Japanin junamatkamme ensimmäisestä majapaikasta Kiotosta käsin teimme päiväretken Osakaan. Olin siis tällä kertaa matkalla poikkeuksellisesti vaimoni sijasta kolmen kaverini kanssa. Yksi retkikuntamme jäsen oli kokenut Japanin kävijä ja lisäksi hän osasi puhua japania. Tämän mainion oppaamme ansiosta selvisimme suurista haasteista, kuten junalippujen hankinnasta, käden käänteessä.

Osakaan oli vielä matkustaminen paikallisjunalla. Luotijuna Shinkansen oli meille liian kallis, emmekä halunneet leimauttaa viikon Rail Passiamme vielä ennen kuin oli pakko. Tuo maaginen lärpyskä olisi suonut mahdollisuuden myös toiseksi nopeimpien Shinkanseneiden käyttöön. Osakan ja Kioton välinen matka oli onneksi kuitenkin sen verran lyhyt, että se oli taitettavissa ihan helposti hitaammallakin kulkupelillä.

Osaka on reilun 2,5 miljoonan asukkaan kaupunki, joka muodostaa yhdessä Kioton, Koben ja muiden lähikaupunkien kanssa yhteensä yli 19 miljoonan asukkaan metropolialueen. Osakaa mainostettiin jo Finnairin lennolla ei niin kauniina kaupunkina. Oppaamme ei hänkään pitänyt kaupunkia kovin mielenkiintoisena ja siksipä päädyimmekin majoittumaan ensimmäisiksi öiksi Kiotoon ja vierailemaan Osakassa vain päiväretkellä, eikä toisin päin. Näin jälkikäteen arvioiden tämä ratkaisu oli ihan oikea.

Päiväretkellemme olimme valinneet ykköskohteeksi Osakan linnan. Sen jälkeen ohjelmassa oli ruokailu ja kävely Amerikamuran kaduilla. Niinpä junasta poistuttuamme suuntasimme saman tien metroon, jolla ajelimme lähemmäs linnaa. Matka linnalle vei kivan ja vehreän puiston läpi. Lämpötila oli jo kohonnut kivasti 38 asteen tienoille. Kun myös ilmankosteus oli korkealla, ei varsinaisesti viluttanut. Osalle porukastamme tuli jo ihan hiki.

Olimme kaikki ehtineet hankkia itsellemme pyyhkeet, joilla naamaa saattoi kuivata. Minulle tämä lämpö ei vielä kovaa hikoilua aiheuttanut, joten käytin pyyhettäni olkalaukun hihnan pehmusteena olkapäätä vasten. Laukussa kun kulki mukana järkestelmäkamera kolmen objektiivin kera sekä useampi juomapullo.

Puistossa kävimme hetken viilentymässä Starbucksin kahvilassa, jossa maistelimme typellä vaahdotettua kylmäuutettua kahvia (nitro cold brew). Juoma ei ollut ollenkaan pöllömpää, joskin minun tilaukseni meni vähän pieleen ja sain sitten kuitenkin makeutetun version. Kun oma japanin kielitaitoni rajoittui sanoihin kiitos ja anteeksi, eikä tiskin toisella puolella englantia ymmärretty juuri enempää, en katsonut uusintayritystä vaivan arvoiseksi.

1600-luvun lopulla rakennettu Osakan linna on yksi Japanin tärkeimmistä linnoista. Erityisen suuri sen merkitys maan historiassa oli 1700-luvulla. Tämä moneen kertaan laajennettu ja paranneltu kompleksi kärsi kovia tuhoja toisessa maailmansodassa ja nykyiset rakennelmat ovatkin pääosin sen jälkeen rakennettuja kopioita alkuperäisistä. Linnassa on silti myös alkuperäisiä rakenteita ja etenkin muurin valtavat kivenjärkäleet olivat vaikuttavan näköisiä.

Linnan muurin sisälle pääsi ilmaiseksi, mutta museona toimivaan rakennukseen oli pieni pääsymaksu. Museossa oli nähtävää monen kerroksen verran. Osassa kerroksista ei saanut ottaa valokuvia. Kuvauskielto koski toki juuri niitä kaikista mielenkiintoisimpia kohteita. Ylimmästä kerroksesta oli upeat näkymät yli linnanpuiston ja koko kaupungin. Postauksen ensimmäinen kuva on sieltä otettu. Linna oli ehdottomasti mielenkiintoisin paikka, joka Osakan vierailullamme tuli vastaan.

Linnan jälkeen kävelimme taas metrolle ja hurautimme Shinsaibashin alueelle, kaupungin liikekeskustaan. Tosin näissä megakaupungeissa erilaisia ”keskustoja” tuntuu olevan siellä täällä. Shinsaibashissa kävelimme ympäriinsä maisemia ihaillen ja etsimme sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädyimme liukuhihnasushille ravintolaan, jossa kaikki annokset maksoivat 100 jeniä (noin 0,80 euroa). Annos koostui yleensä kahdesta nigiripalasta, joitain arvokkaampia herkkuja saattoi lautasella olla vain yksi. Kallista ei tämä lysti missään tapauksessa ollut.

Jatkoimme kävelyä kohti Amerikamuraa, paikallista ravintola- ja viihdekeskittymää. Bongasimme lopulta talon katolla pönöttäneen vapaudenpatsaan. Muuten alue ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Auringon jo laskettua hipsimme pikkuhiljaa kohti juna-asemaa, jossa hyppäsimme paikallisjunaan kohti Kiotoa.

Osaka oli Kioton tapaan todella siisti kaupunki. Roskia ei edelleenkään näkynyt missään. Siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Osakassa on enemmän ison kaupungin tunnelmaa. Myös korkeita taloja näkyi pieninä keskittyminä. Linna jäi erityisesti mieleen, mutta myös Shinsaibashissa oli joitain hauskoja yksityiskohtia. Sinällään Osaka ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, mutta voin silti hyvin kuvitella palaavani kaupunkiin päiväretkelle seuraavalla Japanin vierailullani.

Seuraava päiväretkikohteemme Kiotosta oli naudanlihastaan tunnettu Kobe. Tämä tarina kuuluu kuitenkin vasta kertomuksen seuraavaan osaan.

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt tässä postauksessa mainitsemani paikat niiden esiintymisjärjestyksessä tekstissä.