Japanin ulkopuolella, mutta mikään aiemmin näkemistäni puutarhoista ei vedä vertoja Suizen-ji Jōju-enille. Puutarha oli suuri ja lammen sekä purojen vesi todella kirkasta. Puutarhan laitaan oli saatu mahdutettua niin buddhalainen temppeli kuin shintolais-pyhäkkökin. Kiva plussa olivat myös sudenkorennot, joita en ole missään nähnyt yhtä paljon.

Päätimme nauttia vihreää teetä puutarhan teehuoneessa. Juoman kanssa tarjottiin pieni makea suupala. Yritimme parhaamme mukaan noudattaa etikettiä. Kengät riisuttiin jalasta ennen tatamille astumista ja teekuppia pyöriteltiin kädessä ennen ja jälkeen juomisen. Hyvästä yrityksestä huolimatta onnistuimme jättämään kengät väärään paikkaan, josta henkilökunta oli ne kohteliaasti siirtänyt siistiin riviin oikeaan paikkaan. Lisäksi tajusimme vasta jälkeenpäin, että teetä vastaanottaessakin olisi pitänyt kumarrella samaan tahtiin tarjoilijan kanssa. Edes ryhmämme mainio Japani-ekspertti ei aina ollut tilanteen tasalla, meistä ummikoista puhumattakaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla menee oikein.

Puutarhan jälkeen jatkoimme joen vartta läheisen Kamiezu-järven rantamaisemiin. Kävelimme järven rantaa jonkin matkaa katsellen paikallisten kesäisiä leikkejä vedessä. Järveä ympäröivä puisto oli todella vehreä ja kesän kuumuudessa se tuntui paikoin aivan trooppiselta viidakolta. Tarpeeksi hikoiltuamme palasimme lopulta isomman kadun varteen ja hyppäsimme ratikan kyytiin.

Hyppäsimme ratikasta lähellä linnaa ja kävelimme täyden kierroksen linnan muurin ympäri. Paikalla oli hyvät opasteet vierailijoille avoimille reiteille. Maanjäristyksen aiheuttamat tuhot olivat selvästi nähtävissä. Osa muurin torneista näytti säilyneen hyvin, mutta itse muuri oli paikoin pahasti kärsineen näköinen.

Kumomotossa ei voi olla huomaamatta kaupungin maskottia Kumamonia, joka näkyy myös postauksen ensimmäisessä kuvassa. Tämä sympaattinen karhuhahmo esiintyy lähes kaikkialla. Kumamon syntyi vuonna 2010 avatun luotijunayhteyden markkinoimiseksi. Seuraavana vuonna se voitti maskottien oman missikisan ja siitä lähtien se on tuottanut kaupungin kassaan valtavasti rahaa matkamuistojen myyntituloina. Tämä nalle on kuulemma maailmankuulu. Ainakin siihen voi törmätä muuallakin Japanissa, kuten vaikkapa Tokiossa, jossa bongasin Kumamonin Kit Kat -pakkauksen kannesta. Meillä kotona vieraillessa voi bongata Kumamonin jääkaapin ovesta.

Linnakierroksen jälkeen meillä oli jo kova nälkä. Lounasaika oli tullut ja mennyt ja olimme sinnitelleet pelkkien välipalojen voimalla. Onneksi linnan läheiseltä Shimotorin alueelta löytyi kauppakuja ja sieltä sushiravintola.

Ruoan jälkeen Kumamoton retkemme sisälsi enää kävelyn joen rantaa pitkin takaisin juna-asemalle. Hyppäsimme seuraavaan Fukuokan suuntaan menevään luotijunaan. Paikkalippuja meillä ei ollut, joten valitsimme junan etupäästä vaunun, joka on varattu paikkaliputtomille.

Kumamoto oli juuri sopiva kaupunki päiväretkelle. Mielenkiintoista nähtävää oli jonkin verran, mutta varsinaisesti lisäaikaa kaupungissa vietettäväksi en jäänyt kaipaamaan. Puutarha ja linna olivat molemmat mainioita kohteita. Voisin hyvinkin kuvitella palaavani joskus lähitulevaisuudessa, jahka linnan korjaustyöt hieman edistyvät ja pääsy sisäosiin avautuu vierailijoille.

Kumamoton retken jälkeen oli jälleen aika pakata laukut ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Seuraava majapaikkamme löytyi Hiroshimasta. Palasimme siis takaisin Honshun saarelle. Vaan tästä jatkankin vasta kertomuksen seuraavassa osassa.

Alla näkyvään karttaan olen merkinnyt tässä mainitut paikat niiden esiintymisjärjestyksessä tekstissä.