Viime vuonna palelimme pääsiäisen ja vapun aikoihin räntäsateessa New Yorkissa ja Islannissa. Tänä vuonna halusimme jotain ihan muuta. Nyt kun nämä pyhät osuivat peräkkäisille viikoille, päätimme vihdoin toteuttaa monta vuotta kyteneen haaveemme vierailusta Myanmarissa. Olin arvioinut, että tätä matkaa varten aikaa tarvittaisiin kolmisen viikkoa. Nyt kolmen peräkkäisen pätkäviikon ansiosta tällainen aika saatiin järjestymään.

Viime kesän Japanin matkan jälkimainingeissa totesin kohteen olleen haastavin ikinä. Voisin nyt sanoa samaa Myanmarista, joskin osittain eri syistä. Japanissa haasteen muodostivat kieli ja länsimaisesta kovasti poikkeava kulttuuri. Myanmarissa toki olivat nämä samat haasteet, mutta niiden lisäksi haastetta oli vähän kaikessa muussakin.

Myanmar on ehdottomasti kehittymättömin maa, jossa olemme koskaan vierailleet. Turismi on maassa vielä lapsenkengissään ja matkamme alkuun osunut paikallinen uusivuosi vielä mutkisti asioita lisää. Muutoinkin huhti-toukokuu on maassa turismin puolesta hiljaista aikaa lämpötilojen kohotessa yli 40 asteen. Meille tämä oli toki lisäsyy saapua maahan juuri tähän aikaan. Aivan täydellinen lomasää! Sesongin ulkopuolelle osunut matka-ajankohta kuitenkin lisäsi haastekerrointa.

Eniten oli haasteita kuljetuksissa kohteesta toiseen. Myanmar on melko tarkalleen kaksi kertaa Suomen kokoinen, joten etäisyydet voivat olla pitkiä. Majoituimme kaikkiaan neljässä eri paikassa eri puolilla maata ja halusimme varmistaa kuljetukset näiden välillä jo ennen matkaa. Netin kautta myytiin kuitenkin vahvasti ei-oota monien vaihtoehtojen osalta. Onneksi kuitenkin kaikki kyydit järjestyivät. Muutoinkin paikan päällä kaikki sujui lopulta paljon paremmin kuin mitä olin pelännyt.

Matkamme alkoi Finnairin lennolla Bangkokiin. Juhlimme paikallista uuttavuotta kahden päivän ajan ja siinä sivussa käänsimme kehomme kellot oikeaan aikaan. Sitten siirryimme AirAsian lennolla ensimmäiseen Myanmarin kohteista, Mandalayhin, jossa uudenvuoden juhlat jatkuivat. Thaimaassa uuttavuotta kutsutaan songkraniksi, Myanmarissa thingyaniksi. Kun Bangkokissa ammuttiin pikkuisen vesipyssyillä, kaadettiin Mandalayssa vettä niskaan vadilla. Osa käytti letkua ohikulkijoiden kastelemiseen. Ainoina jalan liikkuneina ja länsimaisen näköisinä olimme helppoja maalitauluja. Kastuimme kyllä ihan kiitettävästi. Paikallisilla oli kivaa ja kyllä mekin nauroimme makeasti. Onneksi vaatteetkin kuivuivat nopeasti 40 asteen helteessä.

Jouduimme tinkimään kolmen viikon tavoiteaikataulusta kahdella päivällä lentohintojen takia ja siksi Mandalayn vierailumme jäi vain kahden päivän mittaiseksi. Kaupungilla olisi ollut enemmänkin annettavaa, mutta se oli silti kohteista se vähiten mielenkiintoinen. Osa paikoista jäi näkemättä, koska ne olivat kiinni uudenvuoden juhlallisuuksien takia.

Mandalayn jälkeen oli vuorossa siirtyminen Baganiin, jossa oli tarjolla liki tuhat vuotta sitten rakennettuja temppeleitä. Varsin kompaktille Baganin tasangolle aikoinaan rakennetuista 10 000 temppelistä reilut 2000 on edelleen olemassa. Osa tosin on huonossa kunnossa maanjäristysten ja/tai kehnon restauroinnin vuoksi. Kuumailmapalloja emme nähneet, sillä niiden kausi päättyi viikkoa ennen vierailuamme.

Seuraava kohteemme oli Inle-järvi, johon olin tutustunut vasta muiden blogien kautta. Tämä jokerikohde yllätti positiivisesti ja teki todella vahvan vaikutuksen. Tämä siitä huolimatta, että ne perinteiset kalastajat ovatkin nykyisin pelkkiä turistien rahoja kerjääviä näyttelijöitä. Kelluvat puutarhat ja kylät olivat kuitenkin upeita. Muutoinkin venematkat järvellä olivat aivan mahtavia. Ihan oikeita kalastajiakin onnistuimme näkemään.

Viimeinen Myanmarin kohteista oli suurkaupunki Yangon, jossa väkeä on noin Suomen verran. Yangon oli aiemmin maan pääkaupunki, mutta se titteli siirtyi pohjoisemmaksi vuonna 2006. Jäljelle jäi maan modernein ja selkeästi kallein kaupunki. Aasian muista suurkaupungeista Yangon eroaa kenties selvimmin mopojen poissaolon vuoksi. Keskustassa kaksipyöräiset ovat kiellettyjä. Liikenteen sekavuutta tämä tosin ei kamalasti vähennä.

Paluumatkalla pysähdyimme jälleen Bangkokiin kahdeksi päiväksi. Meidän oli tarkoitus käydä tällä reissulla katsomassa pitkästä aikaa Bangkokin kuninkaallista palatsia. Menomatkalla kaupungissa pysähtyessämme palatsin portit olivat kiinni uudenvuoden takia. Paluumatkalla sama toistui, tällä kertaa kuninkaan kruunajaisten vuoksi. Emme siis nähneet palatsia, joten palaamme asiaan seuraavalla kerralla.

Olen kaikille tutuille hehkuttanut, miten tämä matka oli mahdollisesti upein reissu koskaan. Tokihan viimeisin matka muutoinkin on aina päällimmäisenä mielessä, mutta silti tässä reissussa oli jotain erilaista. Kaikki ei ollut täydellistä, kuten ei elämä nyt muutenkaan ole, mutta silti kaikki oli vain jotenkin juuri oikein. Se ihana lämpö iholla ja ne liki yliluonnollisen punaisina auringossa hohtavat kukat puissa. Iso merkitys reissun onnistumiselle oli nappiin menneellä aikataulutuksella. Kaikkeen riitti aikaa, näimme sen mitä halusimmekin, mutta kiire ei tullut missään vaiheessa. Emme jaksa löhölomaa, mutta emme mitään nähtävyyksien suorittamistakaan.

Moni on kysellyt, mikä oli Myanmarissa parasta. Olisi helppo vastata, että kaikki. Silti kohteista ylitse muiden kohosi Inle-järvi. Lämpötila oli siellä pikkuisen viileämpi kuin muualla Myanmarissa, mutta vastapainona maisemien ihanuus ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti. Oli vain niin käsittämättömän hienoa istua veneessä ja katsella ohi lipuvia toinen toistaan hauskemman näköisiä kelluvia kyliä. Vastaantulijat vilkuttivat meille ja me vilkutimme takaisin. Noihin maisemiin voisin palata milloin tahansa. Vaikka kaikki mielenkiintoisimmat kulmat ehdimmekin jo koluta läpi, voisin hyvin viettää toiset neljä päivää ihan vain veneillen ympäri järveä.

Nyt on sitten matkakertomuksen aika. Kertomuksen osat seurailevat kronologisesti matkan etenemistä. Paitsi Bangkokin osalta, sen säästän viimeiseksi. Päähuomio kun on tarkoitus pitää Myanmarissa. Vaikka tämä alustus oli liki pelkkää hehkutusta, on muissa osissa luvassa myös realismia. Kaikki kun ei mitenkään liki kolmen viikon matkalla voi mennä kuin Ahvenanmaalla konsanaan. Linkit kertomuksen muihin osiin ilmestyvät tähän alle sitä mukaa kun tekstit valmistuvat.